Sitä saakka, kun oman omakotitalon ostimme 2000-luvun alkuvuosina, olen ollut onnellinen puutarhuri. Tai no, siitä onnellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä, sillä homma toimii yritys ja erehdys -metodilla. Eikä kitkeminen ole himohommaa ja rikkaruohot ne kuitenkin aina parhaiten kasvavat.
Pikkuruinen kasvimaan pläntti on siitä asti tullut täytetyksi kaikenlaisilla koekasveilla. Vuosien saatossa mullasta ovat työntyneet niin monenlaiset kukkaset kuin hyötykasveista maissit, pinaatit, herneet, erilaiset sipulit, retiisit, kyssäkaalit, perunat ja kesäkurpitsat. Jos ovat työntyneet. Linnut ovat kiusanneet, tai muurahaiset tai kuivuus tai puutarhurin laiskuus. Varsinkin vastaistutettuja sipuleita tuntuvat vihaavan paikkakunnan varislinnut. Jos kylvöstä ei peitä harsolla, voi olla varma, että yön jäljiltä istukkaat on viskelty villisti ympäri peltoa.
Parhaiten pellossa ovat viihtyneet peruna ja kesäkurpitsa. Varsinkin jälkimmäisenä mainitusta on tullut vuosittain niin viljalti satoa, että perhe on ollut täysin kyllästetty kesäkurpitsakokkailuilla. Kasvis on mukavasti mehevöittänyt pitsat, piirakat ja sämpylät, jopa suklaakakun! Kesäkurpitsakeitto on samettista herkkua, puhumattakaan muikean mahtavasta paistoksesta, jossa on mukana myös jauhelihaa ja vuohenjuustoa tai mozzarellaa. Oijoi, nyt tuli niin herkkunälkä, etten malttaisi odottaa kesäkurpitsojen kasvamista! (Ja niitähän EI osteta kaupasta! Vaikka näkyisi jo olevan tyrkyllä.)
Jos kasvimaasta on ollut vaivaa ja huolta, on siitä ollut sadonkorjuun aikaan iloakin. Ja kun itseäni vain vuotta vanhempi työkaveri menehtyi ärhäkästi edenneen sairauden yllättämänä, kasvimaan kitkeminen oli mitä parhainta lohtutyötä, vaikka juuri samaan aikaan olisi pitänyt jäjestää kuopuksen rippijuhlia.
Viime viikolla oli vuosisadan helteet näillä nurkilla. Kesäkukat sain purkkeihin, mutta kasvimaa jäi tontin perukoille oman onnensa nojaan. Mielessä se kyllä oli ja tekemätön työ painoi, mutta kiireellisempiä töitä oli jonossa ensin pilvin pimein. Olisi ollutkin hikinen homma siinä helteessä maan kääntäminen ja muokkaus! Tälle viikolle lämpötila suorastaan romahti. Helteet menivät menojaan ja pitkähihaiset paidat ja sukat etsittiin kiireen vilkkaa taas käyttöön. Tänään aamulla mittari näytti vain viittä plusastetta! Onneksi ollaan sentään plussalla, ettei kaikkia kesäkukkapurkkeja tarvinnut raahata sisälle kylmyyttä karkuun.
Eilisen päivän ohjelmaan sattui sitten sopimaan mullassa myllääminen. Vuosien ajan kasvimaan perustaminen on ollut yksinäisen suden hommaa, eikä sinne ole ollut apulaisia tarjolla. Nyt kuitenkin iloiseksi yllätyksekseni sain setä Kotosen apumieheksi. Työ sujui puolta nopeammin, eikä hyydyttänyt ryytimaan laittajaa täysin ryytyneeksi.
Tänä vuonna meillä sattui olemaan niin paljon siemenperunaa, että melkein koko kasvimaa täyttyi perunavaoista. Lapiolla lapioidut vaot eivät ole viivasuorat eivätkä pärjäisi kauneuskilpailuissa, mutta meille ne välttävät mainiosti. Kesäkurpitsoille perustimme oman petipaikan. Sen verran jäi mullosta jäljelle, että pussillisen punasipulin poikasia sain maahan kasvamaan. Ja ihan vähän jäi tilaa kukkien siemenille. Jos niitä tulisi vielä kylvetyksi.
Pieni punarinta oli todella kiinnostunut puuhistamme ja se päivysti viereisen karviaismarjapensaan kehikolla. Lintu oli tosi rohkea, sillä hetkittäin se lennähti melkein kuokkijan vierestä nappaamaan madon mullokselta. Kamerakaan ei kaunotarta kammoksuttanut, vaan tyytyväisenä hän kuvaajalle poseerasi.
Sunnuntaina pistäydyimme vanhempieni luona ja siellä yritin kuvata pääskyjen puuhia.
 |
| Ensin siistitään siipisulat... |
 |
| ... sitten kaivellaan varpailla hampaat (ja samalla imeksitään kynnet puhtaiksi). |
 |
| Herra Pääskynen valmiina iltamenoihin. |
 |
| Joko mennään? |
 |
| Koko joukon kokoontuminen. |
 |
| Alalangan lentäjällä on asiaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti