Tämä päivä alkoi hyvin ja kukonlaulun aikaan. Jo aamuneljältä aloin vahtia kelloa ja odottelin, koska voisin nousta ylös. Kuuden korvilla kömmin pois petistä ja kiehautin kahvit. Maistelin samalla macaroneja ensimmäistä kertaa ikinä. Toki niitä oli meillä eilen juhlakahvipöydässä, mutta en kaiken muun makean ylitarjonnan takia jaksanut enää näitä herkkuja hotkia. Macaronit olivat Liidelin valikoimasta, kotona hoitui vain leivosten täyttäminen itse tehdyllä mansikkamarmeladilla.
Päivä jatkui keittiöpuuhailulla, tiskikoneen ja -pöydän tyhjennystä ja sen sellaista... Yhden jauhelihakilon pyörittelin lihapulliksi pakastimeen ohi mennen. Jossakin vaiheessa kävi nyppimään, kun muut vain nukkuivat, joten omat tekemiset piti olla hiljaisia hommia. Molemmilla lapsilla oli kaverit yökylässä, joten senkään takia en kehdannut käydä täysillä toimeen.
Lopulta aamupäivällä Kotosen setä otti ohjelmaan terassin pesun. Siinä samalla minäkin pinkaisin pihalle ja vein samettiruusun taimet mukanani ulkoilemaan. Aloitin sekä rapunpielen siivoukset että ison lyhdyn putsauksen. Hommat jäivät kesken, kun kuopuksen piti lähteä isostelemaan konfirmaatioon ja samalla menimme esikoisen kanssa juhlavaateostoksille, sillä Sokoksella oli viimeinen asiakasomistaja-alepäivä.
Sovituskopissa näin itseni takaapäin peilistä ja masennuin. Että on täti päästänyt taas elämänhallinnan käsistään! Tai ehkei nyt koko elämänhallintaa, mutta painonhallinnan ainakin. Olisi pitänyt saada valokuva siitä peilikuvasta jääkaapin oveen, niin ehkä turhat suupalat jäisivät napostelematta!
Mekko sentään löytyi. Mieleinen ja mukava. Löytyi yhtä sun toista muutakin: kengät, meikkivoide, huulipuna, ripsiväri, Huvila-sarjan iso kannu, päivä- ja yövoidetta ja juhlasukkahousuja. Nämä minulle... esikoiselle myös kaikenlaista tarpeellista. Onneksi on pankkikortti, jota höylätä. Tuhlaaminen ei tunnu yhtään niin pahalta, kun ei konkreettisesti näe sitä rahamäärää, jonka kauppaan jättää.
Ostosreissulla meni aikaa yllättävän paljon ja meille tuli jo vallan kiire takaisin kotiin, sillä sokerimassakoristeiden väkertämiseen vihkiytynyt serkkuni oli tulossa meille koristetalkoisiin. Samalla serkun äiti, tätini, tuli vielä juhlistamaan kuopuksen synttäreitä. Taas herkuteltiin juhlaherkuilla ja minäkin mässytin kakkua enkä yhtään muistanut sovituskopin epätoivoa.
Serkun kanssa väkerrettiin erilaisia kukkia ja lehtiä sokerimassasta ja hän tekaisi näppärästi myös lyyran, joka kullataan syötävällä spreyllä sitten kun sitä on ensin nettikaupasta hankittu. Minä yritin vääntää ruusuja ja sillä aikaa serkku taiteili perhosparven ja vielä pikkuisen ylioppilaslakkikoristeen. Ruusujen tekeminen ei oikein ottanut onnistuakseen. Ehkä olen liian hätäinen tai sitten en vaan osaa!
 |
| Lehtien luominen lähti vähän lapasesta... mies, joka kävi välillä seuraamassa väkertämistämme, luuli, että aioin tehdä lapsen lakkiaskakuksi koivun... |
Askarrellessa aika riensi ja veljeni perhe tuli synttäreiden rääppiäisiin, kun meillä oli vielä kaikki tavarat levällään ja näpertely kesken. Onneksi veljentyttäret innostuivat myös muovailusta. Heiltä syntyi hienoja sokerieläimiä, nuorempi teki pupusia, joista varsinkin luppakorvakani oli ylisuloinen. Harmittaa vallan, että jänöt jäivät kuvaamatta kaikessa kiireessä. Onneksi vanhemman tytön lampaasta sentään sain kuvan!
Päivän aikana olen pohtinut tulevien päivien työlistaa ja käytettävissä olevan ajan rajallisuutta. Pahalta näyttää. Jos joskus aikoo nukkuakin, ei vain ehdi. Kaikki tekemiset vievät tolkuttoman paljon aikaa ja moni tekeminen ei ole pelkästään itsestä kiinni! Mainiosti alkanut päivä päättyi epätoivon syövereihin. Mutta jos nyt luovutan, en saa mitään aikaiseksi. Joten huomisesta alkaa raataminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti