Juuri kun edellisessä postauksessa julistin, ettei tapanani ole leipoa kakkua äitienpäiväksi, niin heti pitää käydä sanojaan syömään.
Olimme tänään menossa äitiä tervehtimään ja hän kielsi tuomasta kukkia. Päätin siis viedä kakkua! Tai jos totta puhutaan, se oli yhteinen sopimus.
Olin eilen töissä, joten kakkuleipomo käynnistyi vasta iltapuhteiksi. Sinänsä harmi, sillä olisin tehnyt toisenlaiset koristeet, jos aikaa olisi ollut enemmän. Mutta ensin kakun piti hyytyä ja jos olisin värkkäillyt suunnittelemani koristesysteemit, niillekin olisi pitänyt varata jähmettymisaikaa. Niinpä tästä kakusta tuli nyt tällainen.
Mutta aletaanpa alusta!
Edellisessä postauksessa pohdiskelin, millaisia kakkuja meillä on tarjolla esikoisen lakkiaisissa loppukuusta. Nyt oli oiva tilaisuus kokeilla vaihtoehdoista yhtä, eli vadelmamoussekakkua. Homma alkoi sillä, että irtopohjavuoka vuorattiin leivinpaperilla.
Kakku paistettiin 175 asteessa reilu 15 minuuttia ja sen piti jäädä keskeltä kosteaksi. Kakkupohja jätettiin jäähtymään.
Jäiset vadelmat kipattiin kattilaan ja lisäksi sinne holautettiin puoli desiä vettä. Marjat keitettiin ihan mössöksi. Jäähtynyt massa paseerattiin siivilän läpi, niin että siivilään jäi jäljelle vain kasa vadelman siemeniä! Vähiin hupeni puolen litran pakastusrasiallinen vattua!
Marjasose sekoitettiin kovaksi vatkattuu valkuaisvaahtoon.
Tähän massaan sekoitettiin tilkkanen sitruunamehua ja kuumaan veteen sulatetut liivatelehdet. Lopuksi täytteen sekaan käänneltiin kuohkeaksi vatkattu vispikerma.
Koska täytteeseen vatkattiin vain valkuaiset, meillä on nyt kolme komeaa keltuaista. Mitähän niistä keksisi?
Jäähtynyt kakkupohja kostutettiin maidolla ja täyte kipattiin kippoon. Tekele sai rauhassa tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Muovilastan avulla kakku siirtyi kivuttomasti paistovuoasta tarjoilulautasella. Sitten alko pähkäily. Miten kakku koristellaan?
Olen jotenkin jumiutunut ajatukseen, että haluaisin oppia tekemään koristeruusuja marsipaanista tai sokerimassasta. Olen lukenut lukemattomia ohjeita ja tehnyt mielikuvaharjoituksia. Koska jääkaapissa sattui sopivasti olemaan värilajitelma marsipaania, niin ei kun kokeilemaan! Kokeilin ensin Ulla Svenskin ohjetta, jossa massa pyöritellään ensin palloiksi ja litistellään sitten litteäksi levyiksi, joista kootaan kukka.
Alku näytti lupaavalta. Sainkin aikaiseksi ruusunkukan ja voi kuinka olin iloinen! Nythän kukka olisi pitänyt jättää kuivumaan... Mutta ei ollut aikaa, vaan telläsin sen suoraan kakun päälle. Sitä siihen asetellessani onnistuin näplämään terälehdet kiinni toisiinsa, niin että kukka ei näyttänyt enää ollenkaan hyvältä. Pah! Päätin ottaa uuden erän! Epäonnistuneesta tekeleestä sain kuitenkin ihan vahingossa luoduksi nupun.
Toisessa erässä kokeilin uutta tekniikkaa. Kaulin massan ohuen ohueksi levyksi ja otin siitä tyllalla pyöreitä paloja. Niistä olikin helppo muotoilla kukkanen.
Tämäkään kukka ei tietenkään ennättänyt kuivua muotoonsa ennen kuin se asteltiin kakkua koristamaan. Vähän se kerkesi kosteudesta kärsiä ja lytistyä. Halusin vielä tekstiä kakkuun ja pyöritin marsipaanista ohutta nauhaa. Se tosin näytti kakun päällä aivan spagetilta! :) Tekstiin tarvittiin 3 ja puoli pitkää spagettia.
Vein äidille myös yhden tekemäni perhosen. Tällä kertaa keltaisilla helmillä ja kultaisella langalla taiteiltu pörriäinen. Viimeisessä kuvassa on mukana myös kotiin jäävä uusi pikkuinen koriste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti