Juhlavalmisteluja, osa 6: johan kirkastui!

Tänään oli ikkunanpesupäivä. Sinänsä itse ikkunanpesu on ihan mukavaa puuhaa, mutta se tavaroiden ja huonekalujen roudaus! Melkein joka akkunan edessä töröttää joku lipasto, pöytä tai jopa sohva! Ja sälekaihtimien pyyhkiminen - iyh!

Vermeet valmiina!

Kuitenkin olin työn touhussa jo aikaisin aamulla, sillä meillä noita ikkunoita piisaa pestäväksi! Laskentatavasta riippuen joko 16 tai 29. Eli onko meillä olohuoneessa vain yksi ikkuna vai viisi? Tai makuuhuoneissa vain yksi ikkuna per huone vai lasketaanko tuuletusikkuna omakseen?

Kyllä tästä nyt kelpaa katsella!

Onneksi on sälekaihtimet, ettei pimeän aikaan olla valoisassa olohuoneessa kuin teatterin lavalla...

Työ joutui ja oli ilo nähdä ikkunoista loistava kirkkaus.

Peili...

Mutta koska olin tosiaan siirrellyt mööpeleitä ja homma oli pahasti levällään kun esikoinen kotiutui, hän suorastaan loihe lausumaan kuolemattoman viisauden "On se kummallista miten tulee sotkuista kun siivoaa!" Niinpä olohuoneen ja kolmen makuuhuoneen ikkunat nyt loistavat puhtauttaan, mutta huusholli on muuten kuin tornadon jäljiltä.

Sotkukin voi olla sievää.

Keittiön ikkunan pesun jätin suosiolla tuonnemmaksi. Kuitenkin leipoessani roiskutan siihen jotain, ikkuna kun on somasti juuri työpöydän takana. Lisäksi pesemättä on yläkerran haasteellisimmat kohteet, eli kuopuksen postimerkin kokoisen huoneen lasit ja alakerran rappukäytävän ikkunat. Kuopuksen huone täytyy ottaa kokonaisuutena käsittelyyn, sillä siellä on siirrettävä kahta hyllyä ja kirjoituspöytää, jos mielii päästä pesemään myös ikkunoiden väliset. Rappukäytävässä taas on monen metrin pudotus pahimmoillaan heti ikkunan alla. Kotosen setä tänään iltapuhteinaan rakenteli telineet rappuun, jotta täti huomenna saa siltä osin saattaa päätökseen ikkunanpesu-urakan.

Kellarikerroksessakin on 9 pikkuikkunaa ja yritän saada ne hoideltua huomenissa kirkkaiksi myös.

Iltapuhteena öljysin terassin lattian sillä aikaa kun setä kokosi uutta vitriinikaappia.

 Työskennellessäni siveltimen varressa sain samalla kuunnella vallan upeaa lintukonserttoa. Hävettävän huonosti tunnen noita lintulaulajia, mutta veikkaisin mustarastaan pistäneen parastaan.

Ylioppilaan äidin kädet...

Kahden tunnin kyykkiminen teki tädin jaloista löysää makaroonia. Mitenkähän lötköt ne mahtavatkaan olla huomenna? Huomisen ohjelmassa on siis lisää ikkunapyykkiä ja yrttien istutusta. Sitten voisin vaikka suursiivota keittiön... tai kääntää kasvimaan. Tai ulkoiluttaa sohvan, nojatuolin ja tekstiilit... tai... Valinnanvaraa on. Mutta ainakin haemme illalla portulakat Väinölän luomutilalta, jee!