Työkaverin kakku

Tänään saattelimme eläkkeelle pitkäaikaisen työtoverin. Hänellä on takanaan lähes 45 vuoden työura samassa työpaikassa. Se on nykyään melko harvinaista. Yhteistä työhistoriaa meillä on yli 20 vuotta. Myös se on harvinaista, että joku jaksaa työelämää 68-vuotiaaksi saakka, kuten tämän päivän sankari.

Vappuaatto on huono päivä järjestää mitään työporukan pippaloita, siksi eläkejuhlan "alkupalat" haukattiin jo menneenä sunnuntaina. Haimme juhlakalun kotoaan iltapäivällä ja koska kevätsää oli mitä mainioin, menimme ensin istumaan terassille ja odottelemaan, että koko sakki saatiin kokoon. Koska eläköityjä on suuri elokuvien ystävä, menimme paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan elokuvan Philomena. Illan päätteeksi nautimme herkulliset a'la carte -annokset paikallisessa Savon Hovissa. Ravintola osoittautui palvelevaksi, joustavaksi, laadukkaaksi ja ruoka erittäin herkulliseksi. Suosittelemme sitä kaikki yhdessä!

Tänään, työkaverin vihoviimeisenä työpäivänä, meillä oli töissä normaalia juhlallisempi päiväkahviaika. Oli kukkia, kakku, kirjekuori ja puhe. Halauksia, kosteita silmänurkkia ja naurua. Lämpöä ja tunteita.

Kakku aiheutti vähän päänvaivaa. Työpaikallamme on yksityisen ylläpitämä kahvila. Kysyimme, haluaisiko hän leipoa kakun. Hän sanoi, että voihan hän sen tehdä, mutta hän ei oikein pidä kakkujen tekemisestä. Minä jäin asiaa miettimään ja halusin, että kakku leivotaan tunteella ja siihen tulee sielu. (Jos niin voi edes ajatella...) Lisäksi jumituin ajatukseen, että lakritsin ystävälle pitäisi leipoa lakritsikakku.

Lupasin leipoa kakun. Mutta! En taas etukäteen muistanut, mitä muuta olin ohjelmaani haalinut tälle viikolle. Sunnuntai-ilta meni työkavereiden kanssa alkupaloilla, maanantaina olin töissä ja illalla Taito Shopin Virkatut pörriäiset puutarhaan -kurssilla. Tiistainakin olin töissä ja illalla taas Taito Shopilla, tällä kertaa mosaiikkilinnunpönttöä tekemässä. Joten missäs välissä sitä kakkua sitten rakennettiin??? Pitäisi kai ruveta merkitsemään kalenteriin kaikki yksityismenotkin, kun elämä alkaa olla näin vilkasta! (Kurssiraportit tulevat myöhemmin!)

Tein syksyllä lakkalakritsikakun, mutta en halunnut sellaista nyt tehdä, varsinkin kun kakusta piti riittää 20 hengelle. Seikkailin Internetin ihmeellisessä maailmassa ja kopioin ideoita. Kinuskikissan sivuilta löysin oivalta tuntuvat ohjeet sekä täytteen lakritsivaahtoon että päällyksen lakritsikinuskiin.

Homma vaati vain vähän suunnittelua. Kakkupohjan paistoin jo sunnuntaina. Lakritsivaahdon kastikkeen keitin maanantaina kurssin jälkeen jäähtymään. Ohjeessa kastikkeeseen tulee Kick-patukoita, mutta enpä sellaisia kaupoistamme onnistunut löytämään. Onneksi netti oli kertonut, että Hopea Toffee käy yhtä hyvin, ellei paremminkin.

Täytin ja koristelin kakun tiistai-iltana. Kostutin kakun siiderillä, koska olin unohtanut ostaa sitruunalimpparia, enkä halunnut käyttää maitoa, sillä työkavereissani on yksi, jolle maito ei sovi. Lakritsitäytettä laitoin alimmaiseen kerrokseen ja ripottelin vielä pakastevedelmia vaahdon päälle. Toiseen kerrokseen tuli muussattuja pakastevadelmia (itse poimittuja!), muussattua banaania ja Hipp-lastenruokapurkin sisus, makuna punaiset marjat ja omena. Sekin ohje löytyi jostain netin uumenista, useammastakin reseptistä.

Kuorrutin kakun lakritsikinuskilla. En taaskaan malttanut antaa sen jäähtyä tarpeeksi, sillä osa kuorrutuksesta valui kakun reunoille. Jätin kuorrutuksen hetkeksi jähmettymään jääkaappiin ja sitten pursotin reunoille Flora Vispiä. Kakku oli siinä vaiheessa oikeastaan hyvinkin tyylikäs. Mutta koska olin ostanut koristeeksi täytelakuja ja Lontoon rakeita, pakko oli koristella päällinen. Eikä se nyt ihan pilalle mennyt, tyyli vain vaihtui.

Kakku sai kovasti kehuja. En sitten tiedä, olivatko maistelijat tosissaan vai vaan kohteliaita. Itse pidin kakun lakritsaisesta mausta, jota vadelma mukavasti raikasti. Tosin minun makuuni ei olisi haitannut, vaikka laku olisi maistunut vahvemminkin. Tätä voisin tehdä toistekin!