On se hyvä, että tuttavapiiriin kuuluu puutarhuri. Vielä kynäniekka puutarhuli, joka kiehtovasti kertoilee touhuistaan blogissaan. Koska luomutilan puutarhuli kuvasi kevätpuuhiaan houkuttelevasti, päädyin minäkin pitkästä aikaa ryhtymään taimikasvattajaksi. Olen joskus menneinä aikoina tuottanut itse valtaisat määrät samettiruusuja ja pyöritellyt niiden kasvatuspurkkeja ruokapöydällä tuskastumiseen saakka. Nyt tuskastumisesta on tarpeeksi pitkä aika, joten ei kun uuteen yritykseen!
Aiemmin olen kylvänyt siemenet ensin isoon astiaan ja sitten koulinut pikkutaimet purkkeihin. Sillä tekniikalla olen todellakin saanut aikaiseksi melkoisen kukkapurkkiarmadan, sillä olen aina onnistunut kylvämään hillittömän määrän siemeniä. Eikä yhtään itänyttä kukkalasta raaski kompostiin heittää...
Nyt päädyin kylvämään siemenet suoraan pieniin turveruukkuihin. Yksi siemen purkkiinsa. Toivottavasti itävät! Jännittävää! Pääsiäinenkin lähestyy ja sen vuoksi samalla vaivalla viskasin rairuohon siemenet mullokselle.
Muovien alle uutta elämää hautomaan... |
Puutarhulin blogista näin myös kuinka hänen pasuunakukkansa oli jo kasvattanut muhkeat lehdet. Siitä sain herätyksen käydä autotallissa tutkimassa siellä talvehtinutta pasuunakukkaa ja kappas vain - vinha versominen oli alkanut! Maan päälle kasvaneet versot olivat vallan vaaleita olmeja ja hentoisia. Mutta kun raahasimme kukkapurkin olohuoneen ikkunan alle, niin eipä aikaakaan kun hui kauhistus! Kukka oli muuttunut ihan oikean vihreäksi! Ehkä tänä kesänä pasuunakukkaseni ehtii kukkimaan ennen syksyn pakkasia!
Pasuunakukan kaverina talvehti autotallin uumeniissa myös runkoverenpisara ja sen juurella kasvanut muratti. Myös ne on nyt kiikutettu olohuoneeseen kasvua aloittelemaan.
Kuolleelta näyttää! |
Vaan kyllä siitä puumaisesta varresta uutta elämää puskee näkyviin! |
Kautta aikain sisätiloissa asusteleva Amatsoninliljakin innostui kukkaputkea pukkaamaan ja ilahdutti kauniilla valkoisilla kukillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti