Olen isäni tytär ja pullariippuvainen. Useimmiten osaan elää päiviäkin ilman pullaa, mutta nyt Lidlin paistopisteen korvapuustit ovat nöyrryttäneet ja herkkuhimo meinaa vallata koko tädin. Eilen keksin lähteä lauantain kunniaksi iltapäiväkahvikorvapuusteja hankkimaan. Mutta kurjuuksien kurjuus, laari ammotti tyhjyyttään ja vaikka sedän kanssa pörräsimme suotta tovin jos toisenkin kaupan hyllyjen välissä, puustilootaan ei tullut täytettä. Pah!
Siis päätin eilen pitää tänään paistopäivän. Heti aamusta iskin käteni taikinapyttyyn ja alustin kunnon pullataikinan. Yleensä teen kaneliviinereitä, sillä jostain syytä aikaisemmin leipomani perinteiset kaneliset korvapuustit eivät ole osanneet käyttäytyä uunissa, vaan ovat vinkurehtaneet ihan epämuodostuneiksi, kuka kalleelleen pötkähtäen ja kuka sisuksiaan toispuoleisesti pellille pullistellen. Hurjuuttani kuitenkin tänään päätin ottaa puusteja sarvista ja kokeilin taas perinnepullien pyöräyttämistä.
Satuinpa kerran näkemään, kun työpaikkani kahvion pitäjä kaulitsi taikinalevyä korvapuusteja varten. Levy oli säännöllinen suorakulmio. Kuin koneesta tullut. Ihan en siihen kykene, vaikka miten yrittäisin...
 |
| Pullaputki |
 |
| Epäonnistuneet kaverukset kävivät uunissa kiukuttelemaan. Toinen ei pysynyt tolpillaan ja toinen pullisteli kierteet pihalle. |
 |
| Puustikaunotar - ainakin minun silmissäni |
 |
| Kaunotar vielä toiseltakin sivulta kuvattuna :) |
Herttinen sentään, sehän onnistui! Vain muutama yksilö muistutti menneistä epäonnistumisen ajoista.
Ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Kaneli loppui kesken leivonnan ja viimeisestä taikinakimpaleesta piti tehdä jotain muuta kuin kanelipullia. Näin äskettäin jossain lehdessä pääsiäisen innoittamana tehtyjä pupupullia. En ollut lukenut ohjetta, enkä muistanut enää, missä lehdessä kuva edes oli. Ajattelin kuitenkin kokeilla pupupullien tekemistä ihan omin päin. Pyörittelin taikinasta pikkuisen pitkulaisia pullapalleroita joihin leikkasin saksilla korvat ja nipistelin peppupuolelle vielä hännäntöpöä.
 |
| Katti jo syntyessään |
Lopputulos ei kyllä ole pupua nähnytkään. Jokunen tekele pikkuruisine korvineen muistuttaa enemmän kissaa ja suurin osa pullaväestä on enemmän Halloweeniin sopivia kummituseläimiä. Taisi pullan palleroilla olla pikkuisen liikaa aikaa kohota ja pullistua. Ja tokko noista pupuja olisi tullut muutenkaan... Onneksi maku on ihan makoisa eikä ulkonäöstä siis ole herkuttelun esteeksi.
 |
| Mieli maassa. Muistutan enemmän kissaa kuin pupua. |
Samoilla lämpimillä pyörittelin vielä lihapulliakin, kun kotiin palannut esikoinen niitä toivoi. Samalla sain hyvää harjoitusta, sillä toukokuun lopun juhlapäivään pitää tehdä monta sataa pikkulihapullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti