sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Anna minun olla


Näppärä psykologisten trillerien luoja Clare Mackintosh on jälleen kirjoittanut tarinan, joka pitää otteessaan ja johtaa harhaan kerran toisensa jälkeen.


Maaliskuussa 2017 luin tämän entisen naispoliisin esikoiskirjan Annoin sinun mennä ja suljettuani silloin takakannen lukusession jälkeen, olin vallan hämmentynyt. Kuinka taidokkaasti kirjailija veikään lukijaa kuin pässiä narussa.  Asiat olivat jotain ihan muuta kuin olisi voinut luulla. Kirja on luullakseni juonenkäänteiltään nerokkain ikinä lukemani kirja.


Tämän vuoden keväällä pääsin lukemaan Mackintoshin toisen hyytävän kirjan, Minä näen sinut. Hämmentävän hyvän esikoisen jälkeen odotukset olivat korkealla. Kakkonen ei sitten ihan yhtä vakuuttava ollutkaan, mutta niin kiinnostava kuitenkin, että kansipaperin liepeissä olleet mainokset kolmannesta romaanista saivat tädin kuumottavan odotuksen valtaan. Ihan vakavasti harkitsin, että olisin ostanut kirjan englanninkielisen version Let Me Lie. 

Mutta koska maailmassa on niin paljon luettavaa (ja muuta tehtävää) ja aikaa kuitenkin niin vähän ja englannin taitoni voisi olla parempi, ajattelin että tekstin tahkoaminen alkukielellä veisi kuitenkin liikaa aikaa. Maltoin siis odottaa Päivi Pouttu-Delièren suomennoksen Anna minun olla.


Anna Johnsonin vanhemmat ovat molemmat tehneet itsemurhan, isä ensin ja äiti seitsemän kuukautta myöhemmin. Se tuntuu uskomattomalta, sillä perhe eli tavallista hyvää elämää eivätkä vanhemmat olleet tasapainottomia tai mitenkään itsetuhoisia. Voisiko olla... onko vanhemmat sittenkin murhattu ja lavastettu itsemurhiksi? Kuka sitten voi olla syyllinen? Vai mitä on tapahtunut?




 Melkein alkusivuilta saakka lukija alkaa epäillä, että äiti on edelleen hengissä. Mutta miksi hän on vapaaehtoisesti poistunut tyttärensä elämästä? Vai tapahtuiko se vapaaehtoisesti? Ilmeisesti isäkin on elossa. Ei kun ei olekaan. Vai onko?


Clare Mackintosh kuljettaa jälleen tarinaa taidokkaasti vetäen lukijaa höplästä. Kun juoni imaisi mukaansa, henkeä haukkoen piti ahmia sivuja eikä nukkumaan olisi millään malttanut mennä.


Muuta ei tästä yllättävästä salaisuuksien juonivyyhdestä voi paljastaa ettei tule spoilattua pahasti muiden lukijoiden lukuiloa. Raakuuksilla ei mässäillä, mutta kynsinauhat on silti kovilla. Clare Mackintosh osaa asiansa. Kannattaa kokeilla, jos ei ihan pienistä hätkähdä.

 

2 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen. Mielenkiintoista... Minulla on ongelma: Mackintoshin Minä näen sinut ei vielä ole ilmestynyt pokkarina. Minulla on siis vielä piiiitkä odotus, ennen kuin saan tämän kirjan hyppysiini. Hyviä voi kyllä odottaa. Ja onhan mulla lukemattomia kirjoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on täynnä lukemattomia kirjoja, eikä kaikkia ehdi millään... Eli ei huolta. Tulee se vielä sekin aikakun Mackintoshit saa pokkareina :)

      Poista