sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kreikka-leikki


Muuttolintujen lailla palaava, jokakeväinen virsi tässä huushollissa on huokailu "voi, kun pääsis Kreikkaan!" Yksi sen aloittaa ja kohta kaipuu Kreikan saaristoon on epidemian lailla iskenyt jokaiseen perheenjäseneen. Tänä vuonna tähän matkakuumeeseen ei ole luvassa helpotusta toteutuvan matkan muodossa, mutta viikolla luin postilaatikkoon tupsahtaneita mainoksia ja ilahduin: lähikauppamme tarjoaa täsmälääkettä teemaviikollaan!

Torstaina iltavuoron jälkeen tallustelin kotiin (aamulla olin vienyt fillarin tassutohtorille) ja valitsin reitin, joka ei kulje tämän saksalaisketjukaupan ohitse. Siinä kävellessäni muistin kuitenkin edellispäiväiset ajatukseni ja päätin poiketa kaupassa mutkan kautta suoraan.

Pitempi reitti olikin siinä mielessä hauska, että vastaani tuli nainen taluttaen kissaa (!) valjaissa ja kissa kulki ylväästi, muhkea häntä iloisesti pystyssä lipun lailla keikkuen. Kun kissa huomasi minut, se käpertyi tassujensa päälle kerälle ja pisti upean häntänsäkin piiloon. Kissanulkoiluttaja alkoi iloisesti jutella ja lyhyen, mukavan juttutuokion pidimme siinä keskellä kävelytietä, me ventovieraat.

Kaupassa nostelin koriini tavaroita huumaantuneena ajatuksesta kreikkalaisesta ruoasta ja naposteltavista. Kori alkoi olla jo melkoisen painava, kun kissanulkoiluttaja yhtäkkiä olikin vierelläni ja hän kehui kovasti lasipurkissa olevaa oliivitahnaa. Nainen nappasi sen nopeasti ja jatkoi matkaansa. Minä jäin huultani pureksimaan ja pähkäilemään, että onko sellainenkin vielä ostettava. Juu-u.


Ensimmäiseksi piti saada välipalaa ja maistelin hunajajukurttia.


Mitä? Ihmeellisen väristä hunajaa?


Eikä se silkkaa hunajaa ollutkaan, vaan seassa oli myös viikunaa. Ei pahaa, mutta ehkä kuitenkin olisin halunnut jukurttiini vain sitä hunajaa.


Työt ja yöt vähän viivästyttivät Kreikka-leikin leikkimistä, mutta vihdoin lauantaina kaiken muun juoksemisen ja touhuamisen lomassa ehti vähän leikkimäänkin. Lounaan nautimme kuopuksen kanssa Caperossa kreikkalaisessa hengessä, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. (Ai niin. Setä on tänä viikonloppuna Hämeenlinnassa, joten sen takia hänen ruokailuistaan en nyt ole huolta kantanut). Päiväkahvin kanssa jo nautimme pikkunaposteltavia Kreikan tyyliin... paitsi siellä paikan päällä ollessamme emme kyllä koskaan ole kahvin kera näitä nauttineet.




Kreikkalainen ruoka on järjestään hyvää. Lähes aina. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Jostain syystä olen kaikkein eniten rakastunut saganakiin eli paistettuun juustoon JA täytettyihin paprikoihin. Kun Kreetalla tilaa täytetyt paprikat, annoksessa on aina yksi täytetty paprika ja yksi tomaatti. Ja ne ovat niin hyviä! Osaisinkohan tehdä niitä itse?

Googlailin ohjeita hakusanalla "kreikkalaiset täytetyt paprikat". Löytyi tolkuton määrä erilaisia variaatioita. Mistä sen nyt sitten tietää, mikä on se oikea? Ei ainakaan ne ohjeet, joissa täytteen seassa on jauhelihaa... vaikka sellaisetkin varmaan olisivat muuten oikein hyviä. Päädyin kokeilemaan reseptiä, jossa ei ollut mitään niin erikoista ainesosaa, ettei sitä kotoa löytyisi. Paitsi tähän ohjeeseen tarvittiin pinjan siemeniä eikä meillä niitä ollut... onneksi olin nähnyt niitä Lidlin hyllyssä, joten pikku ostoslenkki piti tehdä ennen kokkailun aloittamista.


Kokkailu aloitettiin pilkkomalla sipuli pieneksi. Keksin kokeilla uuden sauvasekoittimeni silppuamisosaa. Ladoin kaksi suurta sipulia lohkoina kippoon ja surautin muutaman kerran. Kurkistin kippoon ja ajattelin, että aika hyvältä näyttää, mutta onhan tuolla muutama vähän iso palanen vielä. Vielä pari surautusta ja no niin. Sipuli olikin toooosi pientä silppua. Sipulimuusia!



Mitä tästä opimme? Tehovehkeillä ei tehdä mitään "varmuuden vuoksi vielä pari pyöräytystä"-liikettä.

Paprikoiden avaaminen ja sisuksen poistaminen oli helppo nakki. Tomaattien ei niinkään. Lusikka oli kyllä melko hyvä apuneuvo. Paljon parempi kuin veitsi.



Oliiviöljyä pannulle ja siihen sipulit hautumaan. Hetken päästä pinjan siemenet mukaan. Ohjeessa sanottiin, että paista niin kauan, että pinjan siemenet muuttuvat ruskeiksi. Melko epämääräinen ohje! Ensin kuvittelin, että siemenet muuttuvat tumman ruskeiksi, mutta sitten tulin ajatelleeksi, ettei siinä ehkä käykään niin...


Joten siinä vaiheessa, kun siemenet olivat vaalean ruskeita, lisäsin sekaan paprikajauhetta ja kanelia ja paistoin hetken. Sitten olikin vuorossa tillisilppu ja keitetty basmatiriisi.



Lopuksi täytteen sekaan käänneltiin murusteltu fetajuusto.


Keittiössä oli huumaavan hyvä tuoksu!

Sitten sörsseli paprikoiden ja tomaattien täytteeksi, oliiviöljyä päälle, kannet kiinni ja koko komeus uuniin 175 asteeseen 40 minuutiksi folion alle ja 10 minuutiksi ilman foliota.



Ruoan kypsymisaika 50 minuuttia tuntui nälkäisistä pitkältä, joten päätimme siinä välissä nauttia Café Frappea. Juomaa, johon muinoin Korfulla rakastuimme. Ja jonka kotivalmistusta varten olimme edelliseltä Kreetan matkalta ostaneet tarvikkeitakin... Kuka tulee toimeen ilman kahvinvaahdottajaa? Kysyn vain!



Älyttömän tehokas ja näppärä vehje tuo vaahdottaja olikin. Vedestä ja pikakahvijauheesta tuli vaahtoa silmänräpäyksessä!


Sitten vain sekaan laktoositonta maitoa, jääpaloja ja vähän sokeria ja hellepäivän herkku oli valmis nautittavaksi. Ooh!



Juoma oli aivan yhtä hyvää kuin Välimeren rannalla nautittuna. Hieman harmillista oli se, ettei meillä ollut pillejä. Pillien ostamisesta olimme kuopuksen keskustelleet Ikeassa, mutta olimme jättäneet ne ostamatta, sillä olin sitä mieltä, että pilleistä tulee turhaa jätettä ja juomat voi juoda muutenkin. No... Frappea ei voi...

Kun paprikat alkoivat valmistua, paistoimme pannulla vielä kana- ja kalkkunapihvejä.




Salaattimme ei ollut aito kreikkalainen, vaan siinä oli suomalaisia vaikutteita.


Vihdoin päästiin syömään! Mmmmm... niin hyvää!


Mutta hei oikeasti! Ihan pakko ei ole seuraavan kerran valita kaupan suurimpia paprikoita. Hevosennälkä pitää olla, jos meinaisi jaksaa syödä kaiken. Täytettyä tomaattia en tällä kertaa edes ottanut lautaselle ja paprikastakin jäi puolet syömättä. Kun ei mahdu niin ei mahdu.

Tällaista reseptiä lähdin soveltamaan:

1 sipuli
2 rkl öljyä
4 rkl pinjansiemeniä
1 tl paprikajauhetta
1 tl kanelia
2 dl keitettyä Basmati-riisiä
0,75 dl hienonnettua, tuoretta tilliä
100 g fetajuustoa
2 paprikaa

pinnalle 2 rkl öljyä

Hyvää ruokahalua!

2 kommenttia:

  1. Kali orexi!!! Kuola valui niin että nilkatkin kastui :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen! Lähetä sukat tänne, niin pesen ne korvaukseksi :)

      Poista