...valmiina, hep!

Lepoa, löhöilyä, lukemista, lorvailua
Oleilua, onnea, onkimista
Matkailua, marjastusta, mässäilyä
Autuutta, aikaa, ajattelua

Nyt se sitten on todellisuutta! LOMA!

Tämän päivän sää on ollut pikakelaus kesän keleistä. Aamulla paistoi aurinko kauniisti ja oli lämmin. Onneksi otin takin töihin mukaan kuitenkin... päivän mittaan saatiin sadetta ja paistetta vuoron perään. Välillä vettä tuli solkenaan ja toisinaan aurinko kilotti täydeltä terältä.

Vähän ennen neljää kävin hyvästelemässä ne väliaikaiset työntekijät, joiden pesti päättyy lomani aikana. Leimauslaitteelle nakuttelin, etten aio toviin palata paikalle. Kun pyöräilin kohti kotoa, aurinko paistoi ja vettä satoi, kuten muinoin Mikko Alatalon laulussa. Mikään ei voinut pilata hyvää tuultani vaan suupielet keikkuivat korvissa ihan väkisin. Satakoon vaikka pieniä mummoja! Tämä täti vaihtaa nyt vapaalle! Olo oli hykerryttävän kevyt.

Kotona tekaisin lihapullasatsin ja mietin kuumeisesti, kuinka juhlistaisin loman alkamista. Sedällä on vielä yötyö edessä ennen lomaa ja kuopuksella on huomennakin työpäivä. Kuopus on muuten ensi viikolla ainoa työläinen tässä huushollissa, sillä esikoinenkin ilmestyy maisemiin lomaa viettämään.

Loma - mikä ihana tekosyy herkutteluun! (Ikäänkuin minä nyt siihen jotain tekosyytä tarvitsisin...)

Päädyin siis askartelemaan kakkuherkkua yli jääneestä sokerikakkupohjasta, mansikkasurvoksesta, mansikoista ja kermavaahdosta. Kaikkea vain kerroksittain kippoon ja valmis mössö ääntä kohti. Nam!

Loman alkamisen kunniaksi halusin keittää mansikkaherkun kaveriksi kunnon kahvit. Sainhan viikko sitten Ritalta pussillisen vastajauhettua mustaa kultaa. Siitäpä kiehautin jumalaista juomaa.

Ensin ajattellin, että hups - tulipa keitettyä vahvat kahvit. Mutta juoma olikin oikein sopivaa, maistuvaa ja samettisen pehmeää. Join ihan liikaa, sillä maistui niin mainiolta...

Elämä lellii. Lelliköön!