Joulukuuta pikakelauksella

Olen onnistunut ohjelmoimaan joulukuuni täyteen tekemistä ja tunnelmointia. Yksi sykähdyttävimmistä hetkistä oli 15. päivä perjantaina illalla. Astelin tuomiokirkkoon iltakuuden jälkeen työkaverini, esikoisen kummitädin, kanssa. Meillä oli liput Teemu Roivaisen ja Diandran joulukonserttiin Jo syttyy valot tuhannet. Kirkossa oli satumainen tunnelma.

Konsertissa kuultiin kattava kattaus vanhoja perinteisiä ja muutamia uudempia joululauluja kahden taitavan ja valovoimaisen esiintyjän esittämänä. Kuulosti niin kauniilta ja tunnelmalliselta, että ihan kylmät väreet kulkivat pitkin selkärankaa. Konsertti oli oiva akkujenlataus keskellä kaikenlaista kiirettä. Viimeiseksi kuuntelimme mahtipontista Finlandiaa seisten ja poistuimme haltioituneina tilaisuudesta talviseen iltaan. Kyllä tällä kulttuuritankkauksella taas jaksaa!

Töihin on napsahdellut joulukortteja tasaiseen tahtiin. Yksi neuloosipotilasta ilahduttanut tuli Novita-lehdeltä.

Sunnuntaina kävimme sedän kanssa hakemassa kuopuksen ja koiran Mikkelistä joulunviettoa odottelemaan Savonlinnaan. Minä matkustin karvakorvan kanssa takapenkillä ja sain tassuterapiaa tarpeeseen.

Tuskin olimme ennättäneet autoilla perille takaisin kotiin, kun kuopuksen kanssa olimme taas lähdössä. Jälleen oli kohteena tuomiokirkko ja tällä kertaa Kauneimmat joululaulut. Onneksi olimme paikalla hyvissä ajoin, että saimme hyvät istumapaikat. Kirkko alkoi pullistella jo puolta tuntia ennen tilaisuuden alkamisaikaa ja lopulta istuimme täpötäysissä penkeissä vieri vieressä kuin sillit purkissa. Silti eivät kaikki laulunhaluiset mahtuneet istumaan.

Osa lauluista oli tyystin tuntemattomia, mutta olipa voimaannuttavaa hoilata tuttuja joululauluja ihan sydämensä kyllyydestä. Kanttorilla tosin tuntui olevan kovin kiire, sillä tempo oli niin nopea, ettei salillinen veisaavaa kirkkokansaa meinannut perässä pysyä. Parempi niin kuin liian laahaava rytmi.

Joulun lähestyminen ei ole tuntunut ollenkaan todelliselta, vaikka pientä juhlaan valmistautumista on ollut Kotosellakin havaittavissa. Päivät seuraavat toisiaan ja aatto lähenee. Aikaa valmisteluihin ei vain tunnu olevan, sillä palkkatyö haukkaa päivästä leijonanosan ja keskeneräisten joululahjojen ehättäminen pukinkonttiin on ollut tärkeysjärjestyksen keulilla. Nukkuakin pitää.

Keskiviikkona tulin kotiin aamuvuorosta ja seuraavana päivänä piti mennä töihin vasta iltaan. Siksi siinä saumassa oli sopiva väli upottaa sormet taikinaan. Tein takuureseptillä taatelikakkuja illalla.

Aamulla oli sitten hiivataikinaleivonnaisten vuoro. Heti koiran aamulenkin jälkeen iskin käden taikinaan ja tekaisin litran sämpylätaikinan ja puolen litran pullataikinan kauramaitoon, Sämpylöihin laitoin tällä kertaa edellisenä iltana keittämästäni tyrnikiisselistä oheistuotteena syntyneen tyrninkuori- ja siemenmössön. Aika hyvin upposi mössö leipomuksiin ja vähän kuin puolihuolimattomasti tuli hyödynnettyä tyrnin siemenissä olevat hyvät ainesosat.

Puolen litran pullataikinasta sai sopivasti kahdenlaisia pikkupullia. Piparipullat ovat perheemme lemppareita, mutta piparitaikinaa oli niin vähän, ettei se riittänyt alkua pidemmälle.

Leipominen on rankkaa puuhaa ja koirakaverin kanssa vähän huilasimme keittiön lattialla pullien paistuessa uunissa.

Viikolla ensimmäiset lahjat pikku hiljaa peittyivät kääröihin. Tähän päivään mennessä kaikki lahjat on vihdoin mietitty, hankittu, valmistettu ja pakattu. Niiden jakaminen maailmalle on toistaiseksi kesken, mutta onneksi aatto on vasta huomenna.

Lahjalähetyksiä on alkanut ihmeesti ilmaantua myös kotoselle. Entinen työkaveri äitinsä kanssa kiikutti tädille torstaina muhkean lahjapaketin (,jota en vielä ole purkanut) ja upean kukka-asetelman. Ihana tuo kerrottu ritarinkukka!

Ex-yökaverin lahjassa oli mukana muistaminen myös koirakaverille. Iso köysilelu, josta tuli heti hauvelin suosikki. Koira nukkuikin uuden lelunsa vieressä ja piti köydestä tassulla kiinni. Ettei vain kukaan pääse lelua pöllimään!

Niin se joulu lähenee ja kalenterikynttilätontun lakki lyhenee. Kohta jo kuuppaa kuumottaa, sillä aatto on ihan kulman takana.

Ministeristä matoksi

Yritin käyttää Black Friday -tarjouksia hyväkseni ja tilata Lankavalta ontelokuteita edulliseen hintaan. Suunnitelma meni kuitenkin myttyyn, sillä yllätys, yllätys, tarjouksessa oli vain mustat kuteet. Melko loogista.

Tilasin kuitenkin kuteet lahjamattoon, jonka esittelen myöhemmin. Pihinä ihmisenä lisäsin tilaukseen kuteet toiseenkin mattoon. Tulppaanimaton ohjetta olin katsellut pitkin silmäripsin ja nyt päätin tarttua tilaisuuteen ja hankkia tarvikkeet sellaiseenkin. Ohjeessa kerrottiin, että Ministeri-kuteella matosta tulisi 120 senttimertinen halkaisijaltaan ja sellainen olisi oikein sopiva joulukuusen alle. Siis Ministeriä! Ohje väitti, että kolme kiloa kudetta riittäisi, mutta varmuuden välttämiseksi siirsin ostoskoriin neljä kudekartiota. Jos kolme kartiota ei riittäisikään, lisälangan hankkiminen olisi työlästä.

Ministeri on 100 prosenttista polyesteriä, joka on kevyttä ja helppoa käsitellä. Langan pinnassa on ylellistä hehkua.

Kuitenkaan en tämän jälkeen aio Ministeri-kudetta hankkia. Keinokuituinen kude purkautuu helposti, joten kuteen päät täytyy sulattaa esimerkiksi kynttilän liekissä liestymisen estämiseksi. Tuotetiedoissa kerrotaan, että tuotantoteknisistä syistä kuteessa saattaa olla solmuja. Ja niitä tosiaan oli! Jokaisessa kartiossa vähintään yksi, joten lankojen käryttämistä kynttilässä ja päättelemistä todellakin riitti. Päätteleminen on inhokkihommani, joten maton tekeminen ei ollut ollenkaan niin meditatiivista kuin paremmalla kuteella työskenteleminen.

Koska kude on kovin luistavaa, pääteltyjen kuteiden päät piti vielä ommella kiinni parilla pistolla, ettei matto lähde puistellessa tai pestessä purkautumaan. Sekin vielä! Tämä matto todella teetti työtä!

Ohjeessa kehoitettiin käyttämään virkkuukoukkua nro 6 - 7.  Koska minulla oli sopivasti käsillä 8-numeroinen koukku, testasin sillä virkkaamista. Näytti toimivan oikein hyvin ja päätin koukkuilla maton sillä.

Oma moka.

Ei tullut kuusenalusmattoa. Tuli paljon isompi eli maton halkaisija oli lopulta 160 cm. Eikä riittänyt kolme kiloa lankaa, joten taputin itseäni olkapäälle, koska olin älynnyt tilata ohjetta enemmän materiaalia.

Kukaan ei kiellä laittamasta kuusen alle kooltaan kohtuutonta mattoa, mutta ei meidän koti niin suuri ole, että kuusi voisi keskellä olohuonetta töröttää.

Niinpä meillä on nyt iso, joulunpunainen matto, mutta ei sille sijoituspaikkaa. Harkitsin maton myyntiin laittamista, mutta kukaan ei luullakseni raaskisi maksaa siitä edes kuteiden hintaa (64 €) pienestä vaivanpalkasta puhumattakaan. Kallis harrastus tämä käsityöhöperyys.

Ehkä joskus annan maton jollekin lahjaksi. Siirrän siis riesan eteenpäin...

Tontun touhua, kohti joulua

Edellisestä kampaamokäynnistäni oli ihan laittoman pitkä aika ja olin pikkuhiljaa muuttumassa peikoksi. Kuontalo ei suostunut asettumaan aloilleen lainkaan vaan käyttäytyi hyvin itsepäisesti ja sanalla sanoen - huonosti. Pelastus oli käsillä perjantaina, kun heti aamusta pääsin istahtamaan  kampaajan jakkaralle ja sain ylleni mustan kaavun ja päähäni erinäisen määrän foliotaitoksia ja vahvan marjapuuronpunaista väriä. Värin vaikuttaessa nautiskelin maitokahvia ja lueskelin Joulu 2017 -lehteä, joka oli pullollaan toinen toistaan mainiompia ideoita.

Siinä lehteä selatessani lamppu syttyi päässäni ja muutama joululahjaongelma ratkesi. Eikös olekin hauska pesukinnas hamppulangasta?

...minullahan olikin jemmoissani ne kirppislöytöhamppulangat... Idea oli siis toteuttamista vailla!

Lamppu loisti niin kirkkaana, että kampaajani taisi vallan häikäistyä eikä nähnyt toimia kunnolla. Edellisellä kerralla vaihdettiin vähän mallia, mutta nyt en ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Raidoista ei tullut toiveeni mukaan tarpeeksi kirkkaita, vaan ne ovat enemmän kullanhohtoisia ja leikkaus näyttää siltä, kuin minulla olisi ollut pata päässä mallina. Eikä liene korrektia todeta, että hiukseni ovat liiankin hyvässä kunnossa... Lasimainen pinta luonnonsuorassa piikkilankatukassa ei helpota muotoilua, varsinkin kun haluaisin ettei kuontalo ole liian pliisu ja siloiteltu. Koska rönsyilen itse, se saisi näkyä ulospäinkin. Kotona ensimmäisen pesun jälkeen sain hämmentää hiukseni omaan sekaiseen järjestykseensä ja taidanpa tämän karvapehkoni kanssa oppia tulemaan toimeen.

Kampaajalle kahlasin kunnon kinoksissa ja kotiin päin tallustin tuiskussa. Olihan keli! Onneksi setätonttu oli jo aloitellut lumitöitä, joten ei tarvinnut lumimummona vyöryä ulko-ovesta sisään.

Sormet sauhuten valmistelin salaisuuksia pukinkonttiin, kunnes iltapäivällä hyppäsin sedän vierelle autoon istumaan. Puoliso ylen ystävällisesti kyyditsi minut vanhempien luo lauantain piirakkatalkoita varten valmiiksi.

Lauantaina kampeuduimme äidin kanssa hereille jo ennen aamukuutta. Riisipuuro tulille ja perunoita kuorimaan... Kun täytteet olivat valmiita, äiti kävi kaulimaan piirakankuoria ja minä rypytin, rypytin ja rypytin. 169 piirakkaa, joista pienempi osa perunaisia ja suurempi satsi riisisiä.

Isä haki pitkät halot leivinuuniin, lämmitti uunin ja alkoi paistaa naisväen tuotoksia.

Eikä aikaakaan kun oli jo valmista! Nam!

Kello ei siinä vaiheessa ollut vielä paljon mitään, joten piti sitten vielä tekaista pieni pullataikina, sillä perunamuusin tekemisestä oli sopivasti jäänyt soijamaitoa tähteeksi. Jotenkin olin taikinaa alustaessani muissa maailmoissa ja unohdin laittaa kananmunat mukaan. Ei muuten haitannut yhtään, tuli ihan hämmentävän hyvät pullat.

 Kun paistokset oli paistettu, setä kävi hakemassa minut ja joulupiirakat kotiin.

Sunnuntaina oli jälleen tiedossa reissu ja nousin ylös varhain. Matkustin bussilla kuopuksen luo Mikkeliin. Siellä meillä oli suunnitelmissa vähän joulushoppailua ja enemmän koiran lenkittämistä. Kuopus oli minua vastassa matkakeskuksella ja siitä suunnistimme suoraan Stellaan ja Akseliin. Muualla emme sitten ehtineet käydäkään, mutta oli sitä noissakin kauppakeskuksissa houkutus poikineen. Mikkelin reissulla en paljoa kuvannut, vähän vain Finlaysonilla.

Maanantain tonttu-urakkana oli joulukorttien kirjoitus. Olihan maratoni! Mutta tuli tehtyä ja sain korttimuistamiset postiin edullisemman hinnan aikaan.

Siinä ne nyt ovat ennen punaiseen kuoreen pujottamista, 40 korttia ystäville ja tuttaville. Joulukirjeet ja pienet paketit odottavat vielä vuoroaan.

Sain tiistaiaamuna valmiiksi yhden joulukäsityön, jonka esittelen myöhemmin, kunhan saan päättelyt pääteltyä. Mutta tuskin sain virkkuukoukun irti edellisestä väkerryksestä, kun jo loin silmukoita puikoille. Kirppislöytöhamppulankaa kirppislöytöpuikoilla. Tähänkin asiaan palaamme myöhemmin.

Tänään, Lucian päivänä, sain töissä nauttia Mertalan koulun perinteisestä ja hienosta Lucia-esityksestä. Se on aina yhtä sykähdyttävä. Sykähdyttävää oli myös kotona huomata, että pakkasia karkuun terassilta sisälle kiikuttamani ja lämpimän sisäilman kurimuksessa ränsistynyt kärsimyskukka oli vielä jaksanut kasvattaa nupun ja se tänä iltana avautui ihailtavaksi. Vau, elämä jaksaa yllättää!

Koska tonttuilu vie paljon aikaa, ehdin vähemmän seikkailla blogeissa. Mutta kunhan joulun kiireet on selätetty, minulla onkin paljon luettavaa tiedossa. Tonttuilemisiin!

Viimeinen tonttu kaapista ulos!

Joulukuun kymmenentenä päivänä Korvatunturin pajoissa käy kova kuhina. Kotosella on yksi noista pajoista ja salaisuuksia valmistellaan kiivaasti. 

Tontut myös liikkuvat ja käyvät pyydyks... siis ikkunoiden taa kurkkimaan. Kotosen tädin kirpparilta löytämän kaapin sisuksiin on jo muuttanut toimelias tonttujoukko ja kun kukaan ei huomaa, tontut tulevat ulos kaapista joulua valmistelemaan. 

Polkupyöräilevän tontun täti sai työkamuselta nimipäivälahjaksi. Koska tämä tonttu kirjaa ylös kaikkien hyvät työt ja ilkeydet, olikin hyvä, että meille oli kirpparilöytönä jo aiemmin kotiutunut tontulle sopiva fillari. Pääsee tonttu Torvinen vakoilutehtävissään nopeammin paikasta toiseen.

Nyt kun meillä asustelee tällainen ahkera tonttujoukko, täti pääseekin jouluvalmisteluissa harvinaisen helpolla. Vai pääseekö? Saahan sitä ainakin kuvitella ja mielihuvitella samalla kun touhuaa tukka putkella itsekin. Kaksi viikkoa ja jouluaatto on jo käsillä. Huikeaa! (...miten se voi niin pian jo joulu olla... taitaa tulla kiire!)