Minimatkalla Mikkelissä

Perjantai oli vapaapäivä, mutta nousin ylös aikaisemmin kuin työpäivinä ja seistä törötin kapsäkkieni kanssa linja-autoasemalla jo heti seitsemältä. Kiitos sedälle, joka ystävällisesti kesken uniensa heräsi tätiä saattelemaan! Laitureilla nökötti jo kaksi Savonlinjan bussia, mutta kumpikaan niistä ei suunnannut sinne minne olin menossa.

Tulihan se oikeakin bussi vihdoin ja pääsimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Itse tosin en ollut menossa Mikkeliä pidemmälle tällä kertaa. Maisema linja-auton ikkunan takana oli kovin harmaa.

Puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen hyppäsin pois kyydistä ja jatkoin jalan kohti kuopuksen kotitaloa. Kuopus ja koirat olivat ulkona minua vastassa. Kun koirat näkivät tutun hahmon lähestyvän, olivat ratketa liitoksistaan. Kukaan muu ei ikinä ilahdu näkemisestäni yhtä kokonaisvaltaisesti. Tunsin oloni enemmän kuin tervetulleeksi.

Kuopuksen kanssa meillä oli illaksi kivoja suunnitelmia, mutta niistä kerrotaan ihan omassa postauksessaan. Kiva suunnitelma oli myös kuopuksen kodin järjestyksen totaalinen vaihtaminen. Olin tullut avuksi, yksin homma olisi huomattavasti toivottomampi.

Ensin kuitenkin piti saada pikkuisen täytettä vajenneeseen vatsaan ja päätimme suunnistaa kauppakeskus Akseliin ja Sitruunapisara-kahvilaan. Siellä on vitriineissä sellaiset herkut, ettei tosikaan! Tällä kertaa herkuttelimme voileipäkakuilla ja myöhemmin vielä ostimme kakkupalat mukaan päiväkahvia varten.

Ruokakaupassa piti käväistä, joten se hoitui hyvin tässä samalla. Tuskin pääsimme kauppaan sisään, kun valtavat kukkapuskat vetivät meidät luokseen. Olin tuuminut ostaa naistenpäivän kunniaksi kuopukselle tuliaisiksi tulppaanikimpun, mutta sekakukkakimppuun kuitenkin päädyttiin. Se miellytti nuorta naista enemmän. Kameralla poimin vain nämä upeat ruusut.

Rivakasti tartuimme toimeen palattuamme kuopuksen kotiin. Pienissä tiloissa järjestyksen vaihtaminen kysyy kärsivällisyyttä, sillä tavaroiden saaminen uusille paikoilleen oli kuin Rubikin kuution kokoamista. Samalla saatiin siivottua kutkulleen, muutamakin koirankarva löytyi pitkään paikoillaan olleiden kaappien alta ja takaa...

Kahvitauolla herkuttelimme Sitruunapisaran kakuilla. Minulla oli lakkaa ja kuopuksella vadelmaa. Nam!

Sain juoda kahvini näin hienosta muumimukista!

Vielä vähän kodin järjestelyä ja olikin jo aika valmistautua illan menoihin. Siitä siis kerron myöhemmin, nyt hypätään sujuvasti seuraavaan päivään...

Koirakaverit kävivät aamusta pari kertaa hengittämässä lähellä kasvojani ja kyselemässä, josko mummukka jo nousisi ylös... Mutta kun vaan sitkeästi jatkoin yöuniani, sain nukkua miltei seitsemään. Sitten en enää malttanut koisata. Kun hengitykseni muuttui, koiralapset olivat salamana paikalla rapsuteltavana. Hyppäsin vaatteisiini ja vein koirat aamulenkille. Kevättalven säässä olisi ollut toivomisen varaa. Kadut olivat jäätikköä ja vesilätäkköä, taivas vihmoi märkää räntää välillä ihan vaakasuoraan vasten kulkijaa. Kun palasimme reilun tunnin ulkoilulta, olimme läpimärkiä kaikki kolme.

Aamukahvit maistuivat ja sitten jaksoimme kuopuksen kanssa siivoilla vielä vähän lisää. Mutta kohtuus kaikessa, joten koko lauantaipäivää ei ahkeroitu. Sopivassa saumassa suunnistimme pikkuisen shoppailemaan. Kuopuksella oli muutama hankinta mielessä. Minulla ei ollut varsinaisia tarpeita, mutta kun kaupoissa liikkuu, kummasti niitä tarpeita alkaa löytyä!

Stellassa oli Onnen päivät -teemapäivät ja siellä oli paljon tarjouksia kaikissa liikkeissä. Suomalaisessa kirjakaupassa lankesin, siitä enemmän myöhemmin. Muissa kaupoissa selvisin pelkällä katselulla. Melkein. Pure-kaupan ulkopuolella loisti tällainen kukkakenkä. Aika hieno! Ja niin löysin itseni kaupasta lappamassa kuorrutettuja lakuja paperipussiin... Olivat hirmu hyvässä tarjouksessa.

Kun kauppakeskuksessa tapahtuu, myös Tähtitorilla tapahtuu. Satuimme paikalle juuri kun Pikku Myy, Muumipeikko ja Niiskuneiti esiintyivät. Ei kiinnostanut enää lastani... Minua kiinnosti edes parin valokuvan verran.

Ei sitä tyhjin vatsoin jaksa shoppailla, välillä oli tankattava. Kuopus toivoi kiinalaista, joten ruokapaikaksemme valikoitui Dragon Sheng. Buffapöydät notkuivat ja silmät söivät taas enemmän kuin vatsa kunnialla veti.

Täällä oli hyvän näköinen sushipöytäkin ja ennätin jo suunnitella, että syötyäni lautasen tyhjäksi, testaisin ensimmäisen kerran elämässäni sushia. Noh, saahan sitä suunnitella. Selvittyäni kukkuraisesta lautasestani, kupuni oli niin killallaan, ettei sinne olisi mahtunut enää riisinjyvääkään, saati sushia. Että en sitten vieläkään ole tutustunut tähän idän ihmeruokaan.

Mutta vaikka olin ähkytäysi, piti vielä jälkiruokapöydästä hakea kakkua ja kahvia. Serkku sanoo, että naisilla on eri vatsat oikealle ruoalle ja jälkiruoalle, joten jälkiruokavatsaan mahtui pieni pala kakkua juuri ja juuri.

Kuopus oli viisas eikä ottanut jälkiruoaksi kuin teetä kauniista riisiposliinikupista.

Syötyämme kipaisimme kirpparilla Wilmassa ja Wihtorissa, joka yllätykseksemme oli kutistunut puolella. Vähän tehtiin löytöjä, enemmän kuopukselle kuin minulle. Palailimme takaisin kuopuksen kotiin kiertäen ne kaupat, joista kuopuksella oli isompaa ostettavaa ja lopuksi haimme vielä saapuneen paketin pakettiautomaatista. Kuin kuormakamelit vaapuimme kohti määränpäätä, jonne ei onneksi loputon matka ollutkaan.

Kuopus jäi laittelemaan ostoksia paikoilleen kun minä otin koirat ulkoilemaan kanssani. Aamuinen räntäsade oli loppunut ja pakkanen oli kuivattanut kadut. Ulkoilu oli mukavaa! Mutta kun keksin, että otetaanpa pari kuvaa, koiralapset eivät jaksaneet innostua. Ympärillä tapahtui niin paljon muuta mielenkiintoisempaa. Paikallaan istuttiin, kun kerran käskettiin, mutta poseeraaminen ei nyt onnistunut ollenkaan. Eli hyvät kuvat jäivät vain yritykseksi.

Vein koirat kotiinsa ja pian piti kiiruhtaa kotiinpaluubussille. Emme ehtineet kahvitella enää, joten sain lähtökahvit mukaani kuopuksen KeepCupissa.

Bussi tuli laituriin 15 minuttia sen jälkeen, kun olisi jo pitänyt mennä... Hörppäsin siis kahvini siinä matkakeskuksella odotellessa, muuten se olisi ehtinyt jäähtyä ihan kylmäksi. Tiedän, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta koska sekään ei pysty ihmeisiin, lämmin kahvi houkutti enemmän.

15 minuuttia myöhässä lähdettiin ja 15 minuuttia myöhässä olimme perillä. Matka joutui huomaamatta neulepuikkoja kilkutellessa. Neljännet Levottomat-sukat Villasukkien vuosi -kirjasta ovat valmistuneet!

Kotikaupungin linja-autoasemalta kotiin piti kävellä. Setä oli töissä. Yhtään paikallisbussia ei tässä kaupungissa liiku lauantai-iltaisin minnekään. Taksin olisin voinut ottaa, mutta reissussa oli jo pyörähtänyt euro poikineen, joten nyt iski nuukuus. Matkalaukussani on pyörät alla, joten sitä voi hyvin hinata neljän kilometrin matkan perässään.

Parasta kävelyssä oli, että ensin vastaan juoksi työkaveri ja pääsimme pikaissesti vaihtamaan kuulumiset. Pian vastaan käveli naapurustossa asuva tuttu. Aikamme rupattelimme siinä missä tapasimme, kunnes naapuri päätti lähteä kävelemään kanssani samaan suuntaan. Olikin mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Lapsemme olivat aikoinaan parhaita kavereita, joten meillä on kosolti yhteistä historiaa takana.

Se oli sellainen miniloma Mikkelissä. Tai no, ei tässä vielä kaikki. Lisää seuraa myöhemmin.