Häivähdys kevättä

Viime päivät olen äimistellyt luonnon valoisuutta. Toki on harpottu pitkin askelin talvipäivänseisauksesta kohti kevätpäiväntasausta, mutta valkeuteen ja valon määrään vaikuttaa myös vasta satanut vitivalkoinen lumikerros sekä auringon päivystäminen kirkkain silmin talvitaivaalla. Iloa, hymyä ja hyvää mieltä on ihmislapsen sisimmässä nyt kukkuramitoin. Ihan hyrisyttää tämä onnellisuus!

Niin energisoiva kuin kevätaurinko onkin, on se myös armoton. Kotona näkyy pölyjen pyyhkijän talvinen laiskuus... mutta nyt on paljon mukavampaa siivotakin, kun työn tulos näkyy! Ja jos ei ehdi rätti kädessä tarpeeksi häärätä, voi katsantokantaa muuttaa ja ihailla vain auringon luomaa taidetta.

Ulkoillessa voi ihailla luonnon taidetta.

Setä ahkeroi aamupäivän palkkatyössä ja minulla oli valta tehdä kotona mitä lystäsin. Aurinko lähetti säteensä kutsumaan tädin ulos leikkimään enkä halunnut kieltäytyä. Lämpömittari kertoi ulkona olevan 11 astetta pakkasta. Pukeutuminen pähkäilytti. Päädyin jättämään toppahousut kotiin, sillä olin päättänyt patikoida kirpparille ja siellä kyllä tarkenisi vähän vähemmilläkin varusteilla. Päähäni telläsin kuitenkin paksuimman piponi, se kun on suosikkini. Päähinevalinta meni mönkään... kupolia kuumotti niin että melkein ajatukset kiehuivat. Piti kesken matkan riisua hattu pois ja jo helpotti!

Paluumatkalla pistäydyin Lidlissä laskiaispullaostoksilla ja perustelin leipomislaiskuuttani kuopukselle, joka sattui juuri soittamaan, kun olin kaupassa. Kerroin, että meillä on pakastimessa paljon korvapuusteja, joten en halunnut leipoa lisää. Enkä osaisi niin pientä pullataikinaa tehdä, että vain kaksi pullaa siitä tulisi. Nokkela lapseni totesi, että osaisin kyllä... jos vain teksin niistä pullista tarpeeksi isoja.

Ihan omaksi ilokseni ostin vielä kimpun iloisen värisiä tulppaanejakin. Kyllä oli autuasta nauttia hyvät laskiaiskahvit sedän kotiuduttua työstään. Omaan kahviini vaahdotin kevytmaitoa Tuppervaren maidonvaahdottimella, jonka äskettäin löysin kirpparilta. Nyt kokeilin vaahdottajaa toisen kerran. Ensimmäisellä yrityksellä innoissani kirnusin kevytmaidon niin tymäkäksi vaahdoksi, että sillä olisi vaikka kakun kuorruttanut... Nyt onnistuin paremmin.

Kahvia hörpiskellessäni kuljin taas Kerten matkassa menneisyydessä. Kiehtova tarina, josta ei ollenkaan haluaisi päästää irti. Onneksi tämän tuplapokkarin jälkeen Kerten tarina jatkuu vielä Veden vihat -romaanissa.

Setä otti pienet päivänokoset kahvittelun päälle ja jaksoi sitten lähteä vielä vähän retkiluistelemaan että minäkin pääsin ulkoiluttamaan suksiani. Alkumatka Pullinlahdella oli hyvin tahmeaa menoa, sillä luisto tuntui jääneen kotiin. Enhän ollut muistanut ottaa suksiani ulkoilmaan paria tuntia ennen lähtöä, vaikka tiesin nanopohjan tekniikan sitä vaativan. Onneksi luisto löytyi vähän ennen puolimatkaa ja meno helpottui kummasti. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä!