Sukkasillaan

Minulle on nyt käynyt kuin lukudiplomia suorittaville peruskoululaisille. Työ on tehty, mutta raportin tekeminen takkuaa. Voi kuinka monta kertaa olen ammattini vuoksi kuullut, että vielähän ne nuoret kirjansa lukisivat, mutta niiden tehtävien tekeminen tekee tiukkaa. Koululaisten ongelmana lienee se, että raportointi ei ole mukavaa. Minusta blogikirjoittelu on kivaa ja koukuttavaa, mutta aikaa on aina liian vähän tai sitten väsy vie voimia. En ennen ole kärsinyt mistään kevätväsymyksestä ja olenkin ajatellut sen olevan silkkaa höpinää. Mutta nyt - uupumus vaivaa ja juuri ja juuri jaksan selvitä työpäivistä. Kotona vain nukkuisin.

Tänään lauantaina olen vähän ryhdistäytynyt ja sentään saanut pakollisten kuvioiden lisäksi pestyksi muutaman ikkunan ja eteisen suuren peilin sekä välioven lasit, joissa oli lukematon määrä näppien jälkiä. Pyykkiäkin olen pessyt ja siivonnut alakerran kenkähyllyn kauden vaihtumista ajatellen. Kun kerran vauhtiin pääsin, kirjoittelen vihdoin raportin jo aikaa sitten valmistuneista sukista.

Ruskeiden sukkien alkusanat lausuttiin jo ennen joulua. Lainasin kirjastosta kirjan Sukat kahdella puikolla. Siinä vaiheessa en vielä ollut opetellut uudelleen perinteisten sukkien kantapään tekemistä ja harkitsin tyystin uuden tekniikan opettelemista. Inkkarityylin sukat miellyttivät silmääni ja niihin ihastui myös kuopus.

Lopulta kuitenkin sovelsin mallia ja tein sukat neljällä puikolla. Lapsi ei halunnutkaan hapsuja, joten lopputulos on melko lailla erilainen kuin malli alunperin, mutta sehän ei menoa haittaa. Sukat ovat jo olleet kovasti käytössä.

Sinisiin sukkiin oli ensin lanka, kirjava Nalle Taika. Sitten edellisen Käsityökerho-lehden yksi ohje suorastaan vaati tulla kokeilluksi ja koska kotona oli herkullista lankaa, päätin testata toimiiko mallin ja langan yhteiselo. Langan värien järjestykselle en löytänyt minkäänlaista logiikkaa, joten sukkapari ei ole täysin identtinen, mutta hälläpä väliä. Muuten vallan mainiot töppöset!

Sukkien kantapää oli erilainen kuin aikaisemmin opettelemani perinteinen malli. Oli taas pähkäilyn paikka, kun jouduin miettimään, mitä ohjeessa oikein piti tekemän. Mutta moinen ongelmanratkaisu tekee hyvää aivoille!

Kärkikavennuksiin jouduin taas tekemään oman sovelluksen. Jos olisin kaventanut ohjeen mukaan, sukista olisi tullut vallan valtavat. Varmaan miesten kokoa. Ja jos yhtään oikein veikkaan, harvassa on isokenkäiset miehet, jotka haluavat pitsisukkia käyttää...