Työkaverin kakku

Tänään saattelimme eläkkeelle pitkäaikaisen työtoverin. Hänellä on takanaan lähes 45 vuoden työura samassa työpaikassa. Se on nykyään melko harvinaista. Yhteistä työhistoriaa meillä on yli 20 vuotta. Myös se on harvinaista, että joku jaksaa työelämää 68-vuotiaaksi saakka, kuten tämän päivän sankari.

Vappuaatto on huono päivä järjestää mitään työporukan pippaloita, siksi eläkejuhlan "alkupalat" haukattiin jo menneenä sunnuntaina. Haimme juhlakalun kotoaan iltapäivällä ja koska kevätsää oli mitä mainioin, menimme ensin istumaan terassille ja odottelemaan, että koko sakki saatiin kokoon. Koska eläköityjä on suuri elokuvien ystävä, menimme paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan elokuvan Philomena. Illan päätteeksi nautimme herkulliset a'la carte -annokset paikallisessa Savon Hovissa. Ravintola osoittautui palvelevaksi, joustavaksi, laadukkaaksi ja ruoka erittäin herkulliseksi. Suosittelemme sitä kaikki yhdessä!

Tänään, työkaverin vihoviimeisenä työpäivänä, meillä oli töissä normaalia juhlallisempi päiväkahviaika. Oli kukkia, kakku, kirjekuori ja puhe. Halauksia, kosteita silmänurkkia ja naurua. Lämpöä ja tunteita.

Kakku aiheutti vähän päänvaivaa. Työpaikallamme on yksityisen ylläpitämä kahvila. Kysyimme, haluaisiko hän leipoa kakun. Hän sanoi, että voihan hän sen tehdä, mutta hän ei oikein pidä kakkujen tekemisestä. Minä jäin asiaa miettimään ja halusin, että kakku leivotaan tunteella ja siihen tulee sielu. (Jos niin voi edes ajatella...) Lisäksi jumituin ajatukseen, että lakritsin ystävälle pitäisi leipoa lakritsikakku.

Lupasin leipoa kakun. Mutta! En taas etukäteen muistanut, mitä muuta olin ohjelmaani haalinut tälle viikolle. Sunnuntai-ilta meni työkavereiden kanssa alkupaloilla, maanantaina olin töissä ja illalla Taito Shopin Virkatut pörriäiset puutarhaan -kurssilla. Tiistainakin olin töissä ja illalla taas Taito Shopilla, tällä kertaa mosaiikkilinnunpönttöä tekemässä. Joten missäs välissä sitä kakkua sitten rakennettiin??? Pitäisi kai ruveta merkitsemään kalenteriin kaikki yksityismenotkin, kun elämä alkaa olla näin vilkasta! (Kurssiraportit tulevat myöhemmin!)

Tein syksyllä lakkalakritsikakun, mutta en halunnut sellaista nyt tehdä, varsinkin kun kakusta piti riittää 20 hengelle. Seikkailin Internetin ihmeellisessä maailmassa ja kopioin ideoita. Kinuskikissan sivuilta löysin oivalta tuntuvat ohjeet sekä täytteen lakritsivaahtoon että päällyksen lakritsikinuskiin.

Homma vaati vain vähän suunnittelua. Kakkupohjan paistoin jo sunnuntaina. Lakritsivaahdon kastikkeen keitin maanantaina kurssin jälkeen jäähtymään. Ohjeessa kastikkeeseen tulee Kick-patukoita, mutta enpä sellaisia kaupoistamme onnistunut löytämään. Onneksi netti oli kertonut, että Hopea Toffee käy yhtä hyvin, ellei paremminkin.

Täytin ja koristelin kakun tiistai-iltana. Kostutin kakun siiderillä, koska olin unohtanut ostaa sitruunalimpparia, enkä halunnut käyttää maitoa, sillä työkavereissani on yksi, jolle maito ei sovi. Lakritsitäytettä laitoin alimmaiseen kerrokseen ja ripottelin vielä pakastevedelmia vaahdon päälle. Toiseen kerrokseen tuli muussattuja pakastevadelmia (itse poimittuja!), muussattua banaania ja Hipp-lastenruokapurkin sisus, makuna punaiset marjat ja omena. Sekin ohje löytyi jostain netin uumenista, useammastakin reseptistä.

Kuorrutin kakun lakritsikinuskilla. En taaskaan malttanut antaa sen jäähtyä tarpeeksi, sillä osa kuorrutuksesta valui kakun reunoille. Jätin kuorrutuksen hetkeksi jähmettymään jääkaappiin ja sitten pursotin reunoille Flora Vispiä. Kakku oli siinä vaiheessa oikeastaan hyvinkin tyylikäs. Mutta koska olin ostanut koristeeksi täytelakuja ja Lontoon rakeita, pakko oli koristella päällinen. Eikä se nyt ihan pilalle mennyt, tyyli vain vaihtui.

Kakku sai kovasti kehuja. En sitten tiedä, olivatko maistelijat tosissaan vai vaan kohteliaita. Itse pidin kakun lakritsaisesta mausta, jota vadelma mukavasti raikasti. Tosin minun makuuni ei olisi haitannut, vaikka laku olisi maistunut vahvemminkin. Tätä voisin tehdä toistekin!

Kaikenlaista sekalaista

Tänään on lauantai, ihana keväinen ja aurinkoinen lauantai. Mutta töissä olin, joten kotihommat eivät edenneet piiruakaan. Kun aamulla herää älyttömän unen kourista kellon soittoon puoli kuudelta, pomppaa ylös, rientää työmaalle seitsemän jälkeen ja paiskii töitä kolmeen saakka, ei enää kotona viitsi eikä jaksa hirveästi riehua. Olisi ollut pihatöitä, siivousta ja polkupyörän pesua tarjolla, mutta onhan se päivä vielä huomennakin. Ja maanantaina ja tiistaina ja... Vaikka kai sitä olisi saanut aikaiseksi yhtä ja toista, jos ei olisi menty nälkäisenä kauppaan, ostettu ostoskärryllistä ostoksia, tehty pikaista einettä nuudeleista ja broilerisuikaleista ja lapettu apetta niin, että nyt on kupu killallaan. Ja hyytynyt olo.

Tällä viikolla on viikonpäivät olleet ihan sekaisin. Kun maanantaina oli pyhäpäivä ja tiistaina viikon ensimmäinen työpäivä ja tänään lauantaina vielä työpäivä, niin noinkohan muistan maanantaina mennä normaalisti töihin! Tiistaina käväisin töiden jälkeen vielä keskussairaalalla tutkimuksissa, joissa ei oikeastaan selvinnyt mitään. Onneksi sen jälkeen pääsin vielä Taito Shopille askartelemaan.

Tällä kertaa rakennettiin ensin linnunpönttö liiman ja ruuvien avulla. Tehtyyn tönöön liimattiin mosaiikkipalasia. Hieno tipukartano on tulossa, mutta mosaiikin liimaus jatkuu vielä tulevana tiistaina ja saumaus pitää sen jälkeen vielä hoitaa. Joten pihallamme päivystänyt peipponen ei vielä pääse muuttamaan.

Kurssilla sain lomailevalta työkaveriltani ihanan syntymäpäivälahjuksen. On sitä taas tarkalla korvalla kuunneltu, mistä olen haaveillut... KIIITOS!!

Koko viikon olen ihaillut syntymäpäivänä saamiani kukkia. Miehen veljen tuomat tulppaanit viskasin tänään kompostiin, mutta muut kukat jaksavat pistää parastaan. Pikkukukkainen ruukkukrysanteemi on kälyltä, joka on kokonaisen päivän tätiä nuorempi. Pulleakukkainen krysanteemi on vanhemmiltani ja heiltä sain myös lipun ensin kesän oopperajuhlille. Liljat toi veljeni vaimo ihan nuppuisina, mutta nyt ne ovat auenneet parhaaseen loistoonsa.

Syntymäpäivän vietto vain jatkuu... Blogituttava muisti kortilla, kun salaisuus paljastui täällä blogissa. Kiitos! Mies olisi ostanut lahjaksi uuden muumimukin, mutta kiittäen kieltelin. Mukivarasto alkaa olla jo suunnaton, eikä kaipaa täydennystä. Sen sijaan toivoin sydämen muotoista kuivakakkuvuokaa ja toive on toteutumassa, kunhan ennätämme Carlssonille.

Eilen illalla innostuin vihdoin värjäämään haalistuntta ja väritöntä kuontaloani. Olinhan sitä suunnitellut jo varmaan parin kuukauden ajan ja väripurkkikin oli nököttänyt vessan hyllyn päällä pölyyntymässä. Värjätystä päästä oli vänkä ottaa selfieitä ja nauratin niillä jälkikasvua. Mutta tänne julkisesti en viitsi kaikkein älyttömämpiä laukauksia jakaa, pari sellaista vain, mistä päähenkilöä ei tunnista.

Tänään kauppaan lähtiessä huomasin kesän ensimmäisen voikukan. Vaikka aikaisemmin kirjoittelin, että voikukkakin on kaunis kukka, kyllä tuo nyt ei niin ilahduttanut.

Päivän paras oli kuitenkin se, että kun vääntäydyin töistä kotiin, kotona tuoksui ihanasti paistoksille. Kuopus oli leipomassa mokkapaloja. Nam!

Mokkapalat:

4 munaa
4,5 dl sokeria
300 g sulatettua voita
3 dl maitoa
7,5 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
5 tl vaniljasokeria
5 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää ne vaahtoon vuorotellen maidon ja sulatetun voin kanssa.

Taikina riittää hyvin sähköuunin pellille ja mokkapaloista tulee ihanan muhkeita.
Paista 15 - 20 min 200 asteessa.

Tee kuorrutus sillä aikaa kun levy paistuu.

Kuorrus:

4,5 dl tomusokeria
100 g sulatettua voita
5 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet, lisää kahvi ja voi viimeiseksi. Sekoita tasaiseksi ja levitä lämpimän kakkulevyn päälle. Halutessasi voit koristella pinnan strösseleillä, nonparelleilla tai muilla koristerakeilla.

Ja ei kun herkuttelemaan!

Pääsiäiskotkotukset

Veljentyttären kochit majailevat isovanhempien luona navetassa ja vähän ennen pääsiäistä siellä koettiin syntymän ihme. Yhdestä munasta kuoriutui tipu! Pääsiäisen pyhinä ajelimme mekin pientä poikasta tervehtimään. Isoista kanoista sai paremmin kuvia, ne kun saavat kuljeskella pitkin pihamaata vapaina. Pientä reppanaa ei voi vielä päästää irralleen avaraan maailmaan, varsinkaan kun itse emäntä ei ollut paikalla.

Tässäpä siis tarjolla kanakuvakattaus. Enemmän tietoa herrasväestä löytyy veljentyttären blogista. Siellä on myös parempi kuva uudesta tulokkaastakin.

Maxin toinen silmä on sokea...

...vaan ehtii kanalaumaa vahtimaan yhdelläkin silmällä!

Roosa on viimeinen maatiaismohikaani... ei kun -kana.

Kochin peppu on pörröisempi kuin maatiaiskanan. Tässä sitä on PERSpektiiviä!

Yöpuulle navettaan Max jo laumansa komentaa.

Kakun röpsäys

Me-lehdessä oli ennen pääsiäistä herkullisen näköinen kahden suklaan kakku -ohje. Kysyin esikoiselta, pitäisikö sellainen tehdä pääsiäiseksi. Vastaus oli JOOO! Pelkästään omalle perheelle ei moista 20 hengen kakkuherkkua olisi kannattanut lähteä värkkäämään, mutta koska ihminen kerran vuodessa vanhenee ja tädillä sattui tänä vuonna tuo merkkipaalu pääsiäisen pyhiksi, kakulla hoidettiin nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tarkempi harkinta sai aikaan vähän miettimistä. Kakkupohjaan tuli jo voita ja sokeria sekä sulkaarouhetta, väliin sulatettua valkosuklaata ja suklaakaramelleja ja päällykseenkin vielä suklaata... Mahtaa olla tuhti leivonnainen!

Mutta eihän suunnitelmia noin vain voi käydä muuttamaan, päätetty mikä päätetty. Ja tuleehan siihen tuorepuristettua appelsiinimehuakin, joten sehän on terveysruokaa - melkein. :)

Toissapäivänä paistoin kakkupohjan. Eihän meillä tietenkään sattunut olemaan kakkuvuokaa, jonka halkaisija olisi 20 cm. Piti soveltaa. Koska vuoan halkaisija oli 23 cm, tein kakkupohjasta noin neljäsosan isomman kuin ohje.

Jo kakkupohjan valmistuttua epävarmuus astui kuvioihin. Mitähän tästä mahtaa tulla???? Kun sitten eilen tein kakun väliin liivatteella hyydytettäviä välikerroksia, olin vielä epäuskoisempi. Höperyyttäni en hoksannut tehdä täytettä kuin ohjeen ohjeistaman määrän, joten sitä ei riittänyt kunnolla kaikkiin kolmeen väliin ja täyte näytti niin löysältäkin, että pelkäsin suurta epäonnistumista. Viimeiseen väliin vatkasin vain vatkautuvaa vaniljakastiketta lisukkeeksi. Kakkuun piilotettiin myös pehmeitä suklaamakeisia (Pollyja, nam!) ja kostukeliemeen ja välikerrokseen sekä appelsiinimehua että sitruslikööriä. Ensin luulin, että täytyy asioida Alkossa, mutta sitten muistin, että onhan meillä jemmoissa vielä muinoin Korfulta ostettua kumkvattilikööriä. Tulipahan sekin ostos vihdoin käyttöön!

Koko eilisen päivän olin siinä uskossa, että myttyyn meni. Harmittikin.

Tänään aamulla kaivelin tekeleen jähmettymästä jääkaapin uumenista ja kippasin sen lautaselle. Toivo heräsi... ehkä siitä vielä kakku saadaan! Vatkasin taas vaniljakastiketta, johon lisättiin tumma sulatettu suklaa. Sillä päälystin kakkuröpsäyksen ja sivuillekin pursottelin täytettä peittämään keskimmäisen välikön tyhjän oloisia kolosia. Päällyksen päälle rikoin Kindereitä ja pursottelin ruusukkeita. Vielä tupsaus kaakaojauhetta ja kakun oli tarkkoitus olla valmis. Pinkin ystävänä kuitenkin vielä piti muutama vaaleanpunainen linnunmunan näköinen suklaarae viskata kakkua somistamaan.

Maku oli.... yllättävän hyvä. En lisännyt kostukeliemeen ohjeen määräämää sokeria ja se oli hyvä. Kakussa riitti imelyyttä muutenkin. Mietin ensin, että puskeeko liköörin maku liian vahvasti läpi, mutta ei varmaankaan. Itse ainakin tykkäsin ja ilmeisesti suurin osa muistakin maistajista. Huh!

Hommat hanskassa

Taas kerran nähtiin, kuinka paljon ihminen voikaan saada aikaiseksi, jos työ ei haittaa tekemistä! Vaikka nukuin kunnon yöunet ja heräilin myöhemmin kuin normaalisti, päivän saldo on plussalla reilusti!

Esikoinen kiirehti kesätyöpaikkaansa tekemään kahdeksan tunnin työpäivää kymmenen korvilla. Siinä vaiheessa olin jo käynnistänyt pyykkikoneen ja sipistellyt kotona paikkoja. Miehen kanssa hyppäsimme autoon ja kippasimme lapsen työmaalleen ja itse ajoimme hakemaan uudet olohuoneen kalusteet. Ne ovat tosin vielä paketissa, sillä entinen hyllykkö pitää ensin saada pois edestä.

Matkan varrella kävimme pyörähtämässä myös automarketissa, jossa oli lievästi sanottuna tungos. Kun edessä on pari kauppojen sulkupäivää, jokaisen on hamstrattava ruokatarviketta sun muuta ostosta kärrikaupalla. Kukahan ne ruoat oikeasti syö? Meillä oli ostoslistalla lähinnä leipomistarvikkeita ja ne löytyivätkin helposti. Paitsi liivatelehdet eivät meinanneet löytyä millään. Lopulta silmä sattui uudenlaiseen pakettiin - ihan silmän korkeudella!

Kotiin palattua heittelin ostokset kaappeihin ja saman tien piti jo rientää pihapuuhiin. Tänään oli mahtava kevätpäivä, lämmin ja aurinkoinen. Lankalauantain aherruksen lopputulos oli oikein mukava, olihan meitä puuhailemassakin kolme henkeä, kun kuopuskin innostui tulemaan avuksi ja ahersikin sydämensä kyllyydestä. Kukkapenkit on nyt siistitty ja piha on melkein kokonaan haravoitu. Haravointijätettä, kuolleita kasveja ja pensaiden oksia on lastattuna kuomulliseen peräkärriin niin paljon kuin sinne sopi. Kaikki pihan roskat eivät edes mahtuneet samaan lastiin.

Vielä riittää siivottavaa!

Paistaako päivä risukasaan?

Miljoona, miljoona miljoona sormustikukan alkua...

Narsissinalkuhan se sieltä pilkistää! Keijunkukat pitäisi kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen.

Tämä on sellaista työtä, että työnsä tuloksen todella  näkee! Piha näyttää heti paljon paremmalta! Samalla tuli katsastettua kevään etenemistä. Silmut paisuvat silmissä ja pihlaja-angervon lehdet ovat jo avautumassa. Kasvimaalla puskee esiin raparperi kilpaa vuohenputken kanssa. Lehtikuusen kävyt ja neulaset aloittelevat kesäkautta.

Pyykitkin saatiin ulos kuivumaan ja raikastumaan. Kuopus ripusteli. Kuopus muuten teki tänään päiväruoankin, kun vanhemmat vain pihalla pakersivat. Kun tyttö oli niin ahkerasti ja hyvällä mielellä auttanut meitä kevään vastaanottamisessa, illalla siivosimme yhdessä neidin oman huoneen kuntoon. Jossakin välissä tyttö vielä huilatessaan tekaisi omenasta joutsenen noin vain suit sait telkkaria katsoessaan!

Täti taas huilasi päivän puuhista leipomalla illalla ennen saunaa keväisiä kuppikakkuja huomisia kahvivieraita varten. Kaupasta oli loppunut appelsiinituorejuusto, jota ohjeessa neuvottiin käyttämään kuorrutuksessa. Olen kokeillut luovasti nyt oman pään mukaan sitruunatuorejuustoa. Huomenna maistetaan ja sitten ollaan viisaampia. Siis siinä, että kannattiko sooloilla. Paistoin myös ihan uudenlaista täytekakkupohjaa maanantaita varten. Mutta siitä enemmän myöhemmin. ;)