Ohjelmointiongelmia

Viime yönä on taas siirrytty kesäaikaan. Sisäinen kelloni siirtyy helposti uusiin kuvioihin, mutta kuluu kotvanen ennen kuin koko huushollin ajannäyttäjät on saatu viritetyksi uuteen aikakauteen. Viimeiksi kun kelloja rumpattiin syksyllä, toinen rannekelloistani oli kesäajassa vielä pitkään ja herätti hilpeyttä joskus talvipimeällä. Muutenkin koko puuha tuntuu hölmöltä. Elettiin sitä täysillä kesät ennenkin vaikka kellot kulkivat samaa aikaa läpi vuoden.

Kevään tulo näkyy luonnossakin. Tänään näin mustarastaita. Olen kuullut ihmisten bonganneen jo leskenlehtiäkin. Itse en ole vielä onnistunut yhtään kevään keltakukkaa näkemään, mutta jos tästä suunnistaisi lenkille nauttimaan auringosta ja kevään tuoksusta, voisi siellä tulla vastaan pieniä kevätaurinkoja myös harmailla ja kuraisilla tienposkilla.

Tänään ajelimme mummolassa ja veimme samalla vähän rakennustarvikkeita Lipettiin. Siellä täydellisen hiljaisuuden keskellä oli hyvä hämmästellä talven ja kevään taistelua. Aurinko paistoi, mutta silti taivas oli tummanpuhuva. Vuodenajat väänsivät kättä ja välillä tuli pieniä kovia lumipallosia taivaan täydeltä, mutta ne sulivat miltei heti maahan saavuttuaan.

Nyt kun alkuhöpinät on höpisty, päästään tämän päivän aiheeseen eli pinkkiin Portugalin mattooni. Olen jo useita vuosia haaveillut matkustamisesta Portugaliin ja varsinkin pääkaupunki Lissaboniin. Hinku sai alkunsa postcrossingissa saamistani kiehtovista postikorteista. Koska matka ei ole toteutunut eikä toteudukaan lähitulevaisuudessa, virkattu matto toimikoon kehnona korvikkeena.

Oikeastaan en päätynyt maton tekoon mitenkään tietoisesti Portugalia ajatellen. Kun neljä viikkoa sitten menin Taito Shopin kurssille, ihastuin siellä esillä olleeseen ontelokuteista tehtyyn kauniiseen mattoon. En kuitenkaan uskaltautunut ottamaan vastaan haastetta heti alkuun, vaan ensin piti kokeilla tekniikkaa pienemmillä lämpäreillä. Kaunis matto vain ei jättänyt rauhaan ja päädyin tilaamaan tarvikkeet isompaa pitsimattoa varten. Kun sain ohjeen käteeni, selvisi että mallin nimi on Portugalin matto.... Somaa!

Sain kuteiden kylkiäisenä kaksi ohjetta mattoa varten. Toinen oli Kauhavan Kangasaitan sanallinen ohje ja toinen oli mallipiirros, jonka tekstit olivat portugaliksi. Minulle kerrottiin, että jos teen sanallisen ohjeen mukaan, saan aikaiseksi pienemmän maton ja jos haluan tehdä yhtä suuren kuin mallimatto, minun pitää käyttää mallipiirrosta ohjeena. Ei hätää, osaan tulkita mallipiirrostakin! Mutta aluksi oli hyvä, että oli myös sanallinen ohje, sillä portugalilaisten ohjemerkit eivät olekaan ihan samanlaisia kuin supisuomalaisittain on totuttu.

Ensimmäinen työ oli keriä langat vyyhdeltä keräksi, tällä kertaa kahdeksan kertaa. Ostin kudetta reilusta ajatellen, ettei lopu ainakaan kesken. Ja lopusta pitäisi saada tehdyksi niitä tuolinpäällisiä ruokapöydän tuoleille. Vai olenkos tästä suunnitelmasta muistanut kertoakaan aikaisemmin?

Kun kuteet olivat kerillä, ohjelmoin itseni virkkaamaan vimmatusti ja niin kauan kunnes koko mallipiirros olisi selvitetty! Kerä kerältä työ eteni...

... kunnes kävi selväksi, ettei Taito Shopin mallimatto mitenkään voinut olla yhtä suuri kuin portugalilaisen mallipiirroksen matto. Kun maton halkaisija oli jo 160 cm, kuudes kerä  menossa ja kuviosta oli vielä 12 kerrosta virkkaamatta, oli pakko ottaa aikalisä. Kahdeksan ontelokudekerää eivät riittäisi. Matosta tulisi hirvittävän painava roikale. Ja suuren suuri. Minne se meillä sijoitettaisiin. Aargh! Luopumisen tuskaa! Piti pistää työ illaksi jäähylle ja asia mietintämyssyyn.

Oli ohjelmoitava virkkuukoukku uudelleen ja painettava jarrua. Koko mallia ei voisi tehdä. Pakko tehdä stoppi aikaisemmin. Että meinasi tehdä tiukkaa! Olisin niin kovin halunnut tehdä maton, jossa olisi näkynyt koko ihana ohje. Mutta järki voitti ja aloitin lopetuskierroksen aiemmin kuin olin aikonut. Mattoa oli jo hankala pyöritellä sylissä, joten istahdin sen päälle lattialle ja pyörin akselini ympäri virkaten viimeiset kierrokset. Paksua kudetta virkatessa ote koukustakin oli huomattaasta rouheampi, kuin hentosen pitsin virkkauksessa. Kynäotteella käsi väsyi ja rakkoja syntyi. Mutta käsityönopettajien  painajaisotteella homma eteni jouhevasti. Valmista tuli!

Sydän kippuralla

Pari viikkoa sitten kerroin ostaneeni kevätmarkkinoilta entiseltä työkaverilta uuden ovikoristeen, koivunrisuista muotoillun kippurasydämen. Vannoin ja vakuutin, että kuva seuraa myöhemmin ja nyt lunastan lupaukseni.

Ovessakin kippurasydän näyttää vallan mainiolta. Ensin pesin oven lasin ja mies ystävällisesti ruuvasi ruuvin ristikkoon ja nyt on sydän paikallaan . :) Kunhan sää vielä lämpenee, on aika jälleen öljytä oven pinta. Aikaisesta keväästä huolimatta nyt on vielä liian aikaista.

Myöhemmin päivällä kuulin läheisen ihmisen murheesta. Omakin sydän on nyt ihan kippurassa. Mutta silti uskon, niin kuin aina, että asioilla on tapana järjestyä ja tälläkin murheella on jokin tarkoitus. Murehtijaa en silti oikein osannut lohduttaa, kun kaikki sanat tuntuvat suuren surun aikaan tyhjiltä ja mitättömiltä.

Tämä on taas sellainen lauantaipäivä, että yötyöläisen puolison oli keksittävä päiväksi hiljaista puuhaa tai poistuttava neljän seinän ulkopuolelle. Siispä korkkasin pyöräilykauden ja polkaisin kaupungille. Pitkästä aikaa päätin pistäytyä kirpparilla. Ensin vaikutti, ettei pöydiltä olisi löytynyt mitään aarteita, mutta lopulta onneksi sinnikkyys palkittiin, jälleen kerran. Kuopukselle löytyi koulua varten kaksi äidinkielen kirjaa (1 €/kpl), esikoisen toukokuista juhlaa ajatellen ostin Kodin juhlakirjan (3 €) ja pääsiäisen lähestyminen vaikutti siihen, että kaksi pinkkiä pientä pupua (0,50 €/kpl) muutti meille. Höperöin ostos oli kai turkoosi kukkamaljakko (1 €), mutta kun se oli niin kaunis... Vielä kirpparin eteisen saa ottaa -korista poimin mukaani aikakauslehtiä. Olen vallan tyytyväinen löydöistäni.

Pöllöillen

Kevät! Se on täällä! Siitä merkkinä kotitalon eteläpuolen rinteessä tervehti töistä palaajaa kevään airueena ensimmäiset auringon keltaiset krookukset. Oih.

Täti on ahertanut ja laiskotellut. Ahertanut käsitöiden ja kädentaitojen parissa, mutta kotityöt ovat rempallaan... Laiskottelun puolelle on jäänyt myös blogipostauksien tekeminen, vaikka ideoita on muhinut päänupissa ihan tungokseen saakka. Edellisen raportoinnin jälkeen on valmistunut parit sukat, iiiison iso pinkki virkattu matto on hyvällä menolla ja eilen valmistui elämäni ensimmäinen mosaiikkikäsityö. Tai ainakin aikuisen elämäni, sillä jossakin muistojen sopukoissa on haalea mielikuva, että joskus koulussa ala-asteella olisi liimailtu jonkinlainen pannunalunen mosaiikkipaloista.

Eilen illalla Taito Shopilla Teijan ohjauksessa viimeisteltiin edellisellä viikolla alulle laitetut mosaiikkieläimet. Viime viikon puuhailuista olen kertonut Sormet silikonissa -postauksessa. Valitsin pöllööni mustan sauma-aineen, koska ajattelin sillä saavani nokasta sen näköisen kuin olin etukäteen suunnitellut. Kun sauma-aine oli levitetty, meinasi vallan uskonpuute iskeä. Tekele näytti mustalta möykyltä. Mutta kun ensin pintaa putsattiin veteen kostutetulla superlonilla ja lopuksi vielä lakanakankaan palasella, alkoi mosaiikkipalojen loisto palata.

Kyllä siitä kai jonkinlainen pöllöpoika tuli. Nokka olisi kuitenkin pitänyt tehdä vaaleammista palasista, nyt se näyttää hukkuvan muuhun tummuuteen ja silmät vain kiiluvat hulluina. Harjoituskappale... Lupasin sen kuitenkin viedä ensi viikolla Linnalan oppilastöiden näyttelyyn, kun pyysivät.

Salamalla...

...ja ilman miun ja vieruskaverin pöllöilyt.

Kuvasin myös kavereiden tekeleitä. Entisen koulukaverin vaalea pikkupöllö oli mielestäni kaikkein suloisin, mutta valmistui siellä myös ihana spanieli, veikeitä sammakoita, upea lisko ja paljon pieniä pöllönpoikia.

Vielä olisi yksi uuden tekniikan opettelu edessä huhtikuu loppupuolella. Silloin opin virkkaamaan metallilangasta pörriäisiä. Puutarhaan.

Veski

Vessa, veski, WC, hyyskä, huussi, toiletti, puusee, hotelli Helpotus, paikka, jossa kuninkaatkin käyvät yksin... Hyvällä lapsella on monta nimeä.

Viime aikona olen alkanut katsella kotiamme kriittisin silmin. Tekisi mieli saada uusia kuvioita ja pistää uudistuksen tuulet puhaltelemaan. Kuten jo aiemmin kerroin, kävin pari viikkoa sitten yllätysostoksilla Carlssonin hullun halvoilla päivillä. Sieltä tarttui mukaan uudistusta vessaan.

Jo jonkin aikaa olen ollut ylen kyllästynyt muovisiin hammasmukeihin. Vaivihkaa päänuppiini hiipi ajatus, että hankkisin aamu- ja iltatoimia ilahduttamaan toisenlaiset kupposet. Posliinisista olin haaveillut, mutta kun Carlssonin tavarataivaassa bongasin värikkäät lasit, tiesin löytäneeni uudet elämän sulostuttajat!

Ennen...

... ja jälkeen!

Korvakorujen säilytysongelman ratkaisin jo aikapäiviä sitten ripustamalla riippukorvikset postikorttitelineeseen, jonka ostin Suomalaisesta kirjakaupasta. Kassaneidin ilme oli näkemisen arvoinen, kun ostettuani kapistuksen, kysyin, että mikähän sen oikea käyttötarkoitus mahtaa olla... :D Kerroin toki sitten, että itse aioin ripustaa siihen korvikseni ja saada ne siis samalla paremmin käyttöön. Teline ripustettiin vessan seinälle, joten siitä on näppärää napata sopivat korvikset päivän piristeeksi ja ripustaa ne taas illalla paikoilleen.

Tuon telineen käyttöönoton jälkeen nappikorviksien käyttö on romahtanut. En jaksa enkä viitsi etsiä nappikorvakoruja, kun nuo roikottimet ovat niin näppärästi saatavilla.

Ajan kuluessa aloin kaivata myös kaulakoruille ja riipuksille yhtä näppärää säilytysratkaisua. Tänä keväänä yhdellä ruokaostosreissulla Prismassa sitten sattui silmiini mainio sydämellinen riipusteline!

Kun korut oli ripusteltu seinille, vanhat pyyhenaulakot alkoivat näyttää todella tylsiltä. Tuumailin, että ostan uudet naulakot heti, kun sopivat löytyvät. Ja Carlssonilta ne nyt löytyivät!

Ennen...

... ja jälkeen!

Nyt haaveilen uudesta lääkekaapista... Sellaisesta ikään kuin retrohenkisestä, jossa olisi pyöristetyt kulmat ja vähän reilummin tilaa, kuin nykyisessä tylsässä ja perinteisessä kotiapteekissa. Ja uusi mattokin pitäisi varmaan virkata... Eli ei ole veski vielä täysin uudessa kuosissaan!

Lopuksi ostosraportti hullujen päivien siivoussetistä: ostohuumassa hankin kotiin uuden kannellisen sankon, jonka sisällä oli siivousliinaa vähän joka lähtöön. Sankon meinasin laittaa keittiön roskalaatikkoon uudeksi kompostisangoksi, mutta ei se mokoma mahtunut laatikkoon korkeudestaan! Ja vaikka meillä nyt on reilusti uusia siivousliinoja, ei meillä silti ole tavanomaista siistimpää. Pikemminkin päinvastoin, sillä kevätaurinko paljastaa armottomasti talven laiminlyönnit...