Vapusta äitienpäivään

Toukokuu on juhlakuu. Vappu aloittaa koko kuukauden ja juhlasuman. 

Tänä vuonna vietimme vappua sedän kanssa kaksin. Ei koristeltu kotia serpentiinein eikä ilmapalloin, mutta ajelimme sentään Punkaharjulle Harjun Portin vappubrunssille. Nam! Olipa siellä herkkuja yllin kyllin ja pirteän sitruunaista simaa palan painikkeeksi.

Jälkiruoaksi oli munkkeja ja kakkua. Koska en osannut päättää kumpaa ottaisin, otin molempia!

Kakkua sentään vain hyvin kohtuullisen pienen siivun.

Kesän tulo on myös juhlaa, mutta näin keväällä siihenkin voi tulla takapakkia. Toukokuun toisella viikolla olin työkavereiden kanssa menossa töihin Kerimäen lähikirjastoon. Yllättävä takatalvi sotki suunnitelmia siinä mielessä, että kesärenkailla ei lähdetty liukastelemaan vaan kannatimme paikallista bussifirmaa.

Pysäkillä tähyilin saapuvaa linja-autoa lumihuuruisen lasin läpi ja leikittelin lumella painelemalla siihen jälkiä kengistäni.

Pistäydyimme pikaisesti hakemassa työkaverille kukkia Suopursu-kukkakaupasta. Ulkokukat olivat peittyneet lumivaippaan.

Lounastauolla kävimme täyttämässä kupumme Kaivopirtin mainiolla keittolounaalla, johon kuuluu hyvä salaattipöytäkin. Kaivopirtin leipä on niiiin hyvää, että vaikka yleensä en ruoan kanssa leipää ota, täällä en voi vastustaa leipäkiusasta. Se on niin herkkua!

Kuopus täyttää toukokuussa vuosia ja siksi kävin äitienpäiväviikonloppuna hänen luonaan. Siitä kirjoittelin jo aikaisemmassa postauksessa. 

Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä. Tytöt eivät päässeet tulemaan kotiin, mutta kertoivat, että kortti on tulossa myöhemmin. Setä muisti minua terävästi ja piikikkäästi. Eli puukolla ja ruusulla, jonka sain kukkakaupasta itse valita. Näin hieno on kesän kuningatarkukka eli runkoruusu!

Puukon sain siksi, että olin itsekseni pohdiskellut, että voisin sellaisen hankkia. Jos vaikka sitä kalansiivousta vielä opettelisin. Setä oli pistänyt mutinani korvan taakse ja yllätti tällaisella terävällä lahjalla.

Oman äidin luo ajelimme käymään kun yötyöläinen oli ensin nukkunut päiväunet. Äidin herkkupöytä taas notkui. Tarjolla oli kaikenlaista maistuvaista ahvenkukosta ja riisipiirakoista kääretorttuleivoksiin. Kuvaaminen jäi tosi vähälle, sillä paikalla oli myös veljen perhe. Sosiaalinen kanssakäyminen ajoi yli valokuvien napsimisen. Sentään leivokset ja lahjaksi viemämme kukkaistutus tuli kuvattua.

Toivottavasti tämä kukkakahvikuppi muuttuu kesän edetessä kukkaisemmaksi. Nyt oltiin vielä vaatimattomasti nupullaan.

Äitienpäivästä minulla alkoi kesäloma 1/3. Viikon lomalle sattui mitä mainioimmat lomasäät ja ohjelmaa oli päivissä niin, että tuntuu kuin olisin ollut lomalla paljon kauemmin. Palaan lomatouhuihin vielä myöhemmin, mutta tähän postaukseen otan esitelläkseni tyttöjen äitienpäiväkortin. Se olikin aikamoinen yllätys.

Sain ihan perinteisenkin kortin, mutta lisäksi tuli tuollainen valtavankokoinen kehumiskortti, jossa oli mielikuvitusta käytetty. Arpoja ja karkkeja yllin kyllin!

Kiitos tytöt! Olipa hauska yllätys!

Minulle vannotettiin, että kortti on sitten tuhottava eikä sitä saa säilyttää tuollaisena. Kiltti kun olen, tein työtä käskettyä. Arvoissa oli kova raaputtaminen ja paljon iloa jännityksestä. Mutta ei ole minulla onnea peleissä. Kuusi arpaa eikä yhdessäkään ollut voittoa! Mutta tulipahan tuettua Veikkausta ja sehän jakaa veikkausvoittorahoista tukea moniin hyviin hankkeisiin, joten ei harmita, ettei voittoja tullut.

Lisää juhlia on tulossa ja niistä myöhemmin, ajallaan.

Villi (?) vappu

Ei ollut meillä vappuna serpentiinejä, ilmapalloja eikä simaa. Vapunpäivä on Kreetallakin juhlapäivä, mutta perinteet ovat erilaiset. 

Kaupungilla kierrellessä näimme ja kuulimme vappumarssin, kaikkialla myytiin kukkaseppeleitä huimaan euron hintaan ja olisi niitä ilmapallojakin ollut ostettavissa. Yritän olla ostamatta mitään turhaa, joten en sitä kukkaseppelettäkään hankinut. Mutta aiemmin bongatun kahvilan donitsien takia suunnistimme jälleen kohti kauppahallia. Sää helli kulkijoita ja lämmöstä nauttivia kulkukissoja.

Ihan hervottoman kokoinen oli tämä munkkirinkeli. En jaksanut siitä kuin puolet, mutta fiksuna (?) mimminä nappasin loput paperin sisään käärittynä mukaan. Vain huomatakseni hotellilla, että leivonnainen oli laukussa litistynyt ja mytistiynyt ja kerrassaan vähemmän houkuttelevaksi muuttunut. Olisin vähemmällä vaivalla voinut vain jättää sen lautaselle...

Munkinpuolikkaalla ei pitkälle pötkitty, joten piti taas pistäytyä tankaamassa. Pikkuisen mehua ja pieni leipä... Ai pieni? Täällä ei sellaista adjektiivia tunneta ollenkaan.

Muuten vietimme vappua vallan villisti hotellin parvekkeella dekkareita ahmien ja kreetalaista valkoviiniä siemaillen. Vanhukset vauhdissa!

Vappu

Vapun päiväksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia eikä kummallakaan töitä. Aika erikoista. Hämmentävää suorastaan.

Sääkin oli tämän kevään keleiksi aivan loistava. Aurinko paistoi, mutta kylmä tuuli piti huolen siitä, ettei vain vahingossakaan liian kesäiseltä alkanut tuntua. Olisi ollut mainio päivä haravoida pihaa, jos tuuli olisi ollut maltillisempi. Ikkunanpesunkin olisi voinut laittaa vireille. Mutta liian tuulista oli siihenkin hommaan.

Tekosyitä tai ei, lopulta päätimme autoilla isän ja äidin luo ja kurkistamaan mitä Käpälämäkeen kuului talven jäljiltä.

Äidillä oli jo munkkikeko odottamassa, kun tupsahdimme pihaan, Ja kotitekoista simaa, tietenkin.

Äidin krookukset hehkuivat auringon kanssa kilpaa.

Viime kesän auringonkukat törröttivät ankeina mutta terhakoina vieläkin.

Uusien silmujen puhkeamista lehdiksi joudumme vielä odottelemaan tovin.

Mutta vein äidille orvokkiamppelin ja sen kukat jo ilahduttivat silmää.

Sulo-kissa nautti auringosta ja pyörähteli onnellisena selällään keväisessä maassa houkutellen ihmisiä leikkiin.

Mökillä oli vielä hyistä. Muutama vuosi sitten uimme kuopuksen kanssa tuolla rannassa jo huhtikuun lopulla. Nyt siellä oli paksu jää laiturin vierellä.

Metsästä oli miltei kaikki lumet jo kaikonneet.

Miehet yrittivät pelastaa laituria jäiden puristuksesta.

Grillikodassa paistettiin keväät ensimmäiset makkarat.

Äidillä oli grillikodan somistuksena pitsibetoniruukussa pikkunarsissi, joka sai jäädä vielä lumihankeen odottamaan lämpimämpiä aikoja.

Niin se meni tämäkin vappu. Kotiin tultuamme haravoimme puhurista välittämättä tienvarren penkat ja vähän pihan puolellakin. Taitaa se kevät olla jo ovella!