Jos sitä ihmisenäkin on keskeneräinen, niin tällä viikolla nuo väkerrykset ovat olleet toinen toistaan keskeneräisempiä. Vireillä on ollut ompelua, virkkausta ja tuunausta, mutta mistään ei ole meinannut valmista tulla. Se johtuu siitä, että on tarvittu tuumaustauko jos toinenkin.
Villapaidasta, josta tuli tyyny, jäi materiaalia vielä vaikka mihin. Hihoista haaveilin tekeväni kissoja, heti kun saisin hankituksi silmiä ja neniä. Pikkukaupunkilaisuuden harmeja on se, ettei meillä ole hienoja ja valikoimiltaan laajoja askarteluliikkeitä lähimaillakaan. Eurokankaassa ei ollut silmän silmää nenistä puhumattakaan. Samana päivänä kävin kysymässä silmiä myös vasta aloittaneesta lankaliike Lankaamosta, mutta ei sielläkään ollut. Kun kymmentä vaille viisi tarjouduin samaa asiaa tiedustelemaan Vika&Tikki -liikkeestä, jo ovella tuli vastaan mies, joka oli pistänyt putiikin kiinni ja käski palata asiaan seuraavana päivänä. Ovessa oli aukioloajat, joissa kerrottiin liikkeen olevan auki viiteen... Raahauduin liikkeeseen seuraavana päivänä ja yllättäen sain silmät ostetuksi, mutta neniä ei ollut tarjolla.
Viimein perjantaina, vapaapäivänäni, tallustelin jalkapatikassa huitsan nevadassa sijaitsevaan Palanurkkaan ja sieltä löytyi sekä silmiä että neniä. Valikoima oli jopa runsas, mutta ei sielläkään ollut oikeita kissan silmiä, siis sellaisia, joissa olisi keskellä jyvä, eikä pelkkä mustuaisen pallukka. Kaksi nenää ja heräteostoksena hankitut kaksi nappia maksoivat kokonaista 60 senttiä! Melko edullista!
Yksi kissa on nyt melkein valmis. Vielä sen kanssa pähkäilen, jotta kirjonko sille suun ja viikset, vai annanko olla sellaisenaan kuin se nyt on. Kunhan toinenkin valmistuu, otan kuvat kissaveljeksistä ja laitan tänne talteen.
Villapaidan hihojen rannekkeet odottavat loistoideaa. Jos työmaalla olisi nykyisin yhtä kylmä kuin ennen, niistä voisi tehdä kädettimet. Mutta ainakaan toistaiseksi niillä ei olisi nykyisessä talossa ollut tarvetta. Joten ehkä rannekkeista valmistuu tuunaustuumaustauon jälkeen neulatyynyt. Tai jotain ihan muuta.
Villapaidan kaulusta olen pyöritellyt ja hypistellyt hyppysissäni. Tänään päätin, että siitä tulee pötkylän mallinen niskatyyny lukuhetkien iloksi. Homma on vähän vielä vaiheessa, mutta kyllä se valmistuu, kunhan on sen aika.
Villapaidan hyödyntämisen ohella olen harrastanut muumeilua. Ostin ennen joulua itselleni muumiamigurumikirjan. Muumipeikon ja Niiskuneidin jo väkersin, mutta ovat raukat vielä sokeita ja Niiskuneiti kalju... Ajattelin liimailla useammat silmät kerralla paikalleen, niin ei tarvitse jatkuvasti liiman kanssa tuhrata. Mutta hattivateille kun annoin pikkusormen niin se oli menoa! Nyt ei muita hahmoja malttaisi virkatakaan, kun hattivattilauma vain vaatii lisää jäseniä. Tosin syynä on myös se, että Seitsemän veljestä -lanka osoittautui muumitehtailussa liian paksuksi ja täytyisi etsiskellä ohuempaa materiaalia muihin hahmoihin.
Mielenkiintoista oli opetella taas uusi tekniikka. Muumien hännät punotaan munkinnyöriksi. Enpä ole moista ennen kokeillutkaan, mutta yllättäen tekniikka oli kuopukselle ihan tuttu. Hauskaa hommaa, kun alun pähkäilystä päästiin.
Yksi käsityö on sentään tällä viikolla valmistunut ihan valmiiksi asti! Jo kesällä virkkasin Purobatik-langasta kirjavia palasia, joista suunnittelin kaulaliinaa. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, etteivät tekeleet oikein istu huiviksi. Palat ovat odottaneet jotain mukavaa käyttötarkoitusta. Jo syksyllä pohdin, että niistä voisi tehdä pienen kassin tai pussukan, johon mahtuu suunnilleen kännykkä ja avaimet. Sellaista töissä tarvitaan tätä nykyä aina ja jatkuvasti. Kaksi virkattua palaa ja huopapalanen sekä vetoketju tarvittiin ja kas - pussukka on valmiina käyttöön!
 |
| Järkyttävän värisiä kuvia tulee talven pimeydessä, kun luonnon valosta nähdään vain unta... |
