Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. toukokuuta 2020

Pyttysaari


Toisen lomaviikon tiistaina kaivoimme polkupyörät naftaliinista sedän kanssa ja polkaisimme tutustumisretkelle kaupunkikeskustan toiselle puolelle. Siellä Laitaatsalmessa oli siltatyömaa monen vuoden ajan, mutta valmista tuli jo pari vuotta sitten. Minä vaan en ollut eistynyt tekemään tutustumiskäyntiä sillalle. Olen toki monesti istunut autossa sillan yli, mutta tennarini ei sillan asvalttia ollut tallannut. Nyt asiaan oli tuleva muutos!


Sillan vieressä on Pyttysaari, johon siltatyömaan sivutuotteena syntyi kuivin jaloin kuljettava väylä. Kaivoin kameran repusta vasta kun olimme jo jonkin aikaa ihmetelleet Pyttysaaren maisemia. Olipa kaunista!


Vesi on niin kirkasta, että läpi näkyy!



Saarella oli näkyvissä jälkiä muinoin riehuneesta tulipalosta.




Taustalla näkyy uuden syväväylän ylittävä uusi Laitaatsillan silta.


Pyttysaaressa oli mielenkiintoisia merkkejä menneestä ajasta.





Lintujen sirkutus oli kaunis kevätkonsertti ja ulapalla kelluskeli lokkipariskunta.







Pieni saari oli nopeasti tutkittu. Vähän aikaa istuskelimme rannassa nauttimassa upeasta kevätsäästä, mutta pian oli aika palata takaisin alkuun ja poimia pyörät mukaan. Ensin kuitenkin säntäilin vielä napsimassa valokuvia penkereestä, joka yhdistää saaren mantereeseen. Tai siis toiseen saareen, kaupunkimmehan on rakennettu saarille.






Sinne jäi Pyttysaari, keidas kaupungin laidalla.


Rannassa oli hevosenkengän muotoisia kivirakennelmia. Mitähän nämä ovat? Istuimiako?



Sillan toisella puolella on Laitaatsillan telakka. Rannassa kellui monta paattia.





Sillan alla on siistiä ja oikealla näkyy hissi, jolla pääsee helposti nousemaan sillalle korkeuksiin.



Tällä kertaa emme polkeneet sillalle vaan ajelimme herroiksi hissillä.


Huikeat maisemat!




Olipa hauska reissu! Vähän kuin olisi ulkomailla käynyt. Oman kotikaupungin toisella laidalla.

Ja ihan seuraavana päivän saarella oli käyty tekemässä hieno Youtube-video. Tässä siihen linkki (klik)

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Pyöräilyä Punkaharjulla

Viime sunnuntaina vihdoin toteutimme yhden kauan suunnitellun pyöräretken eli kävimme ajelemassa Punkaharjulla pitkin harjutietä. Sinne on meiltä noin 30 km eikä setä tahtonut pyöräillä edestakaisin sellaista lenkkiä. Olisihan se kylmiltään aika repäisy, jos saman päivän aikana heti ajaisi reilun 60 kilometrin polkaisun. Niinpä pistimme kotipihassa pyörät auton taakse telineeseen ja hurautimme Avensiksella reitin alkuun.





Tänne lähdettiin polkemaan ja heti mutkan takana oli vastassa jyrkkä nousu. Mutta se olikin reitin ainoa kunnon vastamäki ja sen jaksoi hyvin polkea tuorein voimin.


Mäen päältä löytyi joku muistomerkki, jota piti pysähtyä ihmettelemään...




Rannalta tältä
palasen
maat ihanaista
isien
sa näet nuorukainen

-Johan Ludvig Runeberg


Näenkö metsää puilta? Tiedä siitä, mutta upea järvimaisema näkyy, puiden välistä pilkistää.


Matkamme jatkui henkeäsalpaavan upeissa maisemissa. Pyöräretki on siitä kurja valokuvaamisen kannalta, ettei koko ajan viitsi olla stoppaamassa fillaria parkkiin. Joten monta mainiota kuvauskohdetta tuli ohitetuksi ilman pysähdyksiä.



Kissankelloja kasvoi tienpientareet sinisenään. Mutta tässä vaiheessa meillä meni kameran kanssa sukset ristiin. Minä olisin halunnut tarkennuksen kukkiin, mutta aparaatti tarkensi sinnikkäästi vain taustaan. Aikani yritin ja sitten luovutin. Olkoon kukat kuvaamatta, muistan minä ne muutenkin!




Tiellä oli yllättävän paljon liikennettä. Autoja kulki koko ajan molempiin suuntiin ja toisia pyöräilijjöitä ajoi vastaan ja me ohitimme meitä hitaampia maisemien ihailijoita. Tie on kapea, mutta sopu antoi hyvin sijaa meille kaikille.


Eikä aikaakaan kun vastaan tuli harjun kioski. Koska kyltti tien vieressä kertoi, että kahvi on valmista, piti meidänkin poiketa... Pikkuisen huikoi, joten otimme kahvin kaveriksi maistuvaiset lihalörtsyt.





Tankkaustauon jälkeen matka jatkui taas. Ihan tuli ähky kaiken kauniin katselemisesta!



Kun harjutie päättyi, oli kaksi vaihtoehtoa: joko palaisimme samoja jälkiä takaisin tai ajaisimme autolle pitkin uutta tietä. Halusimme ajaa rengasreitin, joten uusi tie vei pidemmän korren. Siellä en pydähdellyt vaikka maisemissa olisi ollut monta hienoa kuvauskohdetta. Ehkä kuvaan ne joskus toisen kerran.

Retken kokonaispituus oli noin 12.5 km. Oikein sopiva päiväpyöräily, vaikka minua kyllä himotti ajaa pyörällä vielä takaisin kotiin eli se noin 30 km. Mutta olimme lähdössä vielä Luotojärvelle, joten taivuin nostamaan pyörän jälleen telineelle auton taakse. Olipa kivaa, voisi ottaa uusiksi!