Vappu

Kuinka innovatiivinen ja mielikuvituksen riemuvoittoa suitsuttava otsikko! Mutta nyt ei vaan irtoa... olen kadottanut sisäisen sanasamponi. Iik ja kääk. Koska näin on päässyt käymään, ei auta kuin luottaa kuvien voimaan.

Tänään on sunnutai, 1. toukokuuta. Työläisten, opiskelijoiden ja poliittisten puheiden päivä.

Kotosella vappua ei vrsinaisesti juhlittu. Työn sankarit, setä ja kuopus, paiskivat töitä palkkatöissään ja kotityön sankari, täti Kotonen eilisen toimeliaan siivouspäivän ansiosta pystyi tänään keskittymään pihapuuhiin.

Käsittämättömän hienolla ja lämpimällä vappusäällä meitä hemmoteltiinkin. Eilen en olisi millään malttanut pysytellä sisätiloissa paikkoja puunaamassa, kun kevään ensimmäinen hellepäivä houkutteli ulos. Tänään sitten huomasin, että melko kuumaa oli puuhastelu suorassa auringonpaisteessa. Silti sain haravaa heiluteltua ja tien varren rinteet siistiytyivät silmin nähden. Myös takapihalla, joka on meidän varsinainen piha, sipistelin ja hypistelin ja puuhailin ja tuuhailin. Kyllä se piha pikku hiljaa saadaan kesäkuntoon. Vaan vielä menee monta iltaa ja viikonloppua... keksin mm. uuden suunnitelman kivikkokasvipenkiksi...

Taiton päivänä Taito Shopilla liimailemani sudenkorentokivi on löytänyt paikkansa pihalla.

Kesken pihan siivouksen poikkesin sisälle askartelemaan sudenkorennolle kavereita. Tekeminen on helppoa, mutta silikoniliiman kuivuminen on tosi hidasta. Siipikiviä piti pitää paikoillaan loputtoman kauan, että tarttuvat aluskiveen. Ajattelin oikaista toisen tekeleen kanssa ja laitoin korennon päälle muovia ja sen päälle hienosokeriastian, joka painaisi mosaiikkikiviä aluskiveä vasten. Kipaisin keittiöön aikomuksenani aloittaa ruoanlaitto. Selkäni käänsin ja - kolinks! Sokerit kippautuivat pitkin pöytää, tuolia ja lattiaa!

Idea oli kehno. Seuraava idea oli tukea sokerikipolla ja liimatuubilla mosaiikkia alhaalta päin. Toimi!

Kuopuksella oli jo viikko sitten kova huoli simasta. Äiti vain huiteli maailman äärissä eikä ollut laittamassa simaa käymään. Toimelias tyttö tarttui itse toimeen ja niin vain oli meillä sima tekeytymässä, kun reissustani kotiuduin. Kuopus olisi halunnut paistaa munkitkin, mutta koska hänellä oli eilenkin pitkä työpäivä, lupasin leipoa rinkelit valmiiksi. Niinpä sitten eilen illalla pääsimme vappuherkkuja maistelemaan. Nam!

Tänään munkkeja nautittiin kahvin kera terassilla. Olipa autuasta! Hyvältä maistu vappukahvit uuden uutukaisesta Juhannus-mukista.

Ei ollut vappuilmapalloja eikä serpenttiinejä meillä. Niiden korvikkeeksi ostin eilen kimpun iloisen värisiä tulppaaneja. Tulppaanien kääre oli hieno - mustalla pohjalla vaalea teksti "Elämäsi kukat". Kääreessä oli myös ohje: leikkaa kukkiin uusi imupinta ja laita ne veteen hetkiseksi kääreineen päivineen. Näin varret pysyvät suorina.

Tulppaanit unohtuivat kääreen sisään koko yöksi. Vasta tänään asettelin ne oikeasti maljakkoon. Iltapäivän auringonpaiste sai kukat ihan hehkumaan.

Pihallakin pilkistää kylmästä maasta kukkanen jos toinenkin. Suurin osa päivällä kuvaamistani kuvista päätyi suoraan roskakoriin, sillä kamerassa oli kiinni pitempi objektiivi, jolla yritin ikuistaa niin sinitiaisia, västäräkkejä kuin sitruunaperhostakin. Sen verran epäluuloisia olivat nämä siivekkäät etteivät pysähtyneet poseeraamaan. Ja kukkakuviin olisi tarvittu lyhyempi putki.

Meteorologit ovat luvanneet kesäistä säätä lähipäiviksikin. Nyt olisi ollut oiva paikka pitää vaikka lomaa. Mutta ei auta, töihin se on huomennakin mentävä.

Taidon päivä

Torstaina oli Taito-nimisten ihmisten nimipäivä ja Taito Shopeissa vietettiin Taidon päivää. Niin täällä omassa kotikaupungissanikin.

Koska työvuoro sattui illaksi, piti jo aamusta puuhata ahkerasti. Kännykän herätyskello kilisi kuudelta, että jäi aikaa omille hommille ennen leipätyöhön kiirehtimistä. Aamupalan jälkeen käynnistin pyykkikoneen ja sen työskennellessä askartelin voileipäkakun sisuksen vuokaan tekeytymään. Pyykit kiikutin ulkoilmaan kuivumaan ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ihanaa, kun päästään pitkästä aikaa ulkokuivatuskauteen!

Purevan kylmään tuuleen jäivät pyykit iloisesti lepattamaan, kun hyppäsin fillarille ja polkaisin reppu selässä kohti kaupungin keskustaa. Taito Shopin pöydän äärellä oli jo tunkua, mutta mahduin sinne minäkin mukaan pajapäivän askarteluun.

Sillä aikaa kun mosaiikin liima kuivui, napsin kuvia Linnalan Kuvataidekoulun kevätnäyttelystä. Se oli nimittäin sopivasti esillä samassa tilassa kuin pajapäivän askartelut. Kuvataidekoulussa on monen ikäisiä opiskelijoita ja näyttelyssä oli kattava katsaus menneen lukuvuoden tekemisiin. Kantavana teemana vuoden aikana oli ollut historia. Yksi hauskimmista töistä olikin kansakoululuokka vuodelta 1917.

Oma äärimmäisen helppo askarteluni on tässä:

Oranssi sudenkorentokin olisi ollut hieno... tilasinkin vielä tarvikkeet siihen ja vihreään korentoon.

Taito Shopilta on lyhyt matka Linnalaan, jossa oli Linnalan Opiston kuvataide- ja käsityöryhmien kevätnäyttely. Kysyin toimistosta, saako näyttelyssä kuvata. Pitkällisten selvittelyjen jälkeen tulivat siihen tulokseen, etteivät uskalla antaa lupaa, koska kaikilta taiteilijoilta ei ollut kysytty. Julisteen sai kuvata ja Ihan pihalla -ryhmässä tehdyt mainiot ihmishahmot olivat myös sallittua kuvattavaa.

Voi mitkä mainiot sukkahousukasvoiset mimmit täältä löytyivätkään! Jos en vallan väärin muista, näiden nukkien tekijä oli Anneli Rinkinen. Osaisinpa minäkin!

Mummokaksikon yläpuolella ylväänä istuva neito toi yllättäen mieleeni ihan oikean elävän ihmisen! Hyvin samoja piirteitä on mielestäni yhdellä tutulla nuorella naisella. Hassua!

Sitten olikin jo kova kiire töihin. Syömäänkään en ehtinyt, mutta olinhan nauttinut kunnon annoksen kulttuuria, joten kai sitä yhden päivän selviää vähän vähemmällä mussuttamisellakin...?

Kaikenlaista sekalaista

Tänään on lauantai, ihana keväinen ja aurinkoinen lauantai. Mutta töissä olin, joten kotihommat eivät edenneet piiruakaan. Kun aamulla herää älyttömän unen kourista kellon soittoon puoli kuudelta, pomppaa ylös, rientää työmaalle seitsemän jälkeen ja paiskii töitä kolmeen saakka, ei enää kotona viitsi eikä jaksa hirveästi riehua. Olisi ollut pihatöitä, siivousta ja polkupyörän pesua tarjolla, mutta onhan se päivä vielä huomennakin. Ja maanantaina ja tiistaina ja... Vaikka kai sitä olisi saanut aikaiseksi yhtä ja toista, jos ei olisi menty nälkäisenä kauppaan, ostettu ostoskärryllistä ostoksia, tehty pikaista einettä nuudeleista ja broilerisuikaleista ja lapettu apetta niin, että nyt on kupu killallaan. Ja hyytynyt olo.

Tällä viikolla on viikonpäivät olleet ihan sekaisin. Kun maanantaina oli pyhäpäivä ja tiistaina viikon ensimmäinen työpäivä ja tänään lauantaina vielä työpäivä, niin noinkohan muistan maanantaina mennä normaalisti töihin! Tiistaina käväisin töiden jälkeen vielä keskussairaalalla tutkimuksissa, joissa ei oikeastaan selvinnyt mitään. Onneksi sen jälkeen pääsin vielä Taito Shopille askartelemaan.

Tällä kertaa rakennettiin ensin linnunpönttö liiman ja ruuvien avulla. Tehtyyn tönöön liimattiin mosaiikkipalasia. Hieno tipukartano on tulossa, mutta mosaiikin liimaus jatkuu vielä tulevana tiistaina ja saumaus pitää sen jälkeen vielä hoitaa. Joten pihallamme päivystänyt peipponen ei vielä pääse muuttamaan.

Kurssilla sain lomailevalta työkaveriltani ihanan syntymäpäivälahjuksen. On sitä taas tarkalla korvalla kuunneltu, mistä olen haaveillut... KIIITOS!!

Koko viikon olen ihaillut syntymäpäivänä saamiani kukkia. Miehen veljen tuomat tulppaanit viskasin tänään kompostiin, mutta muut kukat jaksavat pistää parastaan. Pikkukukkainen ruukkukrysanteemi on kälyltä, joka on kokonaisen päivän tätiä nuorempi. Pulleakukkainen krysanteemi on vanhemmiltani ja heiltä sain myös lipun ensin kesän oopperajuhlille. Liljat toi veljeni vaimo ihan nuppuisina, mutta nyt ne ovat auenneet parhaaseen loistoonsa.

Syntymäpäivän vietto vain jatkuu... Blogituttava muisti kortilla, kun salaisuus paljastui täällä blogissa. Kiitos! Mies olisi ostanut lahjaksi uuden muumimukin, mutta kiittäen kieltelin. Mukivarasto alkaa olla jo suunnaton, eikä kaipaa täydennystä. Sen sijaan toivoin sydämen muotoista kuivakakkuvuokaa ja toive on toteutumassa, kunhan ennätämme Carlssonille.

Eilen illalla innostuin vihdoin värjäämään haalistuntta ja väritöntä kuontaloani. Olinhan sitä suunnitellut jo varmaan parin kuukauden ajan ja väripurkkikin oli nököttänyt vessan hyllyn päällä pölyyntymässä. Värjätystä päästä oli vänkä ottaa selfieitä ja nauratin niillä jälkikasvua. Mutta tänne julkisesti en viitsi kaikkein älyttömämpiä laukauksia jakaa, pari sellaista vain, mistä päähenkilöä ei tunnista.

Tänään kauppaan lähtiessä huomasin kesän ensimmäisen voikukan. Vaikka aikaisemmin kirjoittelin, että voikukkakin on kaunis kukka, kyllä tuo nyt ei niin ilahduttanut.

Päivän paras oli kuitenkin se, että kun vääntäydyin töistä kotiin, kotona tuoksui ihanasti paistoksille. Kuopus oli leipomassa mokkapaloja. Nam!

Mokkapalat:

4 munaa
4,5 dl sokeria
300 g sulatettua voita
3 dl maitoa
7,5 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
5 tl vaniljasokeria
5 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää ne vaahtoon vuorotellen maidon ja sulatetun voin kanssa.

Taikina riittää hyvin sähköuunin pellille ja mokkapaloista tulee ihanan muhkeita.
Paista 15 - 20 min 200 asteessa.

Tee kuorrutus sillä aikaa kun levy paistuu.

Kuorrus:

4,5 dl tomusokeria
100 g sulatettua voita
5 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet, lisää kahvi ja voi viimeiseksi. Sekoita tasaiseksi ja levitä lämpimän kakkulevyn päälle. Halutessasi voit koristella pinnan strösseleillä, nonparelleilla tai muilla koristerakeilla.

Ja ei kun herkuttelemaan!