Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Pääsiäispöperöä

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, laitoin sunnuntaina lounasta ja kahvia vähän suuremmalle porukalle. Kutsuin isän ja äidin kerrankin syömään meille ja iltapäivällä oli lisäksi tulossa serkkutyttö miehensä kanssa kahville. Oman haasteensa kokkailuille loi kaksi kasvissyöjää ja yksi maidoton lihansyöjä. Näiden lisäksi ruokailijoissa oli kaksi laktoositonta, mutta teen jo lähtökohtaisesti kaikken laktoosittomana, se kun käy yleensä kaikille.


Pöytään päätyi siis perunoita, täytettyjä paprikoita (ohje omasta päästä), lihamureketta ilman ohjetta ja Birkkalan tilan ohjeella herkuttelijan kasvismureketta. Jossakin somevirrassa näin ohjeen tipun mallisiin täytettyihin kananmuniin ja ilokseni kuopus askarteli ne. Täytteeseen tuli

12 kovaksi keitettyä munankeltuaista
2 rkl majoneesia (laitoin enemmän, että tahnasta tuli helpommin työstettävää)
sinappia
ruohosipulisilppua
suolaa
pippuria

Kaikki sekoitettiin keskenään ja pursotettiin takaisin valkuisten keskelle. Keltuaisten ottaminen munien keskeltä osoittautui yllättävän haasteelliseksi ja aika monta valkuiaista meni rikki. Ei sellaiseen voinut mitään tipua askarrella... Nokat ja jalat kuopus leikkasi porkkanasta, silmät ovat mustista oliiveista.




Lihamurekkeeseen olisin halunnut täytteeksi keitettyjä kananmunia. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä murekemunat menivät tipujen askarteluun. Laitoimme kuitenkin ne rikkinäiset munasuikaleet murekkeen sisään, jotta tulivat samalla syödyiksi. Toimi ihan hyvin, mutta mureke ei näyttänyt ihan siltä kuin olisin ajatellut.


Sain kokkailuun paljon apua tytöiltä, joten ruoka valmistui hämmentävän helposti. Taisin myös ylittää itseni, sillä ruoka maistuikin hyvältä. Joskus sitä voi tumpelompikin onnistua.



Jälkuruoaksi maistelimme Valion Aino-kaurajäätelöä. Oli aika imelää, mutta hyvältä maistui pienenä jälkiperäisenä.

Kahvipöytään tuli kakku poikineen ja esikoisen kaverinsa kanssa leipomat vegaaniset kuppikakut.



Leipäjuusto-lakkakakku on gluteeniton, mutta maitoa siinä on ja liivatetta. Joten jo tehdessäni tiesin, että tätä ei moni syö. Tein silti, sillä tykkään itse kovasti niin lakoista kuin leipäjuustostakin. Täytteeseen tuli kermaa, lakka-omenahilloa, vaniljatuorejuustoa, sokeria ja sitä liivatetta. Sen enempää en ohjetta tähän jaa, sillä tämä ei mene jatkoon. Ei se pahaa ollut, mutta leipäjuusto lakkahillolla on niin hyvää ettei sama kombo juustokakkuna tuo herkkuun mitään erityistä lisää.


Voileipäkakku on maidoton lohikakku. Testasin maidottomia täytteitä ja toimi hyvin. Jos maidottomat tuorejuustot ja "kermaviilit" eivät olisi niin tuhottoman kalliita, kaikki voileipäkakut voisi tehdä ilman maitotuotteita.



Kermakakku kuitenkin on ihan perinteinen oikealla kermalla tehty, mutta pohja on gluteeniton. Väliin laitoin mustikkamoussea ja mansikkamoussea. Ne toimivat aina!






Tyttöjen tekemät suklaakuppikakut ovat niin täyteläisiä, että kun yhden syö, ei muuta enää jaksakaan. Mutta hyviä, nam!


Sellaisia herkkuja oli meillä pääsiäisenä tarjolla. Ja mämmiä myös...

Pitkäperjantain ulkoilu


Kun olin lapsi ja nuori, pitkäperjantaina ei kaikki oli kiinni eikä kukaan kyläillyt missään. Nykyään kaikki kaupat ovat aina auki eikä pyhällä ja arjella ole mitään eroa. Edes pitkäperjantaina.

Niinpä siis mekin kotiin kotiutuneiden tyttöjen, esikoisen ystävän ja koiralasten kanssa autoilimme Luotojärvelle mummolaan. Siellä isä ja äiti jo odottelivatkin meitä. Aamulla yötyöstä kotiutunut setä sentään jäi kotiin nukkumaan.

Sää oli käsittämättömän hieno, joten päätimme lähteä aamupäiväulkoilulle kohti rantaa. Äiti oli varvaspuoli, sillä hänen itsensä kertoman mukaan papan kuntopyörä hyökkäsi kimppuun. Kipeän varpaan kanssa kävely olisi ollut tuskaa, joten äiti jäi valmistelemaan meille muille murkinaa sillä aikaa, kun me nautimme auringosta ja keväästä. Mnua harmitti, että äiti joutui yksin puuhaamaan, mutta ajattelin korvata aherruksen sitten sunnuntailounaalla.

Vaikka talvi tuntui loputtoman kylmältä ja pitkältä, kevät on alkanut saapua kohinalla. Lunta on enää vain nimeksi.


Leskenlehtiä putkahtelee kaikkialle harmaan ruohon sekaan.



Koirat nauttivat ulkoilusta ja pinkoivat innoissaan. Kiinnipitoaika on alkanut, joten emme tohtineet antaa niiden juosta vapaana, ettei minkään linnun tai eläimen pesintä häiriintyisi.



Esikoinen käveli pienen matkaa "heikoilla jäillä".


Järvi on vielä jäässä ja jo sulanut ranta oli yön aikana saanut riitteen pintaansa.



Koirat olivat heräilevää, mutta edelleen ruskeaa ja ankeaa luontoa kuvauksellisemmat. Siksi taisin ottaa aika monta koirakuvaa...









Välillä noiden koiralasten piti vähän nahistellakin.



Kiersimme kivan lenkin pitkin pieniä teitä ja metsäpolkuja.








Ulkoilun jälkeen pääsime äidin herkkupatojen äärelle. Nam, kylläpä maistui!

Paikalle tupsahti myös veljeni, hänen vaimonsa ja kummityttö. Siinä se aika suorastaan lensi rupatellessa eikä pitkäperjantai tuntunut lainkaan pitkältä.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pikkuisen pääsiäistä Kotoselle


Tytöt tulivat kotiin pääsiäiseksi! Piti siis vähän laittaa paikkoja juhlakuntoon. Virittelin vähän asetelmia sinne tänne. Koko kotia en somistanut, koska tympii aina se koristeiden purkaminen heti kohta takaisin säilytykseen.

Olohuoneen ja eteisen välimaastossa olevalle lipastolle asettelin kuopuksen maalauksen, kastehelmi-kynttiläkippoja, pajunkissoja keltaisessa maljakossa ja kirpputorilta löytyneen pupun. Lipaston vierellä säilytettävän vanhan tuolin olisin kyllä voinut siirtää kauemmaksi ennen kuvausta...



Pitkään kukkineen krysanteemin seuraksi pääsi toiset kirppislöytöpuput.



Ruokapöydälle asettelin namusia, helmililjan ja pääsiäisoksia. Siellä on myös ainokainen virpomisvitsa, jolla meille toivotettiin hyvää tulevaksi vuodeksi.



Vaaleanpunaiset puput ovat kirppislöytöjä.


Huovutetut puput olen ostanut Pentikiltä monta vuotta sitten.


Ruokapöydän yläpuolella lenteli noita-akka. Sen olen tehnyt itse joskus yli 20 vuotta sitten.



Korttihyllylle pääsiäiskorttien seuraan istahti pieni kirppislöytöpupu ja isompi pitkäkorva, jonka olen ostanut Jyväskylän Viherlandiasta.


Omat pääsiäispostini jäivät kaiken touhun jalkoihin, mutta tänne päin tupsahti kuitenkin joitakin ihanuuksia. Kiitos Kirjastokuningatar ja hovimarsalkka!



Kiitos sisko!


Kiitos taiteilijakaima! Kannattaa kuulua Virpi Pekkala -kerhoon!


Ja kiitos korttikaveri-Outsa!


Ohops, saatoin ehkä ostaa aika monta pääsiäismunaa...


 





Kukkia tuli pääsiäispyhinä lisää aika hurjasti. Toivottavasti ehdin kuvata ne ennen kuin lakastuvat... Eli Kotosen pääsiäinen jatkuu seuraavassa numerossa.