Lumikki-trilogia

Salla Simukan nuortenkirjasarja, trilleritrilogia lukioikäisestä Lumikki Andersonista ilmestyi vuosien 2013 ja 2014 aikana. Esikoinen luki kirjat ja tykkäsi kovasti. Ajattelin jo silloin, että pitäisi minunkin tutustua Simukan tuotantoon, mutta ajatukseksi jäi.

Nyt poimin kirjat kirjaston vaihtokirjahyllystä ja aloitin ensimmäisen, Punainen kuin veri. Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään...

Lumikki Anderson, suomenruotsalainen Riihimäeltä, opiskelee ilmaisutaidon lukiossa Tampereella. Nuori nainen on äärimmäisen introvetti, varovainen ja aina varuillaan. Mottona "elämässä pärjää parhaiten kun sekaantuu mahdollisimman vähän".

Ensimmäisen kirjan edetessä käy ilmi, että peruskouluaikana Lumikki on ollut koulukiusattu. Tai ei, se on liian mieto ilmaisu. Kiusaaminen oli jo suoranaista kidutusta. Siksi Lumikki on oppinut olemaan hajuton, mauton ja näkymätön ja hän on oppinut aavistamaan vainoajiensa mielenliikkeet ennakolta. Hän on myös oppinut sulautumaan tapettiin ja piiloutumaan lahjakkaasti.

Kirjan alkaessa Tampereella on kunnon pakkastalvi, kuten ulkona nytkin. Siksi huumepiireissä tapahtuneessa murhassa punainen veri värjäsi lumivalkean lumen verenpunaiseksi. Lumikki tulee vedetyksi mukaan tapahtumiin sattumalta, vaikka mottonsa mukaan Lumikki yrittää sulkea silmänsä näkemiltään verisiltä seteleiltä.

Tapahtumat ovat karuja, mutta Simukan kieli on soljuvan runollista, helppolukuista ja kaunista. Kielikuvat ovat tuoreita ja osuvia. Lukeminen on nautinto. Vaikka kirjat ovat nuortenkirjoja, viisikymppinenkin viihtyy eikä kirjoja malta laskea käsistään.

Koulukiusaamisen seurauksena opituista taidoista on hyötyä, kun Lumikki joutuu kaulaansa myöten huumeporukan kanssa tekemisiin. Itselleni tuli lukiessa mieleen Stieg Larsonin salapoliisisankari, epäsosiaalinen, tietokone-expertti Lisbeth Salander. Sama on näköjään tullut mieleen kirjailijallekin. Liekö Lisbeth ollutkin Lumikin esikuvana, ken tietää...?

Jo ensimmäisessä osassa käy ilmi, ettei Lumikin kotiolot ole olleet parhaat mahdolliset. Kuin jokin kalvava luuranko jossakin kaapissa kolisisi hyytävästi ja loisi taloon kolkkoa puhumattomuuden tunnelmaa. Toinen osa, Valkea kuin lumi, antaa jo vähän vihiä siitä, mikä pinnan alla painaa.

Valkea kuin lumi -kirjassa Lumikki on matkustanut yksin Prahaan saadakseen selvitellä ajatuksiaan. Kauan kaivattu yksinolo ei kuitenkaan toteudu, kun Lumikin seuraan hakeutuu nuori nainen, joka väittää olevansa Lumikin sisar. Jos Punainen kuin veri -kirjassa oli hyytävän kylmä talvi, Prahassa on vuosisadan helle ja hikoilu vain lisääntyy, kun Lumikki Zelanka-"sisarensa" vanavedessä joutuu tekemisiin vaarallisen uskonlahkon kanssa. Taas on Andersonin tytön henki hiuskarvan varassa.

Uskonlahkon elämäntapa on puhdas, alkuperäinen ja yksinkertainen, suorastaan virikkeetön. Puhdas ja valkoinen kuin lumi - sellainen mieli on otollisin ottamaan vastaan pyhän. Kuitenkin johtaja on huijari ja Lumikki näkee miehen läpi. Valitettavasti vain johtajakin hoksaa, ettei Lumikki ole johdateltavissa. Ilman Zelenkan apua Lumikki olisi ollut pahemmassa kuin pulassa.

Tässä sarjan toisessa osassa kerrotaan jo vähän enemmän Lumikin vanhemmista. Isä on liikemies ja äiti taitaa olla kollegani. Sitä aina ilahtuu, kun löytää kirjasta kirjastoihmisen!

Olen kovin hyvilläni, että luin kaikki kolme kirjaa yhteen putkeen. Lumikin kotitragedia avatuu sivujuonena pikkuhiljaa tarinan punoutuessa eteenpäin.

Musta kuin eebenpuu -kirjassa Lumikki käy edelleen lukiota Tampereella ja koulussa valmistellaan jälleen uutta näytelmää. Lumikki saa esittää pääosaa. Mutta huoletonta opiskelijaelämää varjostaa uhkaavansävyiset kirjelappuset, joita Lumikki löytää milloin mistäkin. Pakkomielteisen ihailijan mielenterveys on järkkynyt ja Lumikki kokee aiheellisesti uhkaa. Varjostaja tietää Lumikista asioita, joita kenenkään Tampereella ei pitäisi tietää... Salaperäinen ihailija myös uhkaa verilöylyllä, jos Lumikki ei tee, kuten varjostaja toivoo.

Olipa kerran tyttö, jolla oli varjo.

Jännärijuonen alla kulkee kipeitä muita juonia Ensirakkauden suloisenkatkera muisto elää Lumikin muistoissa jomottavana ja jäytävänä kipuna. Vaietut perhesalaisuudet vaikuttavat perhedynamiikkaan. Puistattavimpana sivujuonena näyttäytyy raaka koulukiusaaminen. Lumikki oli vahva ja selvisi kiusaajiensa kourista hengissä mutta henkisesti hajallaan. Itsetunnon rippeiden kokoaminen maailmalta ei ole helppoa. Kuinka paljon kouluissa onkaan näitä sorrettuja lumikkeja? Valitettavasti kaikki eivät ole yhtä lujia ja kestäviä kuin Lumikki. Eikä Lumikkikaan kiveä ollut. Iskut, lyönnit, potkut, tönimiset ja haukkumiset jättivät jälkensä.

Salla Simukalla on tarinankertomisen lahja ja lennokas kynä. Juoni imi mukaansa ja piti otteessaan. Ei ihme, että kirjailijalle on ropissut erilaisia palkintoja ja menestystä on tullut myös maailmalla.

Kirjojen layout, ulkonäkö on niin hieno, että otin kirjoista tätä postausta varten 155 valokuvaa. Olipa kova karsiminen! Mutta halusin näyttää loistavan idean niin kansista kuin eri värisistä syrjistä. Kirjat ovat kuin taideteoksi, koruja. Hieno paketti kaikenkaikkiaan!