Välineurheilua

Uutisen taustaa:

Olen korvat höröllä kuunnellut työpaikan kahvipöytäkeskusteluja, joissa neulomiseen vihkiytyneet työkaverit ovat kilvan kehuneet bambuisia neulepuikkoja. Oikein ovat suitsuttaneet niiden ylivertaisuutta tavallisiin metallisiin puikkoihin nähden.

Melkein murheellisena olen mietiskellyt, etten ikinä saa puhkikulutettua omia, vallan hyviä ja käyttökelpoisia puikkojani. Pohdiskeluissani olin tullut siihen johtopäätökseen, että neulokoot muut uusilla ja kehittyneemmillä välineillä, tällaiselle antiikkisemmalle tädille riittävät antiikkisemmat vempeleet.

No, toinen juttu sitten oli, kun joitakin viikkoja sitten "juttelin" kaukana maailman äärissä olevan esikoisen kanssa ja kerroin neulovani sukkia. Siihen esikoinen haaveellisena totesi, että voi kun hänkin voisi... Mutta eipä ollut tietoa, mistä nykyisiltä kotikonnuilta löytyisi lankaa ja puikkoja. Tuumasin vain, että hänen olisi pidettävä silmänsä avoimina, että kyllä varmaan neuletarvikkeita on tarjolla myös Iso-Britanniassa.

Mutta mitä tekee äiti? Miltei niiltä istumilta piti sännätä kauppaan lanka- ja puikko-ostoksille. Jos ei neulevälineitä löytyisikään, niin pitäisi sellaiset lapselle lähettää... Ostin bambupuikot, tai oikeastaan kahdet, kun ne sattuivat olemaan tarjouksessa ja olisivat kevyemmät lähettää. Ihan niin kuin metalliset nyt paljoa painaisivat! Ostin myös iiiiisoon kerän sateenkaarenkirjavaa Seitsemän veljeksen Raita-lankaa.

Heti seuraavassa Facebook-päivityksessään esikoinen jo kertoikin, että sukantekele on jo pitkällä. Äidin ei siis tarvinnutkaan laittaa käsityöavustuspakettia postiin. Mutta... tokihan puikkoja piti kokeileman ja iloisenkirjava lanka oikein huuteli aloittamaan neuleen. Kurkkasin vyötteestä silmukkamääriä ja laitoin puikot kilisemään. Mutta... hetkinen! Eivät ne kilise! Pientä suhahtelua vain kuuluu puupuikkojen suihkiessa!

Ensimmäiset sukat valmistuivat tuossa tuokiossa, viimeistelin ne Saksan reissun pitkinä matkapäivinä. Bambupuikkojen etu metallisiin verrattuna, että silmukoiden luominen ja työn aloittaminen on helpompaa, Puikot ovat nahkeammat kuin metalliset, joten ne pysyvät alun väljissä silmukoissa paremmin.

Muuten koin sen nahkeuden aluksi hankalaksi. Bambuisilla työvälineillä on tehtävä löysempää kuin olen tottunut. Siksipä noista sateenkaarisukista tuli turhan leveät. Voi olla että puran ne vielä ja neulon uudelleen napakammalla otteella.

En tiedä kuvittelenko vain, vai kuluvatko nuo puikot neuloessa. Jotenkin tuntuu, että terät tylsyvät sitä mukaa kun työ etenee. Hassua!

Otin Saksan reissulle mukaan sateenkaarilankanyssäkän sekä kerät perusruskeaa ja sinistä seiskaveikkaa. Sateenkaarisukkien valmistuttua yhdistin kirjavaa ja ruskeaa lankaa neulomalla kerroksia vuorotellen. Aika vänkä lopputulos, vaikka itse sanonkin. Vai mitä?

Reissukaverini Outsa totesikin noista sukkatekeleistä, että ne näyttävät ihan 70-lukulaisilta. Retrosukat! Tämä talvinen pimeys vain on valokuvaajalle haaste. Aina joutuu kuvaamaan keinovalossa ja salaman kanssa. Noissakin sukissa kirkkaat värit ovat liian kirkkaat alkuperäiseen nähden. Tuolla alempana neuleiden yhteiskuvassa on luonnollisempi värikartta.

Kun sukat valmistuivat, kaivoin matkalaukusta sinistä Seiskaveikkaa ja yhdistin sitä ruskeaan. Lapasia ajattelin värkätä. Niistä en ehtinyt matkalla tekemään kuin alun, mutta onneksi käsitöiden tekeminen kotonakaan ei ole kielletty.

Lapasiin virkkaan vielä sinisellä kukkasen ja kiinnitän sen somisteeksi. Kaikki päättelytehtävät ovat toistaiseksi tekemättä niin lapasissa kuin sukissakin. Se kun ei ole niin mukavaa kuin itse neulominen, niin sitä tulee helposti siirretyksi hamaan tulevaisuuteen.

Eilen pistäydyin töistä palatessa Lidlissä. Siellä ostoskoriini hyppäsi vallaton Jouluruusu. En voinut vastustaa sen kutsua, sillä jouluruusu on joulunajan lempikukkani ja hintaahan sillä ei tuolla edullisten hintojen tavaratalossa ollut kuin nimeksi. Toivottavasti kukka kestää edes jouluun!

Kiireissäni sujautin ruman muoviruukun syksyllä ostamani koristeruukun sisään. Ei hyvä. Muoviruukku on niin paljon korkeampi, että se näkyy liiaksi. Täytyy jossain välissä viritellä kukalle kauniimpi somistus.

Ai niin. Keskiviikkona olin Taito Shopin kurssilla taas vaihteeksi. Olin vakaasti päättänyt tehdä kurssi-illasta kunnon reportaasin tänne blogiin, mutta tolkuton väsyuupumus lannisti enkä jaksanut. Sentään sain valmiiksi sen, mitä menin tekemään...