Onneksi on viime tippa!

Melkein voisi väittää, että joulu pääsi yllättämään tänä vuonna. Aattoon on enää 7 yötä ja hiukkasen liian monta puuhaa on tekemättä. (Tässä kohtaa voi tietenkin miettiä asioiden tärkeysjärjestystä... jos tekemättömien töiden lista on loputon, mutta täti vain naputtelee päivitystä läppärille...)

Onneksi on viime tippa. Tänään oli kutakuinkin viimeinen hetki lähettää kummitädin joulutervehdys matkaan. Pientä joulumuistamista olin jo hankkinut hyvissä ajoin eli pakettiin sujahti Pentikin patalappu sekä Maria Drockilan ihana kynttilä.

Pakkauslaatikossa oli vielä tilaa perinteeksi muodostuneelle joulukirjeelle. Kirjeen historia alkaa jo reilun kahdenkymmenen vuoden takaa, kun keksin kirjoittaa kummitädille vuosiraportin kuulumisistani. Vuosi vuodelta kirjeitä on tullut lisää ja nyt en missään nimessä voi jättää kirjoittamatta. Mutta nykyisin käsin kirjoittaminen ei enää suju kuten ennen ja aloittaminen on vaikeaa. Nyt kun oli melkein viimeinen hetki ja töihinkin piti mennä vasta iltavuoroon, sain itsestäni irti "romaanin". Kirjeelle tuli mittaa kahdeksan sivua! Ja kyynärpäässä oli melkein jännetuppitulehdus ja tenniskyynärpää yllättävän rasituksen seurauksena.

Kirjeperinteeseen kuuluu, että paperi ei koskaan ole tavallista kirjepaperia. Olen kirjoittanut pakkauspaperiin, wc-paperiin, banaanipaperiin, ja milloin mihinkin. Tällä kertaa kirjepaperin virkaa pääsi toimittamaan skräppäyspaperivihkosta löytyneet sivut.

Vielä jäi aikaa runoilla parin kummilapsen lahjakortteihin tekstejä ja paketoida salaisuuksia paketteihin.

Postissa näin hienoja omakuvapostimerkkejä, joita oli ostettava.

Vasta kotona hoksasin, että kaksi ei riitäkään... postimerkkeilijäystäviä olisi useampia. Mutta taidan arpoa merkkien saajat, sillä kortit olisi saatava pian postiin. Toki olen jo joulukortit kaikille ystäville ja tuttaville postittanut, mutta nuo merkit on myös saatava matkaan ja jouluaiheisina mieluiten heti.

Olen myös keksinyt, että puuttuvia joululahjoja teen osan itse. Pitäisi neuloa kahdet lapaset ja virkata yksi enkeli... taatelikakut ja muut joululeivonnaiset odottavat vuoroaan sekä lihapaistin teko ja kinkun paisto. Osa lahjoista on vielä kaupoissa. Vielä yhden ystävän kirje on kirjoittamatta... sen taidan tosin kirjoittaa vasta joulun pyhinä. Kotikalja on käyttämättä ja siivoukset siivoamatta, kuusi metsässä ja piirakkatalkoot äidin kanssa pitämättä. Mutta kuten alussa totesin, vielä on seitsemän yötä jouluun eikä töissä tarvitse käydä kuin kolmena päivänä. Ehtiihän tässä, ei ole edes viime tipassa...