Joulukorttielämää

Jos koko synkeä ja musta syksy on mennyt kaivatessa talviunille mesikämmenten lailla, niin tänään tuosta apaattisuudesta ei ollut tietoakaan! Eilen töistä tullessa maisema oli kuin postikortista. Siis sellainen kunnon vanhan ajan lumen valtaama upea talvimaisema. Ja huomatkaa, että paino on sanalla talvi.

Illalla oli niin pimeää, ettei näkymien ikuistaminen filmille olisi onnistunut. En tosin yrittänytkään.

Tänä aamuna olisi ollut viikon ainoa aamu, jolloin olisi voinut nukkua pitkään. Mutta ehei... heti kuudelta katkesi unen juoni. Aikani peiton alla pötköteltyäni päätin käydä toimeen.

Kuopus esitti eilen toiveen, että leivottaisiin tänään pipareita. Olin toiveesta niin ilahtunut, että aamun ensimmäisiä askareita oli piparitaikinan tekeminen. Meillä on sellainen helppo pipariohje, ettei taikinaaa tarvitse keitellä eikä seisottaa yötä myöten. Joten aamulla tekaistu taikina on jo iltapäivällä hyvinkin leivottavissa.

Sillä aikaa kun taikina tekeytyi, pinkaisin pihalle Canonin kera. Mutta voi pettymys! Eilinen upea lumimaisema olikin arkipäiväistynyt, kun puut olivat karistaneet enimmät lumivaipat harteiltaan. En kuitenkaan heti luovuttanut, vaan tein pienen lenkin räpsien otoksia sieltä täältä.

Iltapäivällä ennätin leikkiä tonttua ja askartelin pakettitalkoissa. Vielä kirjoittelin lisää joulukorttejakin. Noissa korteissa on sellainen vika, että ne ovat niin ihania, etten millään olisi raaskinut luopua niistä ja lähettää maailmalle. Mutta lähetin kuitenkin...

Kun kuopus kotiutui, käytiin piparitalkoisiin. Ensin en tosin meinannut saada taikinaa pois kiposta. Sen verran tiivistä ja kovaa se oli vietettyään muutaman tunnin  jääkaapissa. Onneksi on ruista ranteessa ja hernettä hauiksessa...

Yleensä leipureilla lienee taipumus polttaa viimeinen piparipellillinen. No, minäpä onnistuin lähes käräyttämään ensimmäiset piparit!

Pipariperhe valmiina! Vaan vuosia olen haaveillut, että ryhtyisin rakentajaksi ja tekisin elämäni ensimmäisen piparitalon. Saa nähdä, toteutuuko haave tänäkään vuonna vai jääkö se muiden kiireiden jalkoihin.

Miksi otsikko on joulukorttielämää? No tietenkin siksi, että kaikki päivän puuhani ovat joulukorttien aiheita!