Jo edellisessä postauksessa tunnelmoitsin joulumarkkinamatkan kuulumisia. Tarina jatkuu, koska viiteen päivään mahtui enemmän asiaa kuin yhteen postaukseen.
Menomatkalla junassa neuloin sukkaa ja hörpin Frezzaa. Novitan langoissa on nykyään niin herkullisia värejä, että lankahyllyillä minulla on olo kuin lapsella karkkikaupassa. Matkalla mukana minulla oli Seitsemän veljestä Raita -lankaa sateenkaaren väreissä.
Kouvolasta Vuosaareen ajelimme matkakaverin pienellä punaisella Pösöllä ja olimme perillä satamassa hyvissä ajoin Homer Simpsonin (navigaattorissa) opastamana. Satamaterminaalissa istuksimme odottamassa muuta seuruetta ja seurasimme kuinka koiraväkeä oli myös tulossa laivalle mukaan. Ehkä olivat näyttelymatkalla? Laivalla koiruuksia ei kuitenkaan näkynyt missään.
Marraskuun sää Suomessa on ollut tavallistakin harmaampi ja ankeampi. Reissulla kuulin radio-ohjelmasta, että olisi ollut vain yksi kirkas päivä koko kuukauden aikana. Vain sumua, pimeyttä, sadetta ja paksua pilvipeitettä on säiden haltijalla ollut meille tarjota. Siksipä olikin iloista iloisempi yllätys ensimmäisenä meriaamuna nousta laivan uumenista aamiassaliin ja nähdä ikkunoista sisään pyrkinyt päivänpaiste!
Entäs laivan notkuvat aamupalapöydät? Jos joku kehtaa valittaa, ettei löytänyt mitään syötävää, niin hävetköön! Kenelläkään kotonaan ole tällaisia pitoja!
Kahdessa alimmassa kuvassa näkyy minun laiva-aamiaiseni Finnstarilla ensimmäisenä matka-aamuna. Paitsi jälkiruokakakku on jäänyt kuvaaatta. Ja kotonahan pärjään kahdella muumimukillisella kahvia ja parilla voileivällä, joiden päällä ei ole kuin pikkuisen rasvaa...
Vaikka matkustimmekin rahtilaivalla, matkustajien viihtyvyyteen oli satsattu ja laivan ruokasalia oli jo koristeltu jouluiseksi. Myös tilanjakajat olivat hienot, varsinkin kun aurinko paistoi.
Harvinaista ja kauan kaivattua valoilmiötä piti mennä ihan ulos ihmettelemään ja samalla hengittämään keuhkojen täydeltä raikasta meri-ilmaa. Vinha puhuri viuhui laivan ympärillä, joten olimme oikein iloisia lämpimistä talvitakeistamme, jotka olimme hakeneet alhaalta hytistä. Ensin olimme aikoneet mennä kannelle pelkissä sisävaatteissa, mutta onneksi kanssamatkustajamme valistivat meitä viiman purevuudesta.
Tähän päättyy tarina alkumatkasta.
Matkan keskikohdasta kerrottiin jo edellisessä postauksessa. Jos hyvin käy, keskikohdasta kerrotaan myös seuraavassa päivityksessä.
Ja tästä alkaa tarina loppumatkasta.
Yleensä loman loppuminen on hakeaa. Niin nytkin. Toisaalta viiteen päivään mahtui niin paljon ohjelmaa ja ruokaa, että normaaliin arkeen paluu tuntuikin jo hyvältä ja rauhottavalta. Tuollaista yltäkylläisyyttä ei kauan jaksaisi. Vai voisiko siihenkin tottua?
Saavuimme kotimatkalaivalle, Finnladylle, myöhään yöllä keskiviikkona. Päällimmäinen ajatus päässä oli vain päästä hyttiin ja koivet oikoselleen. Opas jakoi meille hyttiavaimet jo bussissa, joten suunnistimme suoraan matkakotiamme kohti kimpsuinemme ja kampsuinemme. Outsa edellä ja minä perässä. Outsan ollessa jo hytin ovella minun kohdallani kuului sen karmea kolina ja kilinä. Laivan seinästä irtosi kaide, vaikka väitän kiven kovaan, etten edes nykinyt sitä! Ja Outsa säikähti vain, että nyt särkyi glühwein-kuppi ja sehän olisi ollut hirmuinen vahinko! Siitä viis, että kävikö minulle mitenkään...
Kaiteen aiheuttaman säikähdyksen, adrenaliinipurkauksen ja kikatuskohtauksen jälkeen ei nukuttanut pätkääkään. Siksipä kiipesimme ylemmälle kannelle istuksimaan ja jutustelemaan reissukavereiden kanssa.
Kirjastotädeillä on tietenkin aina reissussa mukana luettavaa. Niin nytkin. Outsa oli ottanut matkakapsäkkiinsä mukaan Kirsi Kunnaksen elämäkerran ja minun kassissani matkusti John Boynen Kuudes mies. Kunnakseen en ota kantaa, koska en siihen ole suuremmin tutustunut, mutta Kuudes mies oli ravisuttava ja ajatteluttava kertomus. Olen ennenkin todennut, että Boyne on loistava tarinankertoja. Ja nyt vielä tarinan väkevyyttä lisäsivät viimeaikaiset poliittiset tapahtumat Suomessa ja muualla maailmassa.
Vaan eipä aikaakaan, kun olimme jälleen Vuosaaren satamassa bussia lastaamassa ja heti kohta taas purkamassa. Varhaisen aamun virkisti kaunis aamurusko.
Jos tulomatkalla matkustin ensin junalla, sitten pikkuautolla ja lopuksi laivalla, niin paluumatka sujui päinvastaisessa järjestyksessä. Ihan kuin ostoksia ei olisi ollut jo riittävästi, käväisimme vielä Korialla Novitan tehtaanmyymälässä. Voisi sanoa, että onnekseni siellä ei ollut tarjouspusseja! Joten lankavarastojen täydentäminen jäi toiseen kertaan.
Reissussa oli mukavaa, mutta kyllä kotiinkin oli niin mukavaa palata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti