Kesäkuussa kerroin, että olin saanut kunnian leipoa kakut puolitutun pojan syntymäpäiville. Ilmeisesti onnistuin, sillä nyt on pikkuveljen merkkipäivän aika ja isä soitti, että josko saisi toiset samanmoiset. Pikkuveli halusi täsmälleen samanlaiset kakut. Koska olen amatööri ja tykkään tehdä luovasti, yritin ehdotella edes pieniä muutoksia. Ei, samanlaiset piti tehdä, vaikka isäkin yritti pojan päätä kääntää. No, ei siinä mitä, tätihän teki.
Mutta koska kotitekoiset kakut eivät tule koneesta, pieniä eroja kuukauden takaisiin leivonnaisiin sentään tein. Mansikkakakkuun tein myös suklaiset tekstit, jossa oli onnittelu ja päivänsankarin nimi ja ikä. Kun poika isänsä kanssa tuli kakkuja hakemaan, ehdotin tekstien lisäämistä. Mutta ei, kakku kelpasi sellaisenaan paremmin.
Toiseen kakkuun tein omin päin erilaisen keskustan, eli laitoin kakun keskelle karhunvadelmia. Vähän jännitti, kelpaako luomus. Onneksi kelpasi, varsinkin kun vakuutin, että karhunvattuja popsimalla saa karhun voimat...
Vatkaimen onnistun nykyään aina pöllyttämään, jos ei jauhoilla niin vähintään sitten mausteilla. Tällä kerralla kaakaojauhe värjäsi vekottimen vallan kamalaksi.
Herkkuja alkaa kertyä turhan runsaasti, sillä eilistä lomanaloittajaiskakkua oli vielä jäljellä kolme neljäsosaa. Piti saada apua syömiseen... joten kutsuin nimipäiviään viettävän kälyn meille nimipäiväkahville. Olikin mukavaa istuskella terassilla kahvimukin äärellä ja nauttia kiireettömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti