Hiekkaveistoksia ja luontoa

Hui haipakkaa, sunnuntaistakin on jo kaksi päivää ja reilun tunnin päästä jo kolme... Luulen joutuneeni aikavarkaan uhriksi, koska on niin kiire, ettei kerkeä mitään tekemään, (Tai kyllä kerkeää, olen ollut niin ahkera, että itsekin ihmettelen, mutta en virtuaali- vaan todellisessa maailmassa. Tekemiseni ovat aika tylsiä siivous-, puunaus- ja putsauspuuhia, joten ei niistä sen enempää. Hauskuuksia en ole ehtinyt yhtään humputtelemaan. Sen vaan sanon, että aika mainiota, että silloin tällöin erittäin harvinaiset vieraat lupaavat tulla kylään. Se saa Kotosellakin aikaan mukavanlaista kotoista pöhinää.)

Mutta siis sunnuntaihuveihin palatakseni...

Kun setä pääsi pois töistä, joihin oli pitänyt kiiruhtaa jo aamukuudeksi, telläydyimme juhlallisempiin tamineisiin ja suunnistimme Kuokkalaan rippijuhliin. Siellä oli jo suurimma kalaasit ohi, mutta hyvin ennätimme mekin saada osamme isäntäväen vieraanvaraisuudesta ja herkuista.

Emme jääneet juhlapaikalle asumaan, olihan isäntäväki jo varmaankin välillä huilin tarpeessa. Meidän matkamme jatkui kohti Enonkoskea, jossa oli lauantaina ollut Kalamarkkinat ja hiekanveiston EM-kilpailut. Pääsimme näkemään monta toinen toistaan hienompaa taideteosta, jotka olivat syntyneet teemaan Suomi 100.

Ensimmäisenä rivistössä oli upea linna. Se oli italialaisen taitajan Walter Fantinon veistos Linna Suomelle ja palkittu kolmannella palkinnolla. Linnassa oli lukemattomia hienoja yksityiskohtia ja kekseliäästi linnan muotoihin oli piilotettu piirteitä paikallisista rakennuksista. Yhdessä kuvassa näkyy taustalla Enonkosken kirkon torni ja löytyyhän tuo samainen torni Fantinon veistoksestakin.

Yleisöäänestyksessä Linna Suomelle tuli toiseksi.

Koko kilpailun voitti venäläisen Tanya Tikan maapalloveistos. Onhan se hieno ja taidokas, mutta symboliikka ei avaudu minulle. Onko Suomi olevinaan tuollainen vanha ja väsynyt mies? Ei kai...

Kuvasin kaikki veistokset, mutta en tullut pistäneeksi muistiin tekijöitä.

Valko-Venäläisen Vadim Bandaretsin Sibelius oli mahtavan mahtipontinen ja tarkkaa työtä. Ihan harmi, ettei tämä teos päässyt palkinnoille.

Olipa paikalle veistetty myös Mannerheim. Tekijä oli Liettuasta, mutta nimi on hukassa.

Unkarilainen taiteilija oli tehnyt tällaisen veistoksen. Hieno ja taidokas tämäkin, mutta ehkä jos tietäisi teoksen nimen, symboliikkakin avautuisi paremmin.

Kreikkalainen Evangelos  Stafylidis taiteili hiekkaveistoksen, jonka reiästä näkyi läpi.

Suomalainen kilpailija Timo Koivisto oli ottanut aiheekseen Tom Of Finlandin ja palkittiin toisella palkinnolla.

Rait Pärg Virosta on jo konkari Enonkosken kilpailuissa. Tällä kertaa työ ei päässyt palkinnoille.

Tanskalaisosallistujan näkemys 100-vuotiaasta Suomesta oli melko abstraktinen.

Norjalaisen veistäjän Elisabeth Kristenssenin työ oli kiehtova ja tarkkaa, yksityiskohtaista työtä.

Yleisöäänestyksen ykkössuosikki oli ukrainalaisen Yurlu Kosterinin hauen leukaluuta kantelenaan soitteleva Väinämöinen.

Joku nimekkäämpi hiekkaveistäjä joutui perumaan osallistumisensa viime tipassa. Hänet korvasi vain 14-vuotias enonkoskelaisnuori Sofia Sopanen, joka ei kovaa seuraa säikähtänyt. Sofian työ on taidokas majakka.

Patsasteltuamme aikamme kesäisessä helteessa ihmettelemässä toisten taitoja, alkoi jano ahdistella, Onneksi kauppa oli auki ja apu lähellä. Myös kaupan pihasta löytyi vekkuli veistos.

Mutkan kautta suoraan kotiin tarkoitti pistäytymistä Lipetissä. Isä ja äiti siellä olivat jo saunan lämmittäneet ja ruuan laittaneet. Kyllä hyvältä maistui  sauna ja pulahdus raikkaasen järviveteen sekä sen jälkeen makkara ja grillissä lämmitetty leipäjuusto. Koko päivän oli ollut niin mukavaa, että ihan kuin olisi lomalla ollut!

Lipetissä kuljin jälleen kamera kourassa.

Isä tietää, että tykkään onkimisesta ja oli kaivellut onkijalle matoja valmiiksi. Liotin onkea järvessä, mutta ei ollut kala syönnillään. Paitsi sinnikkään yrittämisen tuloksen koho painui veden alle ja minähän onkea ylös järvestä nostamaan... Olipa painava!

Yläleuastaan ongenkoukussa killui suurempi saalis kuin ongella ikinä. Lahnalapsi oli haksahtanut haukkaamaan vaarallista herkkua. Juuri yhtään ei kala tapellut vastaan, kun sitä rantaan hilasin, Isä tuli apuun ja noukki kalan järvestä ämpärillä, sillä en uskaltanut nostaa noin isoa vonkaletta heikon siiman varassa ilmaan.

Sellaiset olivat Kotosten sunnuntaiajelujen saaliit. Ei pöllömpi päivä!

Ällötyspuuhia ja vastamyrkkyä

Nyt on kovat piipussa taistelussa lehtokotiloiden invaasiota vastaan. Törmäsin Internetissä uuteen ihmekatteeseen, jonka luvattiin olevan nilviäisille ylittämätön este. Hamppukatteen pitäisi pitää matelevat tunkeilijat loitolla. Koska en halua pihalleni myrkkyä kylvää, piti tarttua tähän lempeämpään karkotemahdollisuuteen.

Parin viime päivän aikana olen seitsemänkymmenen euron edestä levitellyt tontin takanurkkiin hamppukatetta. Pian nähdään, oliko markkinamiesten lupauksissa katetta. Saavatko kasvini kasvaa rauhassa vai onko kotiloiden joukkovoima uutta hamppuhakettakin vahvempi? Toivon totisesti katteen pitävän ei-toivotut tunkeilijat loitolla!

Meillä on vuosikausia ollut tontin perillä römppeikkö, johon on kasvijätettä köijätty maatumaan. Se ei ole ollut silmänilo, mutta alueen raivaaminen on aina jäänyt kiireellisempien askareiden jalkoihin. Nyt kuitenkin alkukesästä päätin, että vihdoinkin raivaisimme rytöläjän huuthiiteen ja saisimme senkin tilan hyötykäyttöön. Olin näet keksinyt, että sinne saisimme kurpitsoille oivan tilan, jossa kölliköillä olisi tilaa rauhassa pulskistua ja kasvaa. 

Kun sedän kanssa tomerasti kävimme raivaustoimeen, emme kerenneet pitkällekään, kun paljastui että paikallinen poikamiessiili piti risukossa majaansa. Piti sitten pitää pieni tuumaustauko. Ei ollut tarkoitus kenenkään kotia särkeä. Päädyimme kompromissiin ja raivasimme ryteiköstä etualan kurpitsalavalle ja takaosaan emme koskeneet muuten kuin lisäämällä sinne uusia risuja, joita tuli yllin kyllin sedän katkoessa villisti levinneen pihlaja-angervon kasvustoa kohtuullisempaan kokoon.

Lavan vierukset katettiin mansikkamuovilla, etteivät rikkaruohot pääsisi valtaan vasta raivatulla tontilla. Mansikkamuovin päälle levitettiin ihmekatetta siinä toivossa, että etanajoukkio luovuttaisi eikä edes yrittäisi aterioimaan kurpitsakasvustoon.

Kahdesta laatikollisesta tuntui ensin riittävän hamppukatetta vaikka kuinka paljon. Mutta kun revin vadelmapenkistä villiintyneet vuohenputket pois, niitä tuli yli laatikollinen ja lopulta kävi ilmi, että vattumaa on niin laaja, ettei katetta kaikkialle riittänytkään. No, ei haittaa. Testataan kate nyt ja jos se osoittautuu mainospuheiden arvoiseksi, tilaan katetta ensi keväänä suuremman satsin.

Vattumaalla kävi viime talvena kuokkavieras popsimassa ison osan viime kesän vadelmaversoista. Nälkäinen mokoma, paikallinen cityjänis eli rusakko siis.

Noinkohan tänä vuonna montakaan marjaa puskasta saadaan? Sen verran aneemiselta siellä näyttää.

Varsinaisella kasvimaalla kasvaa hitaasti mutta varmasti kesäkurpitsaa, lehtikaalia, avomaankurkkua, auringonkukkaa ja perunaa. Sinnekin levitin ihmekatetta toivoen, että kurkut ja kurpitsat saisivat tänä vuonna kasvaa ilman etanariesaa. Kuvassa näkyvän raparperin lehdet ovat hyvinkin reikäiset, kotilot ovat siellä ahkerasti käyneet mässäilemässä.

Kotilosodasta päästyäni ihastelin vähän oven pielessä killuvaa mustasilmäsusannaistutusta. On ollut niin viileää, etteivät taimet ole vielä villisti pöyhtyneet, mutta kukkia ilmestyy aina uusia entisten kuihtuneiden tilalle.

Aamupäivän helteessä lähdin tänään reippaana kitkupuuhiin talon päädyn istutusalueelle. Touhu muuttui melkein itkupuuhaksi, sillä suora auringonpaiste oli armoton, ruusun piikit pieniä ja pistäviä ja maksaruohotuppaasta löytyi kokonainen armeija pieniä tunnistamattomia ötököitä, joita heti epäilin jonkin sortin borrelioosia levittäviksi puutiaisiksi.

Koska työhön tuli kolme epämukavaa elementtiä, päätin vaihtaa taktiikkaa ja jättää perkaamisen sikseen. Kuvasin vähän silmäniloja talon varjoisammalla puolella ja senjälkeen kävin käsiksi yhteen ongelmakohtaan...

Jostain kumman syystä talomme yli lentävien lokkilaivueiden on aina pakko keventää lastia juuri sillä kohdalla, että jätökset räiskähtävät kiinni meidän ikkunoihin. Nytkin kakkaroiskeita oli pihan puolella useammassa ikkunassa. Ei auttanut muu kuin sankoin, rätein ja pesimin käydä tahrataistoon. Onneksi riitti, että puunasin klasit ulkopuolelta. Samalla sain pesaistuksi pois kevään siitepölykerroksen ikkunapinnoista.

Työhön ryhdyttyäni pesin samassa saumassa leikkimökkikasvihuoneestakin ikkunat ja siivosin koko kesähuoneen. Sen sisustaminen ja muu käyttö tälle kesälle on vielä aika lailla mietintämyssyssä. Mutta ehkä jokin loistava oivallus on pian saavuttamassa Kotosen tädin päänupin ja uusiokäyttöinen leikkimökki pääsee jälleen loistamaan olemassaolollaan.

Kun setä kotiutui töistä, meillä oli iltapäiväksi varattuna monta mukavaa asiaa. Niistä kerron tarkemmin myöhemmin, mutta tämän kertaiseen teemaan sopii kuin nappi raksiin kurja havainto kotiin palattua. Talon tienpuoleisessa ikkunassa, ruokapöydän kohdalla, komeili keskellä ruutua tolkuttoman kokoinen lokin jätös. Että näitä kesän iloja...

Pidetäänkö teillä mattoja lattialla?

Otsikon kysymystä kyselimme pahaa aavistamattomilta lähimmäisiltä joskus peruskoulun aikaan. Kun toinen iloisena vastasi, että kyllä pidetään, kysyjä sai vahingoniloisena todeta, että meillä ne kyllä pysyvät pitämättäkin... Heh heh. 

Lomanpätkän lopuksi sain vihdoin ontelokuteet serkun tupaantuliasmattoon. Ensin piti vimmatusti ahertaa kude vyyhdiltä keriksi.

Virkkaamaan päästyä ensimmäiset kerroset etenivät nopeasti ja pian piti jo ottaa uusi kerä käyttöön.

Kerä kerältä matto eteni eteenpäin. Mikään automatkakäsityö tämä ei tosiaan ole...

Viimeisellä kerroksella piti ottaa vielä kuudes kerä käyttöön. Ihan ei matto viidestä kilosta valmistunut. Onneksi olin ostanut riittävästi materiaalia kerralla.

Tänään päättelin langat ja laitoin Facebookiin, että matto olisi valmis. Serkku sitten sopivasti pistäytyi vauvansa kanssa meilla ja sai valmiin virkkauksen mukaansa. 

Matto on tehty Lankavan Asteri-maton ohjeella viininpunaisesta Lilli-ontelokuteesta. Joissakin kuvissa väri näyttää aika violetilta, mutta kyllä todellinen väri on enemmän punainen. Halkaisija jäi mittaamatta, mutta ainakin yli puolitoista metriä oli matolla kokoa.

Koska Kotosen mattotehtaassa on nyt suorastaan flow päällä, oli onni, että tarvikkeet seuraavaan tekeleeseen ovat jo valmiina. Itse asiassa koukku viuhuu jo...