Kipposet kapposet

Kyllä meni senssit sekaisin, kun tänään ei aamulla sitten satanutkaan vettä kuten sääennustus oli povannut. Koska eilen oli työpäivä ja illalla vielä suunnistimme Käpälämäkeen saunomaan, viikkosiivouksen olin suunnitellut tälle päivälle. Kun sitten sain aamulla silmäni auki, huomasin heti, ettei sateesta olisi riesaksi . Eilen töistä tallustelin niin mahtavassa kevätsäässä, että aamulla alkoi arveluttaa siivouspäivän pitäminen. Poutapäivä on oiva siivouspäivä, mutta liian hyvä sää ei motivoi puuhaamaan vain neljän seinän sisällä. On se tämä ihmisen elämä hankalaa!

Aamupalan ja lehdenluvun jälkeen odottelin muuta perhettä herääväksi. Siinä sain kuningasajatuksen lähteä kävellen käväisemään keskustassa kirpparilla. Sehän ei aukea ennen puolta päivää, joten aikaa oli vielä vaikka millä mitalla. Facebookista tutkin sen kirppareiden tarjontaa ja kas! Löysin lipaston... Puulipasto myynnissä muuton tieltä ja hintaa oli jo tiputettu. Tarjosin vielä vähemmän ja tarjous meni läpi. Siispä sitä sitten sedän kanssa peräkärry auton perässä keikkuen hakemaan... Lopulta kävi niin, että menimme samoin tein käymään siellä kirpparillakin, joten päiväkävely siinä saumassa jäi tekemättä.

Uutta lipastoa suunnitelin ensin kuopuksen huoneeseen, mutta jo ennen kuin näimme sen, tiesimme sen olevan liian suuren. No, jospa olohuoneeseen uusi lipasto... Entinen on tällainen:

Ja uusi näyttää tältä:

Eli entinen olikin paremman näköinen, mutta siinä on vähemmän säilytystilaa. Nyt pähkäilemme, jos yrittäisimme laittaa uuden lipaston alakerran takkahuoneeseen sitten kun sauna- ja pesuhuoneremontti on valmistunut tai toinen vaihtoehto on tuunata uutta lipastoa maalaamalla ja vaihtamalla vetimet. Pitänee nukkua yön yli, että ajatukset selkenevät.

Kympin torilla suoritin kippo-ostoksia. Ensin löytyi vanhan oloinen, painava lasimaljakko kahdella eurolla. Jatkoin kierrosta ja bongasin rannekorun, josta saisi irroteltua palasia muihin askarteluihin... Hintaa korulla oli 2 €, joka oli kyllä liikaa. Ensin jätin korun pöytäänsä, mutta sitten kuitenkin poimin sen mukaani. Siinä on kuitenkin niin paljon potentiaalia. Vielä tuhlasin lasikulhoon 8 €. Meillä on saman sarjan laseja, jälkiruokakulhoja ja lautasia jo ennestään. Kaikki kirppislöytöjä. Ja sarjan on suunnitellut Nanny Still Riihimäen lasille. Mutta... oikeastaan sarjoja on kaksi: Kehrä ja Tupru. Enkä tosiaankaan osaa erottaa niitä toisistaan! Vaan eihän sillä ole väliäkään tavallisessa arjessa. Vielä viime hetkillä nappasin ostosteni joukkoon läkkipeltisen kastelukannun kolmella eurolla. Vähän kallista, mutta olen ihan tyytyväinen löytöihini tällä erää.

Netistä tutkin, että tällaisista maljoista pyydetään Huuto.netissä ja Tori.fissä paljon enemmän kuin paljona pitämäni 8 €. Joten tein kai kuitenkin ihan kannattavan hankinnan.

Kun kuvaamisen makuun pääsin, napsin samalla kuviin tuon tuikkukipon, jonka sain äidiltä muistoksi Jyväskylän reissusta.

Mustikanvarvut uuteen maljakkoon kävin nappaamassa lähimetsiköstä. Kaupungin maita... enkös minä veronmaksajana ole yksi omistajista ja siten oikeutettu poimimaan muutaman varvun? Kamera oli mukana metsäreissulla ja ensimmäiseksi ikuistin ahkeran napostelijan ruokapaikan.

Kotipihassakin oli taas tapahtunut... valkoiset krookukset ovat naapurin ja keltaiset omasta pihasta.

Pääsiäisen suklaamoussen tekemisestä jäi jäljelle puolikas suklaalevy vetelehtimään. Tänään kyllästyin siihen ja päätin upottaa suklaan leivonnaiseen. Helpointa oli pyöräyttää muffinsseja, joten paloittelin suklaan taikainan sekaan ja nappasin vielä lisukkeeksi vadelmia pakastimesta.

Äskettäin luin lehdestä, että terveellisessä ja hoikistavassa ruokavaliossa syödään usein pieniä annoksia ja jokaiseen ruokailuun pitäisi sisällyttää hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Muffineissani on vadelmia, joten nehän ovat täysin ohjeen mukainen välipala terveelliseen elämään. (hihi... uskoo ken tahtoo!)

Kuvissa esiintyi myös pääsiäiseksi hankittu keltainen krysanteemi, joka jo kerran nuupahti kuivuuteen. Onneksi se elpyi takaisin loistoonsa, vaikka kerkesi jo kovin hengettömän näköiseksi. Siksi vielä kerran aikaisempi kirppislöytö ja muistutus siitä, että elämä ON hyvää.

Sadekin saapui illan tullen. Antaa sataa vaan, jospa se huuhtoisi mennessään osan katupölystä. Kevättä kohti!

Keväthaasteita

Elämä on... välillä yhtä haastetta.

Kotosen sauna ja pesuhuone pistettiin remonttiin jo aikaa sitten. Siis kuukausi sitten. Siitä lähtien ei meillä ole kotona pyykätty, saunottu eikä suihkuteltu. Parin viikon homma on venynyt, sillä lattian alta löytyikin kosteutta, jonka haihtumista odotellaan. Olemme kiertäneet saunomassa sukulaisten ja tuttavien nurkissa niin, että kohta olemme varmaankin epätoivottuja vieraita... Ja pyykkiä on pyykätty äidin koneella muutamaankin kertaan, että ollaan pahimmasta selvitty. Epätietoisuus remontin valmistumisesta jatkuu...

Kuvasta poiketen pesuhuoneessa on sentään jo saunanovi paikoillaan ja katto paneloitu.

Kotosen blogissa ei ole tarkoitus työasioita puida, mutta nyt on pikkuisen pakko. Tai mikäs pakko se nyt... Mutta ei sitä normaalissa arjessa tule ajatelleeksi, kuinka tärkeä on toimiva atk-järjestelmä. Kun meiltä pamahti pääasiallisin työväline eli kirjastojärjestelmä Origo totaalisesti viikko sitten maanantaina, meiltä meni kaikki senssit sekaisin. Tiistai sinniteltiin, mutta lopulta oli pakko sulkea ukset. ATK-osasto teki parhaansa ja palvelin oli kunnossa kiirastorstaina loppuiltapäivästä. Mutta ohjelman toimittaja pääsi asentamaan ohjelmaa uudelleen vasta tänä aamuna. Onneksi oli ammattilaiset asialla ja homma hoitui. Huh huh. Mutta nyt täytyy vain jaksaa lepytellä käärmeissään ärhenteleviä asiakkaita.

Kevätsää on ollut oikukas, mutta että oli ihanaa, kun aurinko jaksoi helliä meitä koko pääsiäisen ajan. Eilen käväisimme vanhempien luona pyykkäämässä ja samalla mökillä saunomassa. Kummitytön kanaset oli laskettu pihamaalle nauttimaan keväästä. Kanat ovat tottuneet poseeraamaan, sillä kummitytöllä on kiva kana-aiheinen blogi. Viime kuun viime päivinä kummityttö heitti haasteen lukioilleen.

Koska kummitytön vastaukset olivat mieltä lämmittävän mukavat, päätti kummitätikin ottaa osaa leikkiin. Joten täältä pesee:

1. Mitä söit tänään aamupalaksi?
Noloa, mutta minulla on aina aika tylsä aamiainen. Kaksi muumimukillista mustaa kahvia ja sämpylä. Tänään söin itse tehdyn sämpylän, jonka otin aamulla pakastimesta ja sulatin sen mikrossa. Sämpylä oli kuin vastapaistettu! Sipaisin sen päälle pikkuisen Ingmariinia ja siivut edamia. Makeaksi palaksi toisen kupillisen kanssa söin sellaisen suklaamoussella täytetyn suklaamunan, jollaisista raportoin edellisessä postauksessa.

2. Millaisesta musiikista pidät?
Olen musiikin suhteen melkoisen kaikkiruokainen, kunhan siinä musiikissa on melodia. Metelimusiikki ärsyttää vain, enkä edes haluaisi kutsua sitä musiikiksi.

3. Oletko aamu-vai iltaihminen?
Aamu ehdottomasti! Olen iltaisin väsynyt jo kohtalaisen aikaisin, mutta aamulla herään helposti vaikka kukonlaulun aikaan. On ihanaa olla hereillä ennen muita ja puuhailla omiani omissa ajatuksissani. Tosin illoissakin on puolensa ja varsinkin kesäiset auringonlaskut ovat aivan mahtavia.

4. Loma. Etelään vai pohjoiseen?
Molempi parempi. Viime aikoina, jos matkustamiseen on ollut mahdollisuus, reissut ovat suuntautuneet etelään. Mutta haaveilen kyllä kunnon patikkareissusta Lappiinkin. Tosin patikoida voi vaikka Välimeren lomakohteissakin, joten sinnekin menisin mielelläni vaeltamaan.

5. Oletko unelma-ammatissasi?
Lapsena halusin kampaajaksi, joten en kai. Mutta kuitenkin: kyllä kai. Lukion jälkeen en tiennyt, mikä minusta tulisi isona. Kohtalo pisti sormensa peliin ja välivuoden jälkeen huomasin opiskelevani Liikemiesten kauppaopistossa kirjastomerkonomiksi. Tuskin vastavalmistuneena olin vielä silloinkaan unelma-ammatissa, mutta 25 vuotta kirjastotätinä on saanut minut tykkäämään työstäni. Enkä tiedä mitä muutakaan voisin tehdä!

6. Millainen olisi täydellinen päivä?
Koti putsplak siis ylettömän siisti, puutarha kuosissaan ja leppoisa vapaapäivä, jota ei ole kokonaan ohjelmoitu etukäteen. Koko perhe hyvällä ja positiivisella mielellä, kiinnostava kirja luvun alla, mukava käsityö, hyvää ruokaa helposti, aikaa leipoa seitsemän sortin kahvileivät ja kahvivieraita. Unelma, joka ei koskaan toteudu!

7. Jos saisit herätä huomenna aamulla uuden kyvyn tai ominaisuuden kanssa, minkä valitsisit?
Tämä kysymys onkin vaikea! Jos voisin olla sellainen "rauhanlähettiläs" tai "valtakunnansovittelija", joka osaisi ratkaista kanssakulkijoiden, työkavereiden, läheisten ja perheenjäsenten ongelmat, ristiriidat ja pahat mielet. Osaisin tukea, kannustaa ja rohkaista. Saisin ihmiset luottamaan itseensä ja toisiinsa. Löytäisin aina oikeat sanat ja rauhoittaisin tilanteen pelkällä läsnäololla ja levollisella hymyllä.

8. Onko jotain, jonka tekemisestä olet unelmoinut kauan?
On on! Montakin asiaa, mm. issikkaratsastus ja melontaretki Kolovedelle tässä lähialueilla ja pitkäaikainen haave on myös kuukauden ulkomaanmatka Kreikkaan tai Välimeren alueelle.

9. Elämäsi suurin saavutus?
En tiedä, voinko ottaa kunnian tästä, mutta suurimmat saavutukseni ovat esikoinen ja kuopus. <3

10. Mikä on suurin bravuurisi keittiössä?
Täytekakut varmaan...

11. Mistä unelmoit juuri nyt?
Lomasta ja siitä, että yhteiskunnallinen tilanne paranisi ja saisin taas riittävästi pysyviä työkavereita.

En ollut ennättänyt tähän haasteeseen vastata, kun jo sain Sirpan väkerryksiä -blogin Sirpalta uuden haasteen, jolla haetaan näkyvyyttä blogeille, joilla on alle tuhat lukijaa. Ideana on vastata 11 annettuun kysymykseen sekä keksiä itse 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Haaste jatketaan eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle.

Sirpa kyseli tällaisia:

1. Millainen bloggaaja olet?
Rönsyilevä ja rajojen yli loikkiva. Pidän kotoilublogia, jossa myös matkustetaan ja touhutaan muutakin, joka ei aina ihan suoranaisesti liity kotoiluun eli kotona puuhailuun, kokkailuun, käsitöihin ja puutarhanhoitoon. Olen hurahtanut valokuvaamiseen, joten yleensä tungen postauksiini kuvia enemmän kuin kohtuullista.

2. Jos saisit toivoa yhden toiveen ja se toteutuisi, mitä toivoisit?
Toivoisin maailmaan enemmän ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä. (Tulikos siinä jo kolme toivetta? Ei, kyllä nuo liittyvät kaikki toisiinsa!)

3. Lempituoksusi?
Pitääkö valita yksi? Puhdas pyykki, tuore pulla, vauvan tukka,... mutta jos voi valita vain yhden, niin se on raikas ja pirteä ulkoiluilma, joka ei oikeastaan tuoksu, mutta on niin raikasta että keuhkot tuulettuvat.

4. Erityistaitosi?
Tätä mietin pitkään, mutta en osaa nimetä mitään erityistä taitoa. Luulen, että useimmiten minulla on enemmän intoa kuin osaamista.

5. Entä minkä taidon haluaisit oppia?
Voi, vaikka mitä: haluaisin osata luistella, ratsastaa, soittaa jotain soitinta, piirtää, ymmärtää tietokoneiden sielunelämää...

6. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Olisin varmaan kissa. Oman tiensä kulkija, ylväs ja itsenäinen, mutta nauttisin elämästä, lämmöstä ja hyvästä seurasta. Mau!

7. Mikä vuodenaika viehättää sinua eniten?
Suomen neljä vuodenaikaa on rikkaus, josta en mielelläni luopuisi. Nautin niistä kaikista enkä voi nimetä yhtä yli muiden.

8. Mihin maahan/kaupunkiin/kohteeseen haluaisit seuraavaksi matkustaa?
Jos joskus pääsisin Islantiin, olisin hetken tyytyväinen... Myös Japani kirsikankukkien aikaan on haaveissa nähdä, mutta ehkä lähiajan ulkomaanmatkat eivät suuntaudu kauas. Jos kesällä pääsisin vaikka Tukholmaan...

9. Keräiletkö jotakin?
Muumimukeja, postikortteja aiheena mm. kotoilu, kissapulloja... elämyksiä...

10. Mikä saa sinut nauramaan?
Monet asiat, mutta yleensä arjen komiikka ja hassut tilanteet. Viime aikoina parhaat naurut oikein kyynelten kera sain, kun lueskelin Facebookin Ei menny niinku Strömsössä -ryhmän päivityksiä.

11. Lempikirjasi?
Mahdotonta valita vain yksi. Luen mielelläni niin monenlaista, mutta esimerkiksi John Boynen teokset (etunenässä Poika raidallisessa pyjamassa), Eira Pättikankaan tuotanto, Paula Havasteen kirjat, Taivaslaulu, Neljäntienristeys...

Siinäpä ne. Taidan nyt olla sen verran tylsä, etten haasta tällä kertaa ketään. Mutta heitän haasteet ilmaan, joten jos joku haluaa, kysymyksiin saa mieluusti vastata!

Jo kauan sitten helmikuussa sain 365 kuppia kahvia -blogin Ritalta haasteen, jossa olisi aikomus ilahduttaa. Tarkoitus oli toimia jo aiemmin, mutta niin vain on aika rientänyt, että haasteeseen on vieläkin tarttumatta. Vaan kyllä minä vielä...

Postauksen lopuksi vielä hehkutus. Eilen illalla saunareissulla herkuteltiin pitkästä aikaa käristeillä. Kyllä maistui takkamakkara mainiolta!

Kotkottelemisiin!

Pääsiäisaamuna aurinko tanssii

Ihan oikeasti aurinko on tänä aamuna herännyt tanssien! Tai no - en ollut sitä katsomassa, vaan vetelin vielä unta kupoliin tyytyväisenä silloin, kun aurinko jo heräsi. Mutta päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämminkin. Ilmassa on taas vaihteeksi lupaus lähestyvästä keväästä.

Eilinen lankalauantai kului Kotosen sakilta autoillen ja tädin osalta myös teemaan sopivasti lankaillen. Tekeillä on tiskirättejä Jyväskylästä löytyneistä bambulangoista. Setä ja kuopus tahtoivat autoilla Mikkeliin, joten täti lähti mukaan. Tarkoitus oli startata heti aamusta, mutta kuinka ollakaan, kello oli melkein yksitoista ennen kuin päästiin matkaan. Mutta olipahan Avensis saanut aamun kuluessa kesäkumit alle, joten nastojen rapinaa sulaa asvalttia vasten ei tarvinnut reissussa kuunnella.

Alkuperäinen ajatus oli ollut kyläillä sukulaisissa, mutta koska siellä oli vatsatauti tullut vieraaksi ennen meitä, päätimme muuttaa suunnitelmia. Sen verran ikävä kaveri tuo Yrjö Laatta, ettei sitä viitsi ehdoin tahdoin käydä meille hakemassa.

Loppujen lopuksi kiersimme keskustan Wilma ja Wihtori -kirppiksen ja pistäydyimme myös Anttilassa etsiskelemässä kuopukselle uusia verhoja ja päiväpeittoa. Kirppikseltä ei meinannut ensin löytyä mitään, mutta sitten tärppäsi! Pentikin Eden -sarjan mukit odottivat ostajaansa 3 €/kpl. En ollut ennen tällaisia nähnytkään eikä niitä nytkään näy Pentikin sivuilla netissä. Ehkä kupit ovat joku erityiserä... ja siten vielä arvokkaampia! Arvokkaita tai ei, olin oikein iloinen löydöstäni.

Kuopukselle löytyi Anttilasta verhot, mutta ei päiväpeittoa. Verhot olivat vielä ihan mahdottoman edulliset, K-plussakortilla vain 9,90 €/kpl. Päiväpeitot olivat kalliita eikä löytynyt ihan täysin mieleistä, joten jätimme asian vielä hautumaan.

Viime aikoina on tullut kierrettyä kirppareita harmillisen vähän. Joku viikko sitten juoksin kiireellä läpi oman kaupungin parhaan kirppiksen eli linja-autoaseman Kympintorin. Sieltä löytyi muistutus siitä, että eläma ON hyvää.

Mutta palataanpa tähän päivään! Aamupalan jälkeen kävin innolla puuhaamaan herkkujälkiruokaa, jonka ohjeen olin nähnyt Kodin kuvalehdessä: suklaamoussella täytettyjä suklaamunia!

Moussen tekeminen vielä sujui leikiten. Pääsin samalla ensimmäistä kertaa kokeilemaan upouutta sauvasekoitintani... ostin sen Lidlin korista vain viidellätoisa eurolla ja perustelin ostostani sillä, että entinen sauvasekoitin on jo yli 20 vuotta vanha, hyvin palvellut ja jo pahasti tummentunut muovinen vekotin. Kun mietin asiaa tarkemmin, tajusin vanhan sekoittimen olevan jo melkein 30 vuotta!! Tuntuu ihan hurjalta! Kestääköhän nykyisistä sähkölaitteista yksikään noin kauaa?

Kuvissa näkyvä sormisuola on ostettu varta vasten tähän reseptiin. Ja sitten unohdin laittaa sen! Ensin vatkattiin munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi, sitten vaahdotettiin kerma ja sitten vielä sulan suklaan joukkoon piti vatkata keltuaiset. Sitten suklaakeltuaisvaahto olisi pitänyt maustaa sormisuolalla. Siinä vaiheessa olin jo vatkannut ajatuksenikin solmuun eikä käynyt edes pienessä mielessä suolan lisääminen. Muistin sen vasta, kun massa oli pursottimessa ja se piti laittaa ja jääkaappiin jähmettymään. Siinä vaiheessa oli turha enää pyristellä.

Massa vaikutti tosi löysältä ja olikin onni, että pursottimen saattoi laittaa korkeaan kannuun, jonne osa massasta valui.

Sillä aikaa kun suklaamoussa jäähtyi jääkaapissa, leikkelin suklaamunista hattuja irti kuumassa vedessä lämmitetyllä veitsellä ja taiteilin leluja pois munien sisältä. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäinen muna särkyi pirstaleiksi, sillä veitsi ei ollut tarpeeksi kuuma. Vielä yksi muukin murtui kesken kaiken, sillä lelua ympäröivä muovimuna oli juuttunut kiinni suklaaseen ja sinnikäs irrottamisyritys oli tuomittu epäonnistumaan.

Ohjeessä väitettiin siinä olevan moussea kuudelle hengelle. No, kahdeksan munaa täyttyi ääriän myöten ja massaa jäi vielä paljon jäljelle. Mitenkähän isoihin muniin se oikein olisi pitänyt laittaa? Toisaalta ohjeessa munat olivat munakupeissa, joten kai kuitenkin ihan tavallisen kokoisista munista oli kysymys. Minulla mousse oli niin juoksevaa, että sitä ei voinut laittaa yhtään reunojen yli... tai tuli valumia.

Ei näistä mitenkään herkullisen näköisiä tullut. Harmin paikka. Mutta maistuivat ihan hyvältä kahvin kaverina.

Päivän mainittavia puuhia oli vielä uuden suolaisen piirakkareseptin testaus. Tavoitteena on tyhjentää pakastinta ja olin ottanut jo pari päivää sitten rasiallisen pakastettuja kantarelleja sulamaan. Tänään sitten vihdoin tartuin toimeen ja tekaisin sienistä piirakan. Resepti löytyi TaikaKokin blogista. Vähän sovelsin, sillä en sattunut löytämään kaupasta pehmeää vuohenjuustoa, vaan ostin ihan tavallista. Tämä onnistui huomattavasti paremmin kuin nuo ylimakeat suklaapommit.

Keittiötä siivotessa käsiini sattui vielä Lidlistä heräteostoksena hankkimani pienoiskasvihuoneet. Ei ne kyllä mitään "huoneita" ole... mutta nyt on kylvetty itämään sekä tomaatteja että neilikoita. Saa nähdä mitä tuleman pitää!

Hyvää pääsiäistä!

Viime päivinä posti on kantanut meille toinen toistaan hienompia kortteja selkä vääränä. Kiitos kaikille lähettäjille! Jokainen kortti on lämmittänyt mieltäni kovasti!

Tätä korttia en itse ole saanut, vaan lähetin tämän maailmalle. Toivottavasti saan samanlaisen joskus itsellenikin!

Tänään on ollut laittoman leppoisa päivä. Heräsin aamulla kyllä jo ennen kuutta, mutta päätin etten suostu vielä niin aikaisin nousemaan ja sainkin vielä uudelleen unesta kiinni. Loppujen lopuksi nukuin yhdeksään, joka on minulle jonkinlainen saavutus.

Aamupäivällä kävimme sedän kanssa puolentoista tunnin päiväkävelyllä pitkin katuja. Sää oli oikein mainio lenkkeilyyn. Aurinko ei jaksanut lävistää pilviverhoa kokonaan, mutta hehkui kuitenkin siellä jossakin. Kamera kulki matkassa mukana, mutten kuitenkaan yhtään otosta ottanut. Paitsi kotipihassa, kun krookus oli noussut mullan alta ilahduttamaan olemassaolollaan.

Samasta aiheesta olen saanut äskettäin postiakin.

Tänään on tosiaan ollut akkujenlatauspäivä enkä ole tehnyt juuri mitään mainittavaa. Adlerin Perijättäret luin loppuun, vaikka kirja osoittautuikin niin tyhjänpäiväiseksi hömpäksi, että melkein teki mieli jättää homma kesken. Mutta koska en yleensä luovuta kirjojen kanssa helposti, en nytkään halunnut niin tehdä.

Koska emme tehneet mitään rankkaa, pärjättiin kevyellä lounaalla. Keitettyjä kananmunia, Linnalohen loimulohta ja kuopuksen tekemää salaattia, jälkiruoaksi mämmiä vaniljakastikkeen kera. Nam.

Ihan on ikävä maailman äärissä majailevaa esikoista. Hän olisi jakanut nämäkin herkut kanssani. Yritin etsiä kaupoista pieniä mämmirasioita, mutta olin myöhässä ja ne oli myyty jo kaikki. Nyt olisi tädin tehtävä selvää 700 gramman mämmituokkosesta yksinään. On siinä urakkaa, vaikka mämmi suun mukaista onkin.

Tänä vuonna pääsiäiskoristelut jäivät minimiin, sillä viime viikonlopun olin reissussa ja tällä viikolla ongelmat töissä ovat vieneet kaiken tarmon. Mutta onneksi pääsiäinen tuli keltaisten tulppaanien ja kuopuksen suklaapupun myötä tähänkin torppaan!