sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kipposet kapposet


Kyllä meni senssit sekaisin, kun tänään ei aamulla sitten satanutkaan vettä kuten sääennustus oli povannut. Koska eilen oli työpäivä ja illalla vielä suunnistimme Käpälämäkeen saunomaan, viikkosiivouksen olin suunnitellut tälle päivälle. Kun sitten sain aamulla silmäni auki, huomasin heti, ettei sateesta olisi riesaksi . Eilen töistä tallustelin niin mahtavassa kevätsäässä, että aamulla alkoi arveluttaa siivouspäivän pitäminen. Poutapäivä on oiva siivouspäivä, mutta liian hyvä sää ei motivoi puuhaamaan vain neljän seinän sisällä. On se tämä ihmisen elämä hankalaa!

Aamupalan ja lehdenluvun jälkeen odottelin muuta perhettä herääväksi. Siinä sain kuningasajatuksen lähteä kävellen käväisemään keskustassa kirpparilla. Sehän ei aukea ennen puolta päivää, joten aikaa oli vielä vaikka millä mitalla. Facebookista tutkin sen kirppareiden tarjontaa ja kas! Löysin lipaston... Puulipasto myynnissä muuton tieltä ja hintaa oli jo tiputettu. Tarjosin vielä vähemmän ja tarjous meni läpi. Siispä sitä sitten sedän kanssa peräkärry auton perässä keikkuen hakemaan... Lopulta kävi niin, että menimme samoin tein käymään siellä kirpparillakin, joten päiväkävely siinä saumassa jäi tekemättä.

Uutta lipastoa suunnitelin ensin kuopuksen huoneeseen, mutta jo ennen kuin näimme sen, tiesimme sen olevan liian suuren. No, jospa olohuoneeseen uusi lipasto... Entinen on tällainen:


Ja uusi näyttää tältä:



Eli entinen olikin paremman näköinen, mutta siinä on vähemmän säilytystilaa. Nyt pähkäilemme, jos yrittäisimme laittaa uuden lipaston alakerran takkahuoneeseen sitten kun sauna- ja pesuhuoneremontti on valmistunut tai toinen vaihtoehto on tuunata uutta lipastoa maalaamalla ja vaihtamalla vetimet. Pitänee nukkua yön yli, että ajatukset selkenevät.

Kympin torilla suoritin kippo-ostoksia. Ensin löytyi vanhan oloinen, painava lasimaljakko kahdella eurolla. Jatkoin kierrosta ja bongasin rannekorun, josta saisi irroteltua palasia muihin askarteluihin... Hintaa korulla oli 2 €, joka oli kyllä liikaa. Ensin jätin korun pöytäänsä, mutta sitten kuitenkin poimin sen mukaani. Siinä on kuitenkin niin paljon potentiaalia. Vielä tuhlasin lasikulhoon 8 €. Meillä on saman sarjan laseja, jälkiruokakulhoja ja lautasia jo ennestään. Kaikki kirppislöytöjä. Ja sarjan on suunnitellut Nanny Still Riihimäen lasille. Mutta... oikeastaan sarjoja on kaksi: Kehrä ja Tupru. Enkä tosiaankaan osaa erottaa niitä toisistaan! Vaan eihän sillä ole väliäkään tavallisessa arjessa. Vielä viime hetkillä nappasin ostosteni joukkoon läkkipeltisen kastelukannun kolmella eurolla. Vähän kallista, mutta olen ihan tyytyväinen löytöihini tällä erää.




Netistä tutkin, että tällaisista maljoista pyydetään Huuto.netissä ja Tori.fissä paljon enemmän kuin paljona pitämäni 8 €. Joten tein kai kuitenkin ihan kannattavan hankinnan.


Kun kuvaamisen makuun pääsin, napsin samalla kuviin tuon tuikkukipon, jonka sain äidiltä muistoksi Jyväskylän reissusta.





Mustikanvarvut uuteen maljakkoon kävin nappaamassa lähimetsiköstä. Kaupungin maita... enkös minä veronmaksajana ole yksi omistajista ja siten oikeutettu poimimaan muutaman varvun? Kamera oli mukana metsäreissulla ja ensimmäiseksi ikuistin ahkeran napostelijan ruokapaikan.





Kotipihassakin oli taas tapahtunut... valkoiset krookukset ovat naapurin ja keltaiset omasta pihasta.






Pääsiäisen suklaamoussen tekemisestä jäi jäljelle puolikas suklaalevy vetelehtimään. Tänään kyllästyin siihen ja päätin upottaa suklaan leivonnaiseen. Helpointa oli pyöräyttää muffinsseja, joten paloittelin suklaan taikainan sekaan ja nappasin vielä lisukkeeksi vadelmia pakastimesta.

Äskettäin luin lehdestä, että terveellisessä ja hoikistavassa ruokavaliossa syödään usein pieniä annoksia ja jokaiseen ruokailuun pitäisi sisällyttää hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Muffineissani on vadelmia, joten nehän ovat täysin ohjeen mukainen välipala terveelliseen elämään. (hihi... uskoo ken tahtoo!)








Kuvissa esiintyi myös pääsiäiseksi hankittu keltainen krysanteemi, joka jo kerran nuupahti kuivuuteen. Onneksi se elpyi takaisin loistoonsa, vaikka kerkesi jo kovin hengettömän näköiseksi. Siksi vielä kerran aikaisempi kirppislöytö ja muistutus siitä, että elämä ON hyvää.



Sadekin saapui illan tullen. Antaa sataa vaan, jospa se huuhtoisi mennessään osan katupölystä. Kevättä kohti!

2 kommenttia: