Toinen puoli sydäntä

Viime syksynä luin Sofia Lundbergin esikoisteoksen Punainen osoitekirja ja lumouduin. Iäkkään Doriksen elämäntarina oli koskettava ja henkeäsalpaava seikkailu Ruotsista Ranskan kautta Yhdysvaltoihin ja takaisin Ruotsiin.

Nyt sain käsiini Lundbergin toisen teoksen, kirjan nimeltään Toinen puoli sydäntä.

Elin Boals on newyorkilainen menestyvä, työlleen omistautunut valokuvaaja, jonka aikuiseksi kasvanut tytär on muuttanut pois kotoa ja jonka mies on saanut tarpeekseen vaimonsa työstä - ei varsinaisesti työstä vaan siitä, kuinka paljon Elin on työnsä takia poissa kotoaan.

Elinin lapsuus oli jotain aivan muuta kuin suihkuseurapiirien kuvaamista ja vakavaraista, taloudellisesti huoletonta nykyelämää. Jotenkin vain on käynyt niin, ettei Elinin perhe Yhdysvalloissa tiedä Elinin menneisyydestä mitään - tai tietää, mutta vain Pariisista saakka ja väärinkäsityksiä ei ole oiottu.

Rakas lapsuudenystävä Ruotsista, Visbyn saarelta, lähettää Elinille kirjeen juuri kun perhe-elämä on pahimmin kriisissä. Lopulta Tom, Elinin puoliso, muuttaa pois pariskunnan yhteisestä kodista ja Alice, heidän tyttärensä tylyttää äitiään, että äidin salaperäisyys ja työnarkomania ovat hajoittamassa koko perheen. Fredrikin kirje nostaa kaikki muistot pintaan - niin hyvät kuin huonotkin.

Tässä romaanissa on samoja rakennusaineita kuin Lundbergin esikoisessakin. Ruotsista Ranskan malliuran kautta Atlantin taakse ja lopulta paluu kotikonnuille... Muuten tarina on kuitenkin eri. Sofia Lundbergin tyyli on mukaansavetävää ja koskettavaa. Lukija elää vahvasti mukana Elinin tunteissa.

Kirjan teksti on kaunista, ajatuksia avaavaa, koskettavaa.

"Kun lähdet, kaikki tähdet sammuvat. Sitten kaikki on mustaa,"
"Sitten sinun on oltava kuu ja heijastettava auringonsäteitä. Saat valoa pimeyteen. Älä ikinä unohda, että pimeyden takana on aina aurinko"

Elinin on lopulta kohdattava kaikki menneisyyden aaveet pelastaakseen avioliittonsa ja saadakseen tyttärensä kunnioituksen. Käy ilmi, ettei kaikki aikanaan mennytkään niin kuin Elin on aina luullut ja hän voi riisua painavan syyllisyyden taakkansa hartioiltaan. Paluu lapsuuden poluille ei ole helppo, mutta se kannattaa.

Yhteen elämään mahtuu paljon. Mistä tietää, että muistaa kaiken oikein?