Esikoinen ystävineen tuli viime viikonloppuna käymään. Kaupungissa oli tapahtumia enemmän kuin laki sallii, mutta meillä oli suunnitelmissa sieniretki mammulan maisemiin. Jäi siis käymättä niin Taito Shopin tapahtuma kuin Carlsonin synttäritkin ja suurin osa Syystulien ohjelmasta meni myös sivu suun. Järjestin perjantaina siis kotiin pikkuisen syystulia.
Kun järjestelin olohuonetta, nosti esikoisen aikoinaan koulussa tekemän joutsentyön esille. Se on minusta hieno!
Lauantaina suunnistimme sieneen. Tosin esikoinen oli jo edellisen päivän bussimatkan aikana kuulostellut, että taitaa tulla flunssa ja tulihan se. Ei annettu taudin haitata, vaan mentiin vaan. Saalista ei nyt löytynyt yhtä hyvin kuin edellisenä viikonloppuna kummitytön kanssa, mutta nautimme upeasta säästä ja luonnosta.
Koirakamut olivat mukana, mutta vain vaalea pysytteli kuvausetäisyydellä. Se onkin sellainen mummukan murunen ja vieressäkulkija.
Pieni koira on kaikessa mukana ja utelias. Kun kumarruin ottamaan kuvaa puolukasta, sainkin kuvan koiran kirsusta.
Kantarellien lisäksi löysimme suppilovahveroita ja niiden viereltä isoja, makeita mustikoita. Vietimme pitkän tovin mustikoita makustellen ja niistä nauttien. Marjat olivat tosiaan suuria, mutta niitä oli harvakseltaan. Se ei haitannut, kun ei meillä ollut kiire.
Äidin herkkupadassa porisi makoisa kesäkeitto. Siitä en tullut kuvaa ottaneeksi. Harmi, herkku näyttikin hyvältä.
Syötyämme siirryimme puutarhan puolelle poimimaan tyrnejä. Oksat ovat piikkisiä ja marjoissa on vahva, kirvelevä mehu. Ei haitannut, poimimme ahkerasti ja saimme hyvän saaliin. Poimimista helpotti, että isä sahasi taivaita kurkottelevia oksia poikki. Alaspäin roikkuvista oksista poimiminen oli helpompaa.
Näistä sitä saa talven aikana monta hyvää vitamiinipommia tai maailman parasta aurinkoisen väristä tyrnikiisseliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti