tiistai 13. elokuuta 2019

Toisella lomaviikolla...

...podin syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta, kun en lomasta huolimatta pystynyt vastaamaan kaikkiin läheisten minulle asettamiin odotuksiin. Juu - lomalla pitäisi olla aikaa, mutta kun on monen ihmisen toiveet samassa kattilassa ja vielä omatkin ajatukset, tunnit päivissä eivät vain riitä. Tulee kelvoton soppa. Mutta kyllä siitä pieni kupillinen kai irtosi suunnilleen kaikille läheisimmille, ystäville ei enää riittänyt.

Maanantaina purettiin reissukassit, tarkastettiin puutarhan kuulumiset, siivottiin, pyykättiin ja purettiin kamerasta kuvat. Yritin myös ahkerasti päivittää blogia, mutta rajallinen on se aika, jonka jaksaa tietokoneen ääressä kökkiä.

Tiistaina sain sedältä kyydin Luotojärvelle. Isän kanssa käytiin mustikassa ja vaikka surkea on mustikkasato tänä vuonna, ihan ihmeellisesti osuttiin vahingossa sellaiseen paikkaan, josta kärsivällisesti keräten saimme astiat täyteen!



Paljon parempi marikko oli äidin vatukistossa, jonne sain astiani kanssa mennä. Sieltä keräsin viisi litraa ihania vadelmia pakasteeseen talven vitamiineiksi. Harmillista kyllä, yhtää vattukuvaa en tullut napanneeksi.

Keskiviikkona ostimme vielä yhden viiden kilon laatikollisen mansikoita. Osa meni vielä pakastimeen ja osa mehumaijaan punaherukoiden kanssa.

 
Mansikoista saa mukavasti makua punaherukkamehuun. Uskollisesti seisoin marjapuskassa ja keräsin ja keräsin herukoita... Kaksi ämpärillistä sain ja puskaan jäi vieläkin marjaterttuja. Neljä mehumaijallista keitin meille makoisaa mehua. Pullotin ja purkitin mehut vasta jäähtyneenä, joten osan pakastan ja osan toivon tulevan juoduksi niin nopeasti, ettei ehdi hapantua tai muuten pilaantua.


Mehunkeitto on mukavaa puuhaa ja tunsin kummaa tyytyväisyyden hyrinää säilöessäni. Sisäinen martta minussa patistaa syksyisin keräämään muonavarastoa talven varalle, vaikka talvella sitten turhaudun, kun kukaan ei näitä mehuja oikein juo. En  juo itsekään, kun vesi on paras jano- ja ruokajuoma.

Pihalla seurailin toisen muonavaraston kerääjän puuhia. Kurre oli  niin vilkasliikkeinen, etten meinannut pysyä vauhdissa mukana. Muutaman kuvan ennätin touhuajasta napata, vaikka tarkennus ei ihan kohdalleen osunutkaan käpykuvissa.





Muiden puuhien ohella torstaina taas pakattiin. Oli tiedossa aikainen herätys. Siitä kerron ensi kerralla. Hei vaan!

2 kommenttia:

  1. Orava ❤️ ja sinä ❤️ Ei tule talvella nälkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No... jos näillä säilömisillä pitäisi pärjätä, voisi tullakin :) Onneksi kaupoista saa lisää murkinaa :)

      Poista