keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Pitkäperjantain ulkoilu


Kun olin lapsi ja nuori, pitkäperjantaina ei kaikki oli kiinni eikä kukaan kyläillyt missään. Nykyään kaikki kaupat ovat aina auki eikä pyhällä ja arjella ole mitään eroa. Edes pitkäperjantaina.

Niinpä siis mekin kotiin kotiutuneiden tyttöjen, esikoisen ystävän ja koiralasten kanssa autoilimme Luotojärvelle mummolaan. Siellä isä ja äiti jo odottelivatkin meitä. Aamulla yötyöstä kotiutunut setä sentään jäi kotiin nukkumaan.

Sää oli käsittämättömän hieno, joten päätimme lähteä aamupäiväulkoilulle kohti rantaa. Äiti oli varvaspuoli, sillä hänen itsensä kertoman mukaan papan kuntopyörä hyökkäsi kimppuun. Kipeän varpaan kanssa kävely olisi ollut tuskaa, joten äiti jäi valmistelemaan meille muille murkinaa sillä aikaa, kun me nautimme auringosta ja keväästä. Mnua harmitti, että äiti joutui yksin puuhaamaan, mutta ajattelin korvata aherruksen sitten sunnuntailounaalla.

Vaikka talvi tuntui loputtoman kylmältä ja pitkältä, kevät on alkanut saapua kohinalla. Lunta on enää vain nimeksi.


Leskenlehtiä putkahtelee kaikkialle harmaan ruohon sekaan.



Koirat nauttivat ulkoilusta ja pinkoivat innoissaan. Kiinnipitoaika on alkanut, joten emme tohtineet antaa niiden juosta vapaana, ettei minkään linnun tai eläimen pesintä häiriintyisi.



Esikoinen käveli pienen matkaa "heikoilla jäillä".


Järvi on vielä jäässä ja jo sulanut ranta oli yön aikana saanut riitteen pintaansa.



Koirat olivat heräilevää, mutta edelleen ruskeaa ja ankeaa luontoa kuvauksellisemmat. Siksi taisin ottaa aika monta koirakuvaa...









Välillä noiden koiralasten piti vähän nahistellakin.



Kiersimme kivan lenkin pitkin pieniä teitä ja metsäpolkuja.








Ulkoilun jälkeen pääsime äidin herkkupatojen äärelle. Nam, kylläpä maistui!

Paikalle tupsahti myös veljeni, hänen vaimonsa ja kummityttö. Siinä se aika suorastaan lensi rupatellessa eikä pitkäperjantai tuntunut lainkaan pitkältä.

2 kommenttia: