Suolta ja metsästä

Melkein tuli viikonloppu, ettei olisi tullut käytyä Luotojärvellä. Mutta vain melkein.

Tuo Kotosen setä oli pohtinut, että saunapuita pitäisi hakea lisää ja alustavasti olimme kalentereita vertaille miettineet, että lauantaina iltapäivällä voisi mennä, kunhan setä olisi päässyt töistä. Sitten vielä äiti soitti ja kertoi käyneensä karpalossa lähisuolla, mutta ei ollut voinut poimia kaikkia marjoja, kun siellä oli ollut niin kuvauksellisia mättäitä. Että pitäisi ensin jonkun tulla kameralla ne ikuistamaan. No se jokuhan sinne sitten meni...

Ensin juotiin kahvit ja sitten äidin kanssa olimme jo menossa. Suomaisema on omalla tavallaan tosi kaunis ja se suon tuoksu, se on jotain mitä ei edes pysty kuvailemaan.

Heti kun ensimmäiset marjat sammalmatolta löytyivät, kävin kyykkimään mättäikössä.

Enpä arvannut, että mitä pidemmälle vetisellä suolla kumisaappaissamme moiskuttelisimme, sitä tiheämpiä marja-apajia olisi tarjolla kameran etsimeen.

Ihan kävi jo harmittamaan, että olin sanonut äidille, etten tarvitse karpaloita. Oikeasti en tarvitsekaan, entisiä on vielä pakastimessa enemmän kuin tarpeeksi. Mutta olisi näitä mollukoita ollut mukava noppia talteen!

Karpalosuon läheisyydessä on vanha, luotettava suppilovahveropaikka ja kävelimme katselemaan, olisiko siellä nyt poimittavaa. Olihan siellä!

Metsä on ihanan voimaannuttava paikka. Melkein jatkuvasti takaraivoa jäytävä päänsärky häipyy metsän rauhassa matkoihinsa. Voisipa elämänsä siirtää kokonaan vanhaan, sammaleiseen, rauhalliseen metsään!

Maalaismaisema henkii ikiaikaista levollisuutta muutenkin. Ei voi olla parempaa!

Vaikka syksy kiristää otettaan, aurinko ei vielä ole kokonaan vetäytynyt talviunille. Runkojen välistä pilkistävät päivänsäteet piristävät ja saavat mielikuvituksen liikkeelle.

Hyvänmielentakkauksen lisäksi sain saaliiksi jälleen kopallisen sieniä. Kotona sieniä siivotessa mietin, että voisi sitä kohtuutta mieluusti harrastaa myös sienimetsässä... Mutta niin täi näin, ensin saunoimme me sedän kanssa ja sitten lauteille pääsivät suppikset. Siellä ne somasti kuivuvat ja sen jälkeen mahtuvat hämmentävän pieneen tilaan. Ja säilyvätkin melkein ikuisesti. Yhtä pitkään säilyvät ihanat muistot!