Lokakuisia laukauksia

Lokakuu vetelee viimeisiään ja kännykästä löytyi kuvia, joilla ei oikein ole yhteistä nimittäjää eikä näistä satunnaisista laukauksista oikein kokonaisten postausten aiheeksi ole. Siispä päätin sulloa kaikki sillisalaattikuvat samaan salaattiin, siis tähän postaukseen.

Keltainen ruukkuruusu on elossa jo toista kesää ja kukki alkukuusta tämän toisen kesän toisia kukkia. Aivan mieletöntä ruusuenergiaa.

Lokakuun alkupuolella illalla töistä palatessa piti pysäyttää polkupyörä ja kuvata kotimatkan maisemaa. Syksy otti tiukasti jalansijaa kesältä.

Seuraavana (tai sen seuraavana) aamuna oli pikkuisen pakkanen ja vanhan aseman vierellä graffiti oikein hohti.

Kasveista oli tullut kuuraisia kukkia, mutta kännykkä hyytyi ennen kuin ehdin enempää kuvaamaan.

Alkukuusta kävin kaupunkireissulla hoitamassa energiatasot kuntoon Sokoksen Kulma-kahvilassa. Pullan ostamalla pääsi ihan huomaamatta tukemaan Roosa nauha -kampanjaa.

Kotipihassa kasvit olivat vaihtaneet syysasut ylleen. Ei enää pelkkää kesänvihreää, vaan enemmän värejä.

Koko kesän kukoistanut keijunmekko ei luovuttanut vielä ensimmäisillä pakkasillakaan.

Flunssa kaatoi Kotosen tädin petiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Sohvalla makoillessa oli hyvä sauma ihastella Amazoninliljan kauniita kukkia.

Sohvamakoilulla tuli muutenkin ihan eri perspektiivi omaan huusholliin.

Tervehdyttyäni en voinut lakata ihastelemasta syksyn värittämää maisemaa. Aurinko paisteellaan kymmenkertaisti keltaisten lehtien loiston.

Keittiön ikkunan läpi yritin kuvata mustarastasta aronian marjojen kimpussa. Lintu oli niin säikky, ettei jäänyt poseeraamaan. Vain yhden huonon kuvan sain.

Mustarastaan tiirailun lomassa tulin huomanneeksi, että omassa pihassakin oli aika kivan näköistä.

Pienet punalehtiruusun marjat ovat aika somia sateen jälkeen.

Lehtikuusi ja vaahtera tekivät yhdessä värikkään syystaideteoksen.

Paistoinpa päivänä muutamana kielenvievän suppilovahveropiirakan. Toisenkin kerran.

Hetkeä ennen syyslomaa oli tarkoitus mennä kampaajalle. Mutta voi - kampaajani olikin sairastunut! En voinut jäädä odottamaan aikaa parempaa, letti oli jo liian pitkä. Karjalantien Säde on ennenkin pelastanut samankaltaisesta pulasta, niin nytkin. Sain kutrit kuosiin, uutta väriä elämään ja vielä kahvit keksin kera.

Viimeiset kuvat ovatkin Helsingistä, läheltä jäähallia. Napsin otokset perjantaina ensimmäisen messupäivän jälkeen majapaikkaan kävellessäni. Aika sympaattinen näky, vai mitä?

Huomenna onkin jo marraskuu. Takataskussa on vielä vähän vanhan kertausta, mutta tiedossa lienee vielä monta uutta juttua. Kohti talvea mennään, mukavaa!

Myyrä, muumi ja mymmenen muuta

Minä ja Outolan pojat

Sunnuntai oli jälleen messupäivä. Sama kolmen kopla kuin edellisenäkin päivänä oli niin hyvissä ajoin liikenteessä, että jouduimme jopa odottamaan messuovien avautumista eteishallissa. Kun pääsimme messualueelle, siellä oli hyvin väljää, jopa tyhjää. Siis oikein oiva tilaisuus napsia miljöökuvia.

Adlibriksen osastolla olisi voinut kirjahoukutusten lisäksi langeta lankaostoksiin. Siellä oli myös monta houkuttelevaa käsityökirjaa vain kymmenen euroa kipale. Mutta ihan onnittelin itseäni, kun osasin olla ostamatta.

Messujen teemamaa oli tänä vuonna USA. Se näkyi haastateltavissa, mutta muuten ei niin kovin paljoa osastoilla. Paitsi tällä yhdellä:

Joku polkupyöräläheteistä on näköjään jähmettynyt patsaaksi käytävälle.

Tytöillä oli sunnuntaillekin tiukka aikataulu, mutta minulla ensimmäinen merkintä messulehdessä oli vasta kello 11.00. Sekin lasten alueella, Kumpula-lavalla. Olikin hyvä, että tulin kurkistaneeksi messualueen lasten maailmaan. Siellä oli vaikka mitä kivaa! Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, mutta koska kaikkialla oli paljon pientä yleisöä, en sitten viitsinyt kuitenkaan räpsiä.

Kumpula-lavan esiintyjä oli loistava sananikkari Jukka Itkonen. Hän luki lavalla runoja uusimmasta kirjastaan Tukaani puussa.

Itkosen maanmainiot tekstit heräävät eloon kirjailijan tulkitsemina.

Koska yleisössä olikin melkein enemmän aikuisia kuin lapsia, runoilija muutti käsikirjoitusta lennossa ja saimme kuulla runoja myös viimeisimmästä aikuisille suunnatusta runokirjasta Viisi vuodenaikaa ja mahtavan 100-vuotiaan isänmaan kunniaksi kirjoitetun runon. Tästä runohetkestä jäi hyvä maku suuhun ja iloinen mieli.

 
Itkosen lopetettua lähdin liikehtimään jälleen kohti Senaatintori-lavaa. Matkan varrella näkyi väkeä Muumilaaksosta.

Sunnuntain seuraava ja minulle viimeinen ohjelmanumero oli Ultra Bra -yhtyeen sanoittaja Anni Sinnemäen ja säveltäjä Kerkko Koskisen haastattelu. Tämä oli enemmän tyttöjen juttu, mutta toki halusin minäkin kuulla haastattelun.

Haastattelun jälkeen tytöt jonottivat jälleen signeerausta ja sitten olikin ruoka-aika. Kävimme taas ruokamessujen puolella hakemassa kreikkalaistyyppistä murkinaa. Minulla oli possugyros ja tytöillä vegeversiot. Nam!

Tässä vaiheessa alkoi meikäläisen messuaika olla kortilla. Juna kotiin lähtisi Pasilan asemalta 13.25. Mutta vielä arvelimme ehtivämme herkuttelemaan jälkiruoaksi kuplavohveleilla. Vähän tuntui menevän aikataulu tiukaksi, mutta koska matka messukeskukselta Pasilan asemalle on hyvin lyhyt, tilasimme vohveliannokset. Aika herkku!

Ei voi juuri kehua rauhallisella nautiskelemisella, kun kiire kipitti kantapäillä. Hotkaistuani herkun pistäydyin vielä pikaisesti vessassa ja sitten takkia ja laukkua hakemaan narikasta... Ou mai... Hirmuinen jono! Oli niitä, jotka vasta tulivat messupäiväänsä aloittelemaan ja kaltaisiani poislähtijöitä. Jono lyheni verkkaan ja vähän alkoi jo huolestuttaa... Onneksi sain tavarani kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen, kun junan lähtöön oli vielä 15 minuuttia aikaa. Kiireellä kipitin kohti asemalaituria, liikennevalot olivat puolellani ja kas - ennätin seistä tuulisessa syyssäässä vielä 9 minuuttia ennen kuin pääsin astumaan junaan.

Junamatkasta ei ole raportoitavaa, sukanneule vain jatkui... Kotona olin iltakuuden kieppeillä ja jäin ihmettelemään, mihin se lomaviikko oikein hupeni.