Viime viikonloppuna oli naapuripitäjässä jonkin sortin kalamarkkinat ja siihen liittyen olin lueskellut paikallisesta aviisista, että näytillä oli suuren luokan hiekkaveistoksia. Iskipä sitten sellainen ajatus, että ne veistokset olisi nähtävä. Suunnittelin polkupyöräretkeä veistoksia katselemaan, mutta viikonlopun sää oli enemmän kuin epävakainen ja matkaa oli kuitenkin 30 kilometriä suuntaansa.
Sain loppujen lopuksi koko perheen houkuteltua mukaa kotiseuturetkelle, kun vetosin tyttöihinkin, että reissuttaisiin kuin joskus ennen. No, ennen takapenkillä ei tosin keskitytty älypuhelimiin... Sunnuntain käännyttyä jo illaksi, starttasimme kohti hienoja hiekkoja. Kotopihassa ripsi vettä, mutta onneksi sää poutaantui Enonkosken lähestyessä.
Vähänkö olinkin loppujen lopuksi nolo, kun osoittautui, että niitä kovasti hehkuttamiani hiekkaveistoksia oli yksi ainoa. Hieno se kyllä oli!
Onneksi en sentään pyörällä ollut sitkuttanut tätä ihmettä hämmästelemään!
Ajelimme huviksemme vielä vierasvenesatamassa ja matkalla oli hienoja luontokohteita. Säntäilin Canonini kanssa niitä ikuistamassa.
Sattui siellä kylällä vielä hymyilyttävä kylttikin vastaan.
Paluumatkalla sade jo tuli vastaan. Voi tätä kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti