Olen ylen ylpeä itsestäni, sillä kaksi vuotta sitten lupasin olla vuoden karkkilakossa ja se lupaus piti! Vain jouluna annoin itselleni luvan livetä päätöksestä pikkuisen. Uusin lupauksen vuosi sitten ja jaksoin sinnitellä vielä puoli vuotta. Homma kariutui siihen, että sain usein karkkia tuliaisiksi ihmisiltä, jotka eivät päätöksestäni tienneet. Kenellekään en kehdannut kertoa, että kiitos vain nameista, mutta enhän minä näitä syö... Lopullinen niitti oli, kun Sveitsin kummini tuli Suomeen ja minuakin tervehtimään ja toi tullessaan ehtaa ja herkullista Sveitsin suklaata.
Mietiskelin tuossa, että tokkopa se tointaa mitään lupailla. Mutta sitten ajattelin, että lupaus ainakin siivittää yritystä. Ja parempaanhan sitä on pyrittävä tässä elämässä. Siispä lupaukseni vuodelle 2014:
1. En OSTA itselleni karkkia.
Tähän lievennys: Jos ostan karkkia, ne ovat jollekin muulle lahjaksi, tuliaiseksi tai kakkuun koristeeksi.
Syön kyllä karkkia, jos joku tuo sitä tuliaisiksi tai tarjoaa.
2. Syön enemmän marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Ne ovat hirmuisen hyviä, vaativat vain pikkuisen vaivaa. Mutta eihän elämän tarvitse vaivatonta ollakaan!
3. En osta lisää postikortteja muuta kuin äärimmäisissä tilanteissa. Postcrossing-harrastus jää pakosta vähemmälle Itellan järjettömien hinnankorotusten vuoksi ja kyllä noiden laatikoiden sisältä vielä lähetettävää löytyy...
4. Pistän nämä tossut useammin jalkaan ja lähden lönkyttelemään pitkin teitä. Edestakaiset työmatkat kävellen ovat toki hyvää liikuntaa, mutta eipä lisäliikunta olisi pahitteeksi!
5. Siirryn materian hamstraamisesta siitä eroon pääsemiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen. Kun tavaraa on kohtuullisesti, järjestyksen ylläpitäminen on huomattavasti helpompaa. Yläkuvassa on vaatekaappini aamulla ja tuossa alhaalla on tämän hetken tilanne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti