Tapaninulkoilu

Onni on valkoinen joulu. Vielä suurempi onni on lapset kotona ja yhteinen ulkoilu talvisäässä. Että sitä lunta muuten tulikin joulunpyhien aikaan!

Tapaninpäivän koiralenkille sonnustautui lisäkseni molemmat tytöt. Koska maisema oli kuin sadusta, nappasimme kamerat mukaan. Sankasti sateli lunta vielä lenkkimme aikanakin, joten vaikka elimme keskipäivää, talviajan sininen hämärä häälyi maiseman yllä.

"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki" runoili jo Hellaakoski aikoinaan. Siksi mekin suunnistimme auratuilta kaduilta metsän siimekseen hankeen kahlailemaan. Kinoksen yli loikkinut esikoinen pyllähti hankeen ja vanhempi koira heti kiirehti tarkistamaan, onko kaikkii hyvin. Ihana karvakaveri!

Jotenkin hämmentävää oli ajatella, että olimme ihan kaupunkikeskustan välittömässä läheisyydessä, mutta silti ihan metsän keskellä lumisessa hiljaisuudessa. Aika autuasta!

Koirat taas nauttivat elämästään. Talvi on näille paksuturkkisille viilettäjille mukavaa aikaa.

Lopulta pelmahdimme rantaan ja virran keskellä nökötti huurteinen Olavinlinna. Aika hieno!

Se oli sellainen Tapaninpäivän ulkoilu ja sellainen winter wonderland. Suomen rikkauksia.

Taatto läksi läksi innoissaan...

...joulukuusen, -kuusen hankintaan... Meitä kyllä lähti ihan isompi joukko innoissaan joulukuusia hankkkimaan niin meille kuin vanhemmillekin lauantaina ennen joulua. Isä ja äiti sekä Kotosen väkeä setä, täti, kuopus ja koiralapset. Kaikki olimme innoissame, mutta koiralapset eivät meinanneet pöksyssään pysyä, kun saivat ulkoilla irrallaan ja mukana oli kunnon komppania säntäilemässä lumisessa metsässä.

Äitihän se tietysti heti metsään mentyä bongasi ensimmäisen mahdollisen kuusen... Se olisi isomman kuusen latvus, joka metsänhoidollisestikin olisi seuraavana kesänä kaatouhan alla. Molemmin puolin tätä kaunotarta nimittäin kasvoi jo kohtalaisen kokoiset honkapuut.

Mutta eihän sitä niin nopeasti voitu valintaa tehdä. Pitemmälti piti hangessa kahlata.

Kyllähän täällä tätä valinnanvaraa oli!

Kumpi on parempi latvus? Tämä vai se ensin nähty?

Isä on jo löytänyt kuusen heille.

Lopulta päädyimme siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon. Setä pääsi sahauspuuhiin.

Koska kuusenhakureissu jäi yllättävän lyhyeksi, naisväki reippaili koirien kanssa vielä rantaan. Koirat nauttivat!

Rantamökin ikkunassa oli kuuramaisema ensin yövalaistuksessa...

... ja sitten päivänvalossa.

Ihana ulkoilusää! Ainoa haittapuoli oli koirien tassukarvoihin palloksi kertyvä lumi. Niitä piti pureksia pois vähän väliä. Voin kuvitella kuinka ilkeältä lumipaakut tassun alla tuntuvat. Pois ne on saatava!

Ja kun esikoinenkin ennätti kotiin sunnuntaina, tytöt ja setä koristelivat kuusen. Näin hieno tuli!

Koristeina oli niitä samoja palloja, jotka ostin jo ensimmäiseen yhteiseen kuuseeni, itse askartelemiani tonttuja ja muutama vuosi sitten kirpputorilta löytämiäni Marimekon lasipalloja. Meidän näköinen joulupuu.