Popittamassa

Olen vissiin vähän tylsähkö tyyppi, sillä en jaksa pysyä musiikkitrendien huipulla, en ole tähän ikään käynyt yksilläkään festareilla enkä koskaan ole tosissani fanittanut ketään. Dingo-huuman aikaan 1980-luvulla jokaisen vähänkään itseään kunnoittavan teinitytön kuului haaveilla Dingon tyypeistä, mutta en pukeutunut sifonkihuiveihin enkä yhtään livekeikkaa nähnyt. Jonkinlaisia fanituksen alkeita olisi ehkä korkeintaan voinut olla Bogart Co:n söpöä, samettiäänistä laulajaa Reddie (Ressu) Redfordia kohtaan, kun veljen kanssa äänitettiin heidän haastattelujaan ja kuunneltiin niitä niin, että osattiin jutut ulkoa. Sekin ehkä siksi, että äijät olivat oikeasti hauskoja. Mikä värikäs maalaismenneisyys meillä olikaan! 

Tältä pohjalta voisikin sanoa minun nyt ihan hurjaksi heittäytyneen, sillä liput Puruvesi Poppiin lauantai-illaksi hankittiin jo ennalta. Suurin syy innostukseen oli vanhojen koulukavereiden tapaaminen, mutta melkein yhtä hyvä (ellei parempikin) oli tieto sympaattisen Juha Tapion keikasta Kerimäen festarin päälavalla. Koska samana iltana päälavalla esiintyi myös Neljä Ruusua, sain sedänkin houkuteltua mukaan.

Ajatus lähteä kuuntelemaan sopivassa saumassa tätä tämän hetken yhtä suosituinta suomalaista artistia syntyi jo viime vuoden kirjamessuilla. Siellä kuuntelin Juha Tapion haastattelua vasta päivitetyn elämäkerran tiimoilta ja heppu vaikutti lahjakkuuteensa ja suosioonsa peilaten hyvinkin herkältä ja nöyrältä, jolle ei menestys ole noussut hattuun ja joka ei pidä suosiotaan itsestäänselvyytenä. Onko kyseessä sitten totuus vai tarkoin harkittu rooli, sitä on mahdoton mennä sanomaan. 

Kun sopiva sauma järjestyi ihan tähän kotikulmille, lähtemispäätöksen tekeminen oli helppoa. Jo monta vuotta on ollut mielessä, että Puruvesi Pop pitäisi käydä tsekkaamassa, mutta ei vain ole tullut lähdettyä. Nyt oli oiva tilaisuus napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Kerimäkeläinen linja-autoilija yhdessä festarijärjestäjien kanssa oli masinoinut tapahtumaan linja-autokuljetuksia lähikaupungeista. Niinpä mekin sedän kanssa lähdimme reissuun omalta bussipysäkiltämme. Samalta pysäkiltä kyytiin nousi neljä muutakin innokasta poppailijaa ja ennen kuin Kerimäelle saakka päästiin, bussi oli täynnä kuin Turusen pyssy. Viimeisille riitti vain seisomapaikkoja

Ennen festarialueelle siirtymistä päädyimme murkinoimaan Kaivopirtille ja siinä tapasimme myöskin entisen koulukaverin, jonka kanssa olimme sopineet treffaavamme popissa. Olikin hyvä päivittää kuulumiset ennen äänekkäämmälle alueelle menemistä, mutta melko pian suunnistimme turvatarkastuksen kautta kohti tapahtumien keskipistettä. Sivumennen sanoen hätkäytti festarialueen ulkopuolella notkuneen nuorison känninen örveltäminen. Toki käytöksessä saattoi mukana olla esittämistäkin, mutta toivottavasti joukossa oli edes joku selvempi pitämässä kaverista huolta.

Mukavasti kerkesimme moikata montaa tuttua ennen kuin illan odotetuimman esiintyjän show alkoi. En halunnut kameroineni eturiviin, vaan sopivaan paikkaan vähän taaemmas. Alueella oli omat karsinat tarjoilualueelle ja juomattomalle alueelle, jonne pääsivät myös alaikäiset poppailijat. Näiden karsinoiden väliin jäi noin metrin levyinen sola ei kenenkään aluetta. Asetuimme juomattomalle puolelle ehkä noin parinkymmenen metrin päähän lavasta ja onnekseni eteen ei sattunut kovin isoja ihmisiä, joten onnistuin kuvaamaan keikkaa muun yleisön päiden yli.

Aurinko laski keikkalavan taa juuri hetkeä ennen tähden ilmestymistä estraadille.

Ja sitten mentiin! Ensin Kaksi vanhaa puuta -biisi ja sitten monta muuta hittiä. Mä tykkään susta niin että halkeen, Sitkeä sydän, Ohikiitävää, Mitä silmät ei nää, Pettävällä jäällä, Sinun vuorosi loistaa ja monta muuta suosikkia kuultiin ja laulettiin mukana. Välillä heilutettiin kaikki, siis ihan kaikki, käsiä ilmassa puolelta toiselle tai taputettiin rytmissä tai hypittiin yhdessä ja meillä kaikilla oli niin hyvä fiilis!

Kuviin ei ole tekstejä, mutta sillä ei pitäisi olla merkitystä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, sanoi muinoin jo lukion historianopettaja ja laittoi kokeeseen esseekysymyksen pelkästä kuvatekstistä. No, taas rönsyilen, mutta nyt asiaan. Nauttikaa kuvakattauksesta!

Seuraavaksi hauska kuvasarja, jossa laulaja jättää bändin lavalle soittamaan ja hyppää itse lavan ja yleisön väliselle alueelle kättelemään yleisöä, huomaa karsinoiden välisen solan ja kiipeää esteiden yli ja juoksee tukipuita väistellen solassa tervehtimässä käsiä ojentelevaa kansaa. Jotenkin tajusin artistin aikeen hetkeä ennen muuta yleisöä, joten ehätin aidan viereen kameroineni sopivassa saumassa ja onnistuin napsimaan kuvia lähietäisyydeltä. Enemmän ja vähemmän tärähtäneitähän nuo ovat, mutta silti sarjana mielestäni aika veikeä.

Spurtin jälkeen takaisin ruotuun ja lavalle. Juha Tapio sanoi, ettei tiedä meistä savolaisista, mutta hänelle pohjanmaalla on opetettu, että uusia ihmisiä tavatessa pitää kätellä, joten hän on nyt ainakin tehnyt parhaansa. Oih! En päässyt kättelemään, mutta sain sentään edes kuvat!

Lavalla nähtiin shown aikana upeaa pyrotekniikkaa ja muutamat välähdykset onnistuin ihan vahingossa vangitsemaan filmille.

Viimeiseen kuvaan yritin saada näkyviin yleisön, joka jäi meidän poppoon ja esiintymislavan väliin. Ei oikein onnistunut

Jos nyt viidenkympin villityksessä keksisin ruveta fanittamaan jotakuta, se voisi hyvinkin olla loistavan keikan Kerimäellä heittänyt symppis ja naapurin pojan oloinen Juha Tapio.

Illan päättäneen Neljän Ruusun keikan aikana olimme niin kaukana lavasta, että en edes yrittänyt kuvata. Iltakin oli jo pimentynyt niin, ettei minun amatöörilaitteillani olisi kummoisiakaan kuvia saanut räpsittyä. Pimeyden lisäksi yö oli tuonut tullessaan hyytävän kylmyyden ja vaikka olimme varautuneet siihen, silti vilu hiipi luihin ja ytimiin. Tuntikausien seisoskeluun tottumattomalla myös jaloillaan oleminen alkoi käydä alaselkään, joten setä tuumi kesken keikan, että lähdettäiskö jo kotiin. Hienoa settiä heitti Neljän Ruusun porukkakin, joten vähän harmitti poistua pois paikalta kesken kaiken, mutta johan tuota oli saatu elämyksiä yhdelle päivälle. Poplaulajan vapaapäivä jäi kaikumaan Kerimäen taivaalle ja itselle korvamadoksi, kun kiipesimme lämpimään taksiin ja huristelimme kotiin.

Enkä malta olla tässä saumassa antamatta täysiä pisteitä Puruvesi Popin järjestäneelle Keiku ry:lle. Homma toimi juuri niin kuin pitikin, turvatarkastukset sujuivat ripeästi ja jouhevasti, bajamajoja oli riittävästi, ruokaa ja juomaa oli halukkaille tarjolla, järjestysmiehiä ja ensiapuporukkaa oli paikalla runsain määrin ja järjestysmiehet myös hoitivat hommansa sujuvasti ilman suurempaa dramatiikkaa. Siististi ja tyylikkäästi hoidettu homma, vaikka juhlakansa yötä kohden näytti päihtyvän aina vain enemmän eikä se ainakaan helpottanut järjestysmiesten hommia. Kymmenien vapaaehtoisten työteliäälle ja ahkeralle mukanaololle myös lämmin kiitos! Hienoa, että Kerimäeltä löytyy uskoa ja tekijöitä Popin kaltaisen hässäkän järjestämiseen.

Hieno päivä. Hieno ilta. Hieno aloitus lomalle!

Lomallelähtötelineissä

N - Y - T, nyt! 

Eikus ei vielä! Vaikka täti onkin jo lähtötelineisiin kyykistyneenä ja loman alkamisen lähtölaskenta on alkanut, vielä ei ole matkaanlähetyspamahdusta kuulunut. Mutta nyt voi jo pikkuisen hehkuttaa kuitenkin maanantaina alkavaa lomaa. Muisti tuo Kirjastokuningatarkin tätiä postikortilla asian tiimoilta. Kiitos!

Kolme viikkoa poissa palkkatyöstä kuulostaa periaatteessa pitkältä ajalta, mutta kun miettii, mitä kaikkea noihin päiviin pitäisi saada sovitettua, alkaa ahdistus kuristaa vatsalaukkua ja kylmä hiki hiipiä niskaan. Olen jälleen kerran onnistunut haalimaan loman ajaksi tolkuttomasti ohjelmaa. Osittain siksi, että se on mukavaa, mutta vielä enemmän siksi, että yritän tehdä asioita, joista nautin itse ja yritän mahdollisimman paljon lisäksi toteuttaa lähimmäisten toiveita. Siinä sitä onkin palapeliä rakennettavaksi!

Tehtävä- ja reissulistan selkeyttämiseksi tein niistä listaa paperille. Aikataulujen yhteensovittaminen tulee olemaan oma operaationsa, mutta eiköhän tästä selvitä, Töissä teen samaa, eli käännän mahdottoman mahdolliseksi, joten eiköhän se lomallakin onnistu.

Nyt jo huomaan, että listalta puuttuu Ikean keikka. Se viime reissulla löytämämme kaappi odottaa noutajaansa ja on meillä yksi toinenkin suurempi hankinta suunnitelmissa.

Toisaalta voin todeta, että olen jo muutaman kohdan listalta onnistuneesti toteuttanut, vaikkei loma vielä edes virallisesti ole päässyt alkamaankaan. Eilispäivä oli niin tehokas, että kasvimaa on kitketty rikkaruohoista ja on siis hetken kuosissaan.

Ensimmäisessä kuvassa perunapenkit ovat villisti rönsyilleiden rikkaruohojen vallassa. Auringokukkapenkin kitkin jo aikaa sitten toivoen kukantaimien saavan siitä lisäpontta kasvuunsa. Pieniä ovat kukkalapset edelleen, joten jää nähtäväksi ehtivätkö kukkia koko kesänä ollenkaan.

Kolmannessa kuvassa perunapellon rikkaruohojen valta on kukistettu ja karu totuus selkeästi näkyvissä. Huonosti lähtivät siemenperunat kasvuun, vaikka laitoin pieniä nakeloita useampia vierekkäin toivoen niiden toinen toistaan tukevan. Vaan ehkä niillä meni kaikki aika nahisteluun ja unohtivat vallan aloittaa uuden perunasukupolven kasvatuksen.

Sen verran tuosta kitkemissessiosta kerron, että sateen uhkan leijuessa ympärillä kyykin pellolla ja tuskastuin ympärillä innokkaasti iniseviin hyttysiin. Itikat lauloivat ilolaulua ympärilläni ja tuikkivat terävästi kärsällään läpi vaatekerroksen. En tästä seurallisuudesta olisi ollenkaan perustanut ja kun inisevät ystäväni tuppasivat ihan iholle, harkitsin kitkupuuhan siirtämistä tuulisempaan päivään. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi luovuttaa ja jatkoin aloittamaani askaretta sinnikkäästi loppuun saakka välittämättä hyttysten hyrinästä sen enempää kuin verkkaisesti saapuvasta sateestakaan.

Miten ne nuo vähäiset kasvuun lähteneet perunat ovatkaan oman tien kulkijoita? Miksi ne tuonne vaon pohjalle ovat kotinsa perustaneet? Parempi olisi pysytellä omalla paikallaan multakumpareessa. Jos on jääräpäitä perunat, vielä kovapäisempi on viljelijä. Otin siis lapion ja multasin perunalapset kuten kunnon perunanviljelijän kuuluukin. Saa nähdä, oliko työstä hyötyä.

Tuskin olin sisälle ulkopuuhista päässyt, kun jo taivaan hanat aukesivat ja sananmukaisesti kaatosade alkoi. Keskikaupungilla tulvi, siellä jouduttiin sulkemaan katuja ja autoja hyytyi niiden ajettua syvissä vesissä ja ihmisillä meni vesi jopa kummisaappaiden varsista sisään. Meillä sade ei saanut tuhoa aikaan, mutta täti kyllä kastui alusvaatteita myöten märäksi säntäiltyään keräämässä kasteluvettä kaikkiin mahdollisiin kippoihin.

Listan puuhista tuli eilisen ja tämän päivän aikaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä myös pyykkäys, siivous, puhtaat petivaatteet (tosin näitä askareita on tiedossa säännöllisin väliajoin) ja Puruvesi Popissa pyörähtäminen. Kotitöistä ei tule tämän enempää raporttia, mutta popituksesta kerron myöhemmin enemmän.

Ettei vain tekemisen puute pääsisi lomapäiviä pilaamaan, olen varannut aimo kasan luettavaa ja yhden DVD:n verran katsottavaa. Jos povaisin, etten todellakaan ehdi tätä läjää selvittää loman aikana, en olisi ainakaan väärässä. Onneksi lukuaikaa on vielä loman jälkeenkin!

Koska ei päivää ilman syötävää ja eilinen ruoka oli helppoa ja hyvää, jaan sen kanssanne. Pyttipannuun sujahtivat kätevästi jääkaapissa pyöriskelleet muutama lihapulla, kourallinen keitettyjä uusia perunoita, jokunen broilerin koipi ja pakastimen kätköistä vihannessekoituspussin loppu. Lisäksi pari kananmunaa, niin a'vot, lauantaiherkku oli siinä.

Jälkiruuaksi saimme nauttia rippijuhlakakun jämistä askartelemiani minijuustokakkuja. Koska sovelsin kakkuohjetta, kaikkea tuli vähän liikaa. En millään raaskinut viskata hyviä tarvikkeita roskiin vaan väänsin niistä pikkukakut pieniin lasiastioihin, joissa on alun perin ollut jotain Lidlin jälkiruokaa. Kipot olivat jo saaneet lasinkeräystuomion, mutta onneksi olimme olleet sen verran saamattomia, että keräyspussi oli viemättä.

Täällä muuten sataa taas. Sadesunnuntai. Sopiva päivä päivittellä blogia.