Lauantaina, kolmantena reissupäivänä, meillä oli ollut vakaa aikomus mennä retkelle Riikaan, Latvian puolelle. Mutta koska lähtijöitä ei ollut tarpeeksi, matkatoimisto ei järjestänyt retkeä. Omatoimiseikkailu olisi ollut mahdollinen, mutta melko nopeasti päätimme pysytellä samassa paikassa vähän kauemmin eli vielä toisen kokonaisen päivän ajan. Se oli ihan hyvä päätös, sillä olisi tuolla Pärnussa ollut näkemistä pidemmäksikin ajaksi.
Kuinkas muutenkaan, aloitimme aamun a:lla eli aamupalalla. Edellisen illan villisika ei vielä ollut kokonaan sulanut ja olo oli kovin kylläinen, mutta pitihän sitä päivää varten tankata. Tämän aamun erikoisuutena oli tarjolla myös kevätkääryleitä ja letturullia. Namskis!
Jälkiruokapöydässä ei tänä aamuna ollut kakkuja vaan tolkuttoman kokoisia lehteviä leivonnaisia. Otimme äidin kanssa yhden yhteisen ja puolitimme sen. Sisus oli rahkasta raskas ja tuhti, joten nyt närvöstelin ja jätin sisuksen syömättä.
Aamu oli valjennut kauniina ja aurinkoisena, mutta säätiedotus tiesi kertoa iltapäiväksi saapuvan sadetta ja jopa räntää. Siksi suunnistimme heti aamupalan jälkeen jälleen liikekannalle. Tutkimme karttaa ja opimme, että Karussellin rinnakkaiskatu Karja veisi meidät melko suoraan torille. Päätimme siis lähteä sinne.
Mitään toriaukiota emme onnistuneet löytämään, mutta kauppahallin kylläkin. Olimme niin aikaisin liikkeellä, että kaikki myyjätkään eivät vielä olleet heränneet ja tori osoittautui pieneksi pettymykseksi. Pääsi siellä kuitekin ilmaiseksi vessaan ja se toiletti kyllä veti sanattomaksi. Eri syystä kuitenkin kuin yleiset käymälät yleensä. Se oli niin siisti ja hieno kuin kalliimman hintaluokan hotelleissa.
Torilta matka jatkui kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla tuli vastaan tällainen hieno rakennus, joka on entinen Pärnun poikalyseo, nykyinen Pärnun Kuninkaankadun peruskoulu. Rakennus on valmistunut vuonna 1875 ja rakentaminen oli kestänyt suunnilleen kolme vuotta. Arkkitehti on joko J. Gayer tai J. Hagen.
Talon edessä kasvaa surujalava valtiomies Jüri Vilmsin (1889-1918) muistoksi. Jalava on istutettu paikalleen 20 vuotta Vilmsin kuoleman jälkeen vuonna 1938. Jalavan vieressä on virolaisen shakkimestari Paul Keresin (1916-1975) muistomerkki. Molemmat miehet ovat käyneet koulunsa kyseisessä rakennuksessa.
 |
| Saloissa liehuvat Viron ja Pärnun liput |
Halusin käydä kurkistamassa Pärnun pääkirjastoon ihan ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Äitiä kirjasto ei kiinnostanut, mutta lähti hän mielikseni sielläkin käymään. Matkalla törmäsimme sanomalehteä lukevaan patsasmieheen. Kyseessä on pärnulaisen koulumestarin ja vironkielisen sanomalehdistön perustajan J. V. Jannsenin patsas. Luonnollisen kokoisen patsaan on veistänyt Mati Karmin.
Matkan jälkeen luin, että pärnulaiset uskovat, että itselleen voi varmistaa pelkkiä hyviä uutisia päivän ajaksi koskettamalla Jannsenin kädessä olevaa Perno Postmees -lehteä. En tiennyt tuota patsaan ääressä ollessani, mutta vaikka en lehteä koskenutkaan, päiväni sisälsi vain hyviä tapahtumia.
Tiesin, että kirjasto sijaitsee Akadeemia-kadulla, mutta talon numeroa en ollut tullut pistäneeksi muistiin. Mutta sieltähän se kirjasto löytyi!
Viron uusi pääkirjasto on valmistunut kahdessa osassa. Ensimmäinen osa on avattu vuonna 2003 ja toinen osa 2008. Rakennuksen ovat suunnitelleet Markus Kaasik, Kalle Komissarov, Andres Ojari, Mihkel Tüür ja Ilmar Valdur. Rakennus on palkittu vuonna 2008 Viron kulttuurirahaston palkinnolla.
Oli hauskaa katsella modernilla otteella tehtyä taloa. Paljon ikkunoita, joten paljon valoa. Myös oman kotikirjaston tapaan betonipintaa löytyi. Hyllyt olivat korkeampia kuin meillä ja kirjoja oli paljon, vuonna 2012 kirjaston kokoelmissa on ollut 300 000 nidettä. Samoja kirjailijoita näköjään luetaan niin Virossa kuin Suomessakin.
Myös vaihtokirjahylly löytyy samalla tavalla meiltä kuin Pärnunkin kirjastosta.
Kirjaston porrasgalleriassa ja ensimmäisen kerroksen näyttelytilassa oli Vaasalaisen digikamerakerhon jäsenien kuvia. Aika hienoja! Tässä muutama maistiainen:
Aika pikainen oli kirjastovisiittini. En halunnut suotta pitkästyttää reissukaveriani. Joten taas tallustelemaan!
Koko päivän ajan satoi ja paistoi vuorotellen. Olin ajatellut, että voisin ostaa uuden sateenvarjon, jos sopiva löytyisi. Samoin haaveilin uusista korvakoruista ja oikein mainioista postikorteista, joita voisin muutaman laittaa maailmalle. Ei löytynyt. Onneksi ilman sateenvarjoa pärjäsi, sillä sade sattui kohdalle aina silloin, kun olimme jossakin sisätiloissa.
Kierellessämme löysimme pienen kotiruokaa tarjoavan kahvilan, jossa äiti oli aikoinaan siskojensa kanssa käynyt. Mietimme lounastaukoa, mutta ajattelimme kasvattaa vielä nälkää. Hetken kuluttua saimme niskaamme sen mahdottoman räntäsadekuuron, jotta palasimme juoksujalkaa jälkiämme takaisin ja astuimme kahvilaan sisään.
Söimme kahvilassa maittavan ja todella edullisen lounaan. Äiti sai viimeisen jauheliha(?)pihvin ja minä söin muhevaa kanaa. Perunoita annoksessa oli niin runsaasti, ettei kumpikaan meistä niistä selvinnyt. Jälkiruoaksi oli sekametelisoppaa kermavaahdon kera.
Kiertely alkoi jo vähitellen uuvuttaa ja olihan niitä kantamuksiakin kertynyt, vaikka ihan sitä ei löytynyt mitä etsittiin. Siispä mutkan kautta suorinta tietä takaisin hotellille... ja mitäs siellä puiston penkissä oikein kasvaakaan...? Jouluruusuja!
Kunnon märkä räntäsadekuuro päätti kastella hotellille kävelevän kaksikon ja tuuli puski meille takaa päin vauhtia. Onneksi tuuli tuli takaa eikä ollut vastainen. Olimme nimittäin litimärkiä selkäpuolelta, mutta ihan kuivia etupuolelta, kun pääsimme hotellille.
Hotellilla vaihdoimme kuivaa ylle ja kipaisimme myöhäiselle iltapäiväkahville ennen kuin suunnistimme kylpyläosastolle lämmittelemään. En viitsinyt viedä kameraa allasosastolle, joten kuva on hotellin esitteestä.
Välillä tosin kipaisin vielä hoitolan puolelta kysäisemässä, olisinko päässyt kahvikuorintaan ja suklaakylpyyn. Tuota hauskalta kuulostavaa pakettia katselin toiveikkaana jo aiemmin, mutta koska meillä oli suunnitelma pistäytyä myös Riiassa, luulin ettei aika riittäisi. Nyt oli sitten liian myöhäistä hoitoa varata, muut olivat olleet nopeampia.
Olipa autuasta lämmitellä jäseniä saunan lämmössä ja uida rauhassa isoimmassa altaassa. Sen verran tungosta oli porealtaassa koko vierailumme ajan, että sinne en päässyt kertaakaan. Ei se mitään, hierovan altaan poreet riittivät aivan hyvin ja lämpimillä laavakivituoleilla oli mukavaa köllötellä. Höyrysaunan kostea lämpö oli kuin ystävän lämmin halaus. Oikein hyvä allasalue on Strandissa, suosittelen!
Loppuillan vietimme rennosti omassa huoneessamme lueskellen ja telkkaria katsellen. Huoneessa olevalla vedenkeittimella keittelimme teetä ja nautimme elämästä. Riikaan ei tänään päästy, mutta hyvin kului päivä siitä huolimatta!
ps. Tietoja rakennuksista ja patsaista kaivoin Tapio Mäkeläisen kirjasta Tapion matkassa Pärnuun.
