Kuulumisia

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään erikoista. Ihan tavallista vaan. Elokuviin meinasin mennä, mutten mennytkään. Töissä vaan olen ollut ja kotona. Olo on ollut auvoisan onnellinen. Allekirjoitan niin tosissani Virkkukoukkusen tuotteiden toteamuksen, positiivisille ihmisille tapahtuu positiivisia asioita. 

Töissä aina sattuu ja tapahtuu, mutta kun siellä maailman parhaiden työkavereiden kanssa pakerretaan, työkin on melkein huvia vaan. Olen päässyt asiakaspalvelijana siihen pisteeseen, etten menetä yöunia enkä elämäniloani haasteellisempienkaan asioiden tai asiakkaiden kanssa. Se on voitto, jos onnistun kääntämään huonotuulisen asiakkaan suupielet ylöspäin. Jos en onnistu - se on sen asiakkaan ongelma, ei minun.

Kotona olen saanut ihastella Viherlandiasta ostamaani esikkoa. Erikoinen väri miellyttää silmää.

Maanataina kevätpäiväntasauksen aikaan päivä oli jo yhtä pitkä kuin yö. Vaikka valoisampaa aikaa kohti mennään, sää on ollut tällä viikolla keväisen oikukas. Taivaalta on tullut vettä, räntää ja auringonpaistetta. Ja silloin kun paistaa, maailma näyttää ihan uudelta. Ja aika pölyiseltä.

Viikon näpertelyosastolla askartelin sokerimassasta koristeita kakkuun, jonka teen tulevana viikonloppuna. Tuli vähän liikaa...

Keskiviikkona ja torstaina oli torilla kevätmarkkinat. Siellä kunnallisvaaliehdokkaat aloittelivat jo kovasti vaalityötään ja yksi ehdokkaista jakoi tulppaaneja. Joku asiakkaamme kiikutti saamansa kukan iloksi kaikelle kirjastokansalle ja keväinen tulppaani ilahdutti meitä ja asiakkaita asiakaspalvelupisteessä.

Itse ajattelin ensin jättää markkinatohinan kokonaan väliin, mutta kävelin kuitenkin torstaina kotiin markkina-alueen läpi. Sorruin ostamaan pussillisen markkinarinkeleitä ja kahvin kanssa söin KOKONAISEN rinkelin!

Tänään olin työntäyteisen työviikon jälkeen aika väsynyt ja kävelin kotiin automaattiohjauksella. Pisätydyin ohimennen Taito Shopilla ostamassa Lilli-ontelokudetta virkattua mattoa varten ja hiekan rahistessa jalkojen alla lampsin raskaita kasseja raahaten kohti kotia eikä päässäni ollut yhtään ajatusta. Kunnes...

Heräsin kuin syvästä unesta nähdessäni puhtaaksi lakaistun katuosuuden! Raja oli todella selvä ja teräväreunainen. Eli lakaisukone oli ihan hetki sitten käynyt pyörähtämässä paikalla. Lumien alettua haihtua olemattomiin, hiekoitushiekka on useampana päivänä hiertänyt kivenä kengässäni vaikka saapikkaitteni varsi onkin jalanmyötäinen. Jotenkin vain nuo tappajasepelin sirut onnistuvat aina ujuttautumaan kenkään sisään ja pienikin muru saa aikaan hankalan olon. Ihanaa, että katujen kevätsiivous on alkanut! Jokohan pian voisin korkata pyöräilykauden?

Seison hiekalla, mutta askelen päässä odottaa tasaisempi taival.

Semmoista se on, elämä - hyvää.

Uutta purtavaa

Juu, kevättä kohti pitäisi keventää, mutta Kotosella vain herkutellaan! 

Vastaisen varalle olen tutkisellut Matleena Lahden eväskirjaa ja vähän ihmetellyt... Kirjan takakannessa kerrotaan, että Eväskirja tarjoaa eväsideoita töihin, harrastuksiin, matkoille ja niin kesäisille kuin talvisillekin retkille. Noh, jos pikkelsin keittämisestä lähdetään, niin monenkaltaista evästä kirjan kansien väliin mahtuu. Lainasin kirjan suurin toivein patikkamatkojen evästelyjä ajatellen, mutta ei kirjasta montaa hyvää vinkkiä löytynyt. Muutama kuitenkin ja nyt testasin kirjan ohjetta Kotoiset myslipatukat.

Kotoisat myslipatukat

100 g voita

2 dl ruokosokeria

0,5 dl hunajaa

2 tl kanelia

5 dl kaurahiutaleita

1, 5 dl pekaanipähkinöitä paloiteltuna

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kuivattuja karpaloita

Meillä ei sattunut olemaan tavallisia kaurahiutaleita, joten sovelsin ja käytin ohjeessa 5 dl Alku-sadonkorjuupuuroaineksia.

Voi sulatetaan ja sen joukkoon sekoitetaan muut ainekset. Pekaanipähkinöiden lisäksi veitsen terän alle joutuivat karpalot. Olisivat olleet liian isoja kimpaleita kokonaisina.

20 x 30 cm kokoisen uunivuoan pohjalle laitetaan leivinpaperi ja sen päälle painellaan seos tiiviiksi levyksi. Paistetaan 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia niin että pinta saa vähän väriä.

Levyn annetaan jäähtyä ja leikataan sen jälkeen paloiksi.  Voi olla, että puoli tuntia oli meidän uunissa pikkuisen liian pitkä aika... Mutta ei haitannut, hyvää tuli!

Ilman uunia valmistui sitten toinen herkku. Koska en ole tehnyt kakkuja pitkiin aikohin ja nyt tuli pyyntö leipoa pienen pojan ristiäisiin gluteeniton juustokakku, piti vähän testata. Onneksi isän 75-vuotispäivät sattuivat tähän samaan saumaan sopivasti, joten tuli ikään kuin tilaus koekakullekin.

Tämä kakku on oma sovellukseni Ulla Svenskin Unelmakakut-kirjan Mantelisuklaakakusta. Alkuperäisen ohjeen kakku ei ole gluteeniton, mutta kun vaihdoin pohjan keksit gluteenittomiksi ja suklaan laktoosittomaksi tummaksi suklaaksi, niin oltiin jo aika lähellä toivetta. Alkuperäisen ohjeen täytteeseen olisi tullut myös sulatettua valkosuklaata, mutta koska sitä ei näiltä leveyspiireiltä löydy laktoosittomana, valkosuklaa piti jättää pois tyystin.

Niin ja se suklaa tässä kakussa oli Maraboun Premium karpalo-pekaanipähkinäsuklaata. Vähänkö hyvää!

Näin tein:

Gluteeniton suklaamurukakku

pohja:
200 g gluteenittomia Domino-tyyppisiä keksejä
100 g voita

täyte:
4 dl laktoositonta kermaa
1 dl sokeria
200 g laktoositonta vaniljarahkaa
100 g suklaamurua
6 liivatelehteä

Keksit jauhetaan muruiksi esim. monitoimikoneella. Voi sulatetaan ja sekotetaan keksimuruihin.
Irtopohjavuoan pohjalle pingotetaan leivinpaperi ja pohjaseos painellaan sen päälle. Laitetaan pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.
Liivatelehdet ensin likoamaan runsaaseen kylmään veteen
Kerma vaahdotetaan ja maustetaan sokerilla. Vaniljarahka lisätään. Suklaamurut käännellään seoksen sekaan.
Puristetaan liivatelehdistä vesi pois ja sulatetaan ne 0,5 desiin kiehuvaa vettä. Annetaan jäähtyä vähän.
Liivateseos kaadetaan täytteen sekaan ohuena nauhana koko ajan hyvin sekoittaen.
Kipataan täyte vuokaan keksimurupohjan päälle.
Annetaan hyytyä jääkaapissa yön yli.
Seuraavana päivänä irrotellaan kakku vuoasta ja laitetaan se tarjoiluastiaan ja koristellaan.
Herkku on valmis!

(Ainoa harmi tässä on, että kun kakun on itse tehnyt, tietää tasan sen, ettei kaloreissa ole säästelty... Eli ei mikään jokapäiväinen leipä!)

Suolainen boston

Kun edellisen postauksen kanttarellipiirakan ohjetta blogistani etsiskelin enkä löytänyt kuin linkin alkuperäiseen ohjeeseen, huomasin että reseptien muistiinkirjaaminen ei ole hukkahomma ollenkaan. Kannattaa naputella ohje talteen mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Siksipä taas tulee leivontaohje. Salami-kinkku-bostonkakkua paistoin jo viikko sitten ennen Laukaan reissua. Elämä vain on ollut sellaista kiitoa, etten ole ehtinyt enkä jaksanut pitää blogiani ajantasalla. Vaan ehtiihän tuota vieläkin!

Ensimmäisen kerran tämä herkku oli meillä testissä vuosia sitten kuopuksen syntymäpäivillä ja se sai heti hyvän vastaanoton. Resepti jäi säilöön ja aina silloin tällöin se kaivetaan esiin ja toteutetaan. En kyllä yhtään muista, mistä aikoinani ohjeen kopioin... jostain kirjaston leivontakirjasta kuitenkin.

Salami-kinkku-boston

3 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 rkl vaaleaa siirappia
3 dl rouheisia sämpyläjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
50 g voita

täyte:

100g ruohosipulituorejuustoa
2 dl salamisuikaleita
2 dl kinkkusuikaleita
2 dl juustoraastetta

päälle:

kananmunaa voiteluun
juustoraastetta

Teen aina kaksinkertaisen annoksen eli kaksi suolaista bostonkakkua kerralla.

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola ja siirappi ja alusta jauhot taikinaan. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen voi. Anna kohota peitettynä noin tunnin ajan.

Kauli taikina noin uunipellin kokoiseksi levyksi.

Levitä tuorejuustoa levyn pinnalle ja ripota salami- ja kinkkusuikaleet sekä juustoraaste pinnalle.

Kääri levy napakalle rullalle ja leikkaa se kahdeksaan osaan.

Voitele halkaisijaltaan noin 25 cm:n irtopohjavuoka ja laita palat vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota vielä 30 minuuttia.

Voitele pinta kananmunalla ja ripota päälle juustoraastetta. Paista uunin alatasolla 175 asteessa 30-35 minuuttia.

Koska olin päästänyt sisäisen leipurini irti, piti pyöräyttää vielä pari pellillistä korvapuusteja. Ihanaa taikinaterapiaa!

Koska leipomuksissa oli ihan liikaa syömistä kahdelle hengelle, pakkasin niitä mukaan reissuun ja vein maistiaiset myös kuopukselle ja vävykokelaalle viikonloppureissun paluumatkalla.