Langenneet piparit ja pakkaspäivä

Pitipäs tehdä jo eilen valmiiksi tuo jouluinen juustokakku... tänään nimittäin meillä oli ruokavieraita ja jälkiruoaksi tarjosin vain kahvia ja tuota kakkua. Mutta yön aikana jääkaapissa oli ollut kovat bileet ja piparit olivat hyvin pehmeitä tyyppejä heti aamusta eivätkä jaksaneet enää seistä asennossa vaan pötköttelivät pitkin pituuttaan. Villissä menossa oli marenkikin muuttunut läpikuultavaksi sokerijääksi.

Tänään oli taas aivan mielettömän hieno pakkaspäivä ja hinku pihalle ja ulkoilmaan oli kova. Sain houkuteltua kuopuksen mukaani kuvausreissulle linnan liepeille. Pakkanen paukutteli ja uhitteli, mutta emme paleltuneet!

Auringonlaskua ajattelimme kuvata, mutta matka kotoa kuvauspaikalle vei sen verran aikaa, että melkein missasimme parhaan ajankohdan.

Kotipihassakin oli tunnelmallista. Lumihattuisia talventörröttäjiä ja kynttilänvaloa.

Ihan epätodelliselta tuntuu ajatus, että huomenna on taas työpäivä. Mitä? Miten tämä joulun aika meni näin nopeasti? Ei voi olla totta... ja lapsikin lähtee taas maailmalle huomenna illalla. Huoh.

Pipariukot lumessa, huurteinen seikkailu

Ennen joulua metsästettiin valkoista marenkia monesta kaupasta. Mitä varten? Sen lupasin kertoa myöhemmin ja nyt se tapahtuu...

Imelää ja makeaa on tullut joulunpyhinä upotettua tuulensuojaan melkein enemmän kuin sielu sietäisi. Silti piti tänään vielä pyöräyttää valmiiksi jouluinen juustokakku, kun kerran siihen oli tarvikkeetkin varattu. Reseptin olin bongannut hyvissä ajoin ennen joulua Piparipari-paketista.

Aamupäivällä tartuin toimeen ja kaivelin tarvikkeet esille. Ensimmäinen ongelma oli irtopohjavuoka. Olisi pitänyt olla sellainen, jonka halkaisija on 20 cm, mutta oli vain isompi, jonka halkaisija oli 23,5 cm. Ei siis auttanut muu, kuin soveltaa ja tehdä vähän isompi pohja ja täyte...

Ensin kuitenkin vuorasin vuoan leivinpaperilla. Voi-piparimuruseos paineltiin vuoan pohjalle ja reunalle.

600 g maustamatonta tuorejuustoa ja noin 425 g maitorahkaa sekoitettiin keskenään. Seokseen lisättiin 2,25 dl sokeria,3 tl vaniljasokeria,1,5 tl piparkakkumaustetta sekä 1,5 dl kuohukermaa. 7 liivatelehteä oli pehmentynyt kylmässä vedessä. Liivatteista puristettiin vesi pois ja ne liuotettiin yhden sitruunan mehuun, joka oli mikrossa lämmitetty lähes kiehuvaksi. Liivateseos lisättiin täytteeseen ohuena nauhana koko ajan hyvin vatkaten.

Täyte lusikoitiin vuokaan piparimurujen päälle. Koko komeus peiteltiin kelmulla ja nostettiin jääkaappiin hyytymään 4 tunniksi tai yön yli.

Kakun hyytyessä kävimme koko perheen voimin pikaisesti alennusmyynneissä. Nuoriso sai kenkiä, huiveja, paitoja, sukkia ja kosmetiikkaa. Täti sai maksamisen ilon...

Kotona istuimme naisväen voimin sohvalle katsomaan elokuvaa Frozen. Voi kuinka hupaisa, hassu ja sydämellinen koko perheen animaatio! Näimme sen jo vuosi sitten elokuvateatterissa, mutta hyvin kesti toisenkin katsomisen!

Elokuvan loputtua olikin aika tarkistaa, mitä kakusta tuli... Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Ei tähän olisi voinut keltaisia tai vaaleanpunaisia marenkeja lumeksi murustaa... Eihän?

Mmmm, täyte on aivan taivaallisen hyvää ja sitruunanmehulisäys tekee siitä myös ihastuttavan raikasta. Nam! Harmi vain, että joka ikinen meillä on niin yltäkylläisen täynnä jouluherkkuja...

Rentoa joulua

Joulupäivän aamunakin sisäinen herätyskello pirisi jo ennen seitsemää. No, eihän siinä mitä, voihan sitä noustakin kinkkupiirakkaa popsimaan. Muu perhe nukkui onnellisena, paitsi esikoinen nousi kuitenkin auringon kanssa samoihin aikoihin. Olimme näet sopineet, että menemme Riihisaareen kuvaamaan talvisia maisemia.

Aurinko kultasi maiseman ja Pihlajavedestä nousi sadunhohtoinen usva. Pakkanen kipristeli poskipäissä ja jäädytti kuvaajien sormet. Mutta olipa ihastuttavan raikasta ja piristävää! Jos kuvassa ei näy lunta tai jäätä, voisi kuvitella, että eletään helteistä kesää.

Kotona vietimme äärettömän laiskaa päivää. Katsoin esikoisen kanssa pari elokuvaa. Tähtiin kirjoitettu virhe oli uusi tuttavuus minulle. Kirjaa olen kyllä pitänyt kädessä, mutta en ole sitä lukenut. Tytöt olivat sekä lukeneet tarinan että nähneet sen jo elokuvateatterissa. Olipa tunteisiin käyvä tarina!

The Holiday oli jo ennestään tuttu tarina, mutta katsoihan tuon uudelleenkin näin jouluajanvietteenä. Kevyttä ja hyväntuulista kerrontaa, jossa on ennalta-arvattavan onnellinen loppu.

Kuten kuvista näkyy päivää on vietetty myös herkuttelemalla. Joululahjaglögiä lämmittelin illan tullen maistiaisiksi. Huh, olipa tuhtia juomaa! Mutta myös maistuvaa.

Glögin nautin Emmerdalen kera...

Illalla vielä oli aikaa pelata erä Carcassonnea esikoisen kanssa. Se on hauska peli, jossa emme ole ottaneet käyttöön läheskään kaikkia lisäosia. Minulle on aivan sama, kuka voittaa. Kaupunkien ja teiden rakentaminen vain on niin hauskaa. Jokaisella pelikerralla saadaan aikaiseksi aivan erilainen kartta.

Hirmuisen rankkoja nämä tällaiset päivät, kun ei tehdä mitään... Kello on vasta himpun verran yli yhdeksän, mutta olisin jo aivan kypsa yöpuulle. Hohhoijaa!