Juhannuslukemiset

Eilen oli postipoika jättänyt postilaatikkoon viestilapun, että minulle oli saapunut lähetys, joka ei sopinut postilaatikkoomme. Mitä? En ole tilannut mitään ja kirjakerhostakin sain erotuksi vihdoin ja viimein. En siis odottanut mitään. Olin ollut iltavuorossa ja tulin kotiin vasta iltakahdeksalta enkä enää jaksanut kipaista lähipostiin mysteeriä selvittämään.

Ei meillä ole tavallista pienempi postiloota. Onpahan vain sellainen metallinen ja lukittava, jossa on kapea suuluukku etureunassa. Ei mitenkään maailman käytännöllisin kapistus, mutta joululahjaksi joitakin vuosia sitten saatu. Yleensä hyvinkin toimiva, mutta kirjakerhonkaan paketit eivät siihen taipuneet.

Tänään oli hieno päivä. Olin aamulla vähän siipi maassa kaiken epätietoisuuden alla. Siis työasiat painoivat. Kuitenkin päivän aikana asioihin saatiin tolkkua eli taas kävi toteen mottoni, että asioilla on tapana järjestyä. Muutenkin meillä töissä on niin mainio porukka, että siellä usein murheet unohtuvat. Kaiken lisäksi sain kaksi varaamaani uutuuskirjaa, Enni Mustosen uutuuskirjan Lapsenpiika ja esikoiskirjailija Tommi Kinnusen kovasti kehutun kirjan Neljäntienristeys.

Kotona odotti upouusi Kodin kuvalehti ja tänään hain myös postista mysteeripaketin. Siinä oli päällä hienot postimerkit

ja takapuolellakin mainio kuva

ja sisältä löytyi todella mieleinen kortti

ja uskomattoman upea kirja, jonka blogini lukija oli minulle ystävällisyyttään lähettänyt! Iiik, miten ihmiset ovatkaan ihania! Varsinkin kun olin töissäkin saanut ystävällisyyttä osakseni, eli työpaikan kahvion yrittäjä antoi mukaani herkkua iltakahville.

Mutta se kirja! Lähettäjä kertoi kortissaan, että kirjasta oli tullut mieleen blogini, joten siksi sain kirjan. Ooh. Olen aivan hämmentynyt ja erityisen ilahtunut! Kiitos rita! :)

Niin, siis kirjahan oli Leivotaan marjoista ja hedelmistä: herkullisia kakkuja, piiraita ja jälkiruokia.

Entäs sitten sisältö? Toinen toistaan hienompia valokuvia ja herkullisempia reseptejä. Vai mitä sanotte näistä:

Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan ohjeita! Hyvästi laihdutuskuuri!

Suvisunnuntain herkkuhetki

Lauantaina oli niin mukavaa syödä ulkona luonnon helmassa, että päätimme nauttia myös sunnuntain päivällisen pihalla. Sää ei ollut edelleenkään helteinen, mutta hyvin tarkenimme terassilla istuskella ja nauttia sekä kesästä että makoisasta ja helposta kesäeväästä.

Tarjolla oli grillattua makkaraa ja uunin grillivastusten alla kypsennettyjä ruohosipulituorejuustolla täytettyjä herkkusieniä. Sienetkin olisi toki voinut grillata, mutta olemme grillaamisessa aloittelijoita eikä oikein oltu varmoja onnistumisesta... Lisukkeena oli feta- ja perunasalaattia sekä mukavan makeaa suippopaprikaa. Nam.

Piti vielä tuota lusikkaperhostakin kuvata, kun aurinko paisteellaan sai sen niin kauniisti kimmeltämään. Agrimarketin muhkeat amppelit ja nuo perhoset ilahduttavat loistollaan joka päivä!

Mansikka ja persikka

Viikonloppuna oli puolitutun pojan 9-vuotissyntymäpäivä. Sain kunnian leipoa juhliin täytekakut. Sankarin herkkua on mansikkakakku, mutta vieraissa oli mansikka-allergisia. Siksipä kakkuja piti olla kaksi. Sankari määräsi, että kakku piti täyttää mansikoilla ja banaanilla, mutta toiseen sai laittaa täytteeksi jotain muuta, mutta koristella piti persikalla.

Onneksi sain nuoren miehen tilauksen hyvissä ajoin, että ehdin pohtia asiaa.

Torstaina jo paistoin kakkupohjat. Perjantaina täytin ne ja lauantaina koristelin.

Mansikkakakun sisällä on kostukkeena laktoositonta maitoa, itse keitettyä mansikkamarmeladia, pakastemansikoita ja banaaniviipaleita sekä vispikermaa. Päälle tuli kermavaahdon lisäksi mansikoita ja suklaakoristeet.

 Mansikat olivat Puolasta, mutta yllättävän hyviä. Kotimaiset mansikat kun tähän aikaan vuodesta maksavat... no... mansikoita!

Persikkakakun kostutin omenamehulla. Väliin laitoin omenasosetta ja kermavaahtoa. Päälle viipaloin säilykepersikoita ja lisäkoristeeksi muutama sitruunamelissan lehti ja kultarakeita. Reunoille pursotin Flora Vispiä, se kun kestää hyvän näköisenä pidemmänkin säilytyksen. Tämän kakun päälle laittelin myös kiillekerrosta, vaikka se ei vahvin lajini olekaan.

Laitan vielä pari kuvaa siitä, kuinka kämmäillen voi tehdä "taidetta". Tipautin nimittäin kermavaahtokokkareen pöydälle, vaikka tarkoitus oli koristella kakkua...

Sata kertaa höpinää

Tämä on jonkinlainen juhlapostaus. Viime syksynä, 25.10. kirjoittelin tähän blogiin ensimmäiset tekstit. Nyt on sadannen postauksen aika.

Viime viikolla huolestuneena mietin, mitä juhlapäivitys pitäisi sisällään. En edes uskaltanut kirjottaa juttuja, ettei sadannen tarinan aika olisi tullut liian pian. Mutta nyt viikonlopun saavuttua sain päätettyä, että silkka kesäisen luonnon ylistys ja puutarhan ihmeiden valokuvaaminen riittävät. Suomen suvihan on yhtä juhlaa! Siitä todisteena seuraavat kuvat:

Terassilla roikkuvat muhkeat amppelit vaativat kastelua kahdesti päivässä, mutta ovat niin upean näköiset, etten kyllästy niitä ihailemaan.

 

 

Alppiruusu kukkii!

Pensasmustikoissa on tänä vuonna niin paljon kukkia, että taitaa olla tulossa ennätyssato!

Vaikka perunan istutuksen kanssa ei pidetty turhaa kiirettä, se on jo taimella!

Punasipuli puskee vartta lintujen rei'ittämän hallaharson läpi :)

Rohtoraunioyrtin kukat ovat vaatimattoman pienet muuhun kokoon suhteutettuna, mutta niin herkän kauniit!

Kääpiöomenapuu Vuokko kasvattaa monta omenaa!

Akileija kasvaa villinä ruusupuskan keskellä.

Punalehtiruusun kukka on kaikessa vaatimattomuudessaan lumoava.

Tämä syreeni kasvoi itsestään pihtakuusen juurelle. Kun Asta-myrsky kellisti kuusen, syreeni sai uutta potkua kasvuun,

Pikkuruisesta taimesta lähti kartiovalkokuusen elämä. Nyt se on jo vallan suureksi varttunut.

Kivierämaan kaunistukseksi nämä päivänkakkarat ovat kylväytyneet aivan itsestään ja kasvavatkin melkein asfaltissa.

Vallan villisti kypsyy ahomansikoita kadun varren penkassa.