Mysteerien päivä

Käskikö joku siivota joka komeron, kaapin ja laatikon ennen lakkiaisia? Mitä?

No eipä käskenyt enkä aio viettää juhlapäivää kaapissa, mutta olen silti siivonnut tavallista viikkosiivousta perusteellisemmin. Se on ollut oikein hyödyllistä, sillä olen törmännyt tavaroihin, joita en edes muistanut omistavani.

Siivouskomerosta löytyi ihmekivi, jota sienellä hieromalla saadaan aikaiseksi vaahto, joka puhdistaa mitä vain. Ja toimii oikeasti! Tuoteselosteen mukaan kyse on myrkyttömästä ja täysin vaarattomasta tuotteesta. Olen jo poistanut sillä helposti haasteellisia tahroja, mm. alakerran viileän varaston jääkaapin tiivisteen vastakkaisesta reunasta hometahroja.

Tänään siivosin olohuoneen seinustalla olevaa vitriinikaappia, joka pitää sisällään monta kippoa ja kuppia. Kaapin alaosan laatikoiden sisältö oli jo melkein unohduksissa ja sieltä löysin hienon aarteen eli isovanhempieni jäämistöstä perimäni hopeiset tai hopeoidut kakkulapion ja -haarukan sekä sokeriottimet. Olivat vain todella tummuneet ja epäilyttävän näköiset.

En edes epäröinyt vaan googletin "helppo tapa puhdistaa hopeaa" ja löysin ohjeen, jossa käskettiin laittamaan kuumuutta kestävän astian pohjalle alumiinifoliota, ripottelemaan päälle suolaa ja laittamaan hopeaesineet astiaan suolan päälle. Sitten kippoon kaadetaan kiehuvaa vettä niin paljon, että esineet peittyivät. Tein työtä käskettyä. Enkä meinannut uskoa silmiäni! Tuskin olin saanut veden kaadettua, kun kakkulapio jo kirkastui!

Ihan kaikki tummentumat eivät liuenneet veteen ja olin jo huolissani. Sitten muistin siivouskaapin uumenista löytyneen ihmekiven ja säntäsin lukemaan ohjetta purkin kyljestä. Kyllä, aine soveltui myös hopealle, joten ei kun hinkkaamaan. Lopputulos yllätti itsenikin!

Kakkulapion naarmuihin ei mikään aine tehonnut, mutta päätin etten anna niiden häiritä. Sokeripihdeistä löytyi kaiverrus Irja 24.12.1939 ja kakkulapiosta ja -haarukasta päivämäärä 23.9.1961. Sokeripihdit on äidinäitini selvästi saanut joululahjaksi, mutta olisipa hauska tietää, mikä on kakkuottimien historia.

Eilinen ikkunanpesuoperaatio jatkui tänäänkin ja sain valmiiksi rappukäytävän ikkunan. On se kumma, kuinka hirvittää nousta telineille, joiden alla tietää olevan silkkaa tyhjää, vaikka voi olla varma, että rakennelma on tukeva. Mutta rohkeana naisena nielin pelkoni kävin sankoin ja rätein kohti taistelua. Selvisin voittajana!

Hopeamysteerin lisäksi hämmästelin tänään toistakin omituista seikkaa. Kadun varteen talomme kohdalle ilmestyi päivän aikana sinisiä ja punaisia merkintöjä...

Värimerkit näkyvät vähän huonosti tien ja penkan välisellä hiekkaosuudella.

Kauhakin jo siinä valmiusasemissa...

Idästä päin näytti lähestyvän kaivuri. Joten huomenna meillä varmaankin on pihatie poikki. Höh? Olisihan tuosta voinut vaikka etukäteen ilmoittaa!

Juhlavalmisteluja, osa 6: johan kirkastui!

Tänään oli ikkunanpesupäivä. Sinänsä itse ikkunanpesu on ihan mukavaa puuhaa, mutta se tavaroiden ja huonekalujen roudaus! Melkein joka akkunan edessä töröttää joku lipasto, pöytä tai jopa sohva! Ja sälekaihtimien pyyhkiminen - iyh!

Vermeet valmiina!

Kuitenkin olin työn touhussa jo aikaisin aamulla, sillä meillä noita ikkunoita piisaa pestäväksi! Laskentatavasta riippuen joko 16 tai 29. Eli onko meillä olohuoneessa vain yksi ikkuna vai viisi? Tai makuuhuoneissa vain yksi ikkuna per huone vai lasketaanko tuuletusikkuna omakseen?

Kyllä tästä nyt kelpaa katsella!

Onneksi on sälekaihtimet, ettei pimeän aikaan olla valoisassa olohuoneessa kuin teatterin lavalla...

Työ joutui ja oli ilo nähdä ikkunoista loistava kirkkaus.

Peili...

Mutta koska olin tosiaan siirrellyt mööpeleitä ja homma oli pahasti levällään kun esikoinen kotiutui, hän suorastaan loihe lausumaan kuolemattoman viisauden "On se kummallista miten tulee sotkuista kun siivoaa!" Niinpä olohuoneen ja kolmen makuuhuoneen ikkunat nyt loistavat puhtauttaan, mutta huusholli on muuten kuin tornadon jäljiltä.

Sotkukin voi olla sievää.

Keittiön ikkunan pesun jätin suosiolla tuonnemmaksi. Kuitenkin leipoessani roiskutan siihen jotain, ikkuna kun on somasti juuri työpöydän takana. Lisäksi pesemättä on yläkerran haasteellisimmat kohteet, eli kuopuksen postimerkin kokoisen huoneen lasit ja alakerran rappukäytävän ikkunat. Kuopuksen huone täytyy ottaa kokonaisuutena käsittelyyn, sillä siellä on siirrettävä kahta hyllyä ja kirjoituspöytää, jos mielii päästä pesemään myös ikkunoiden väliset. Rappukäytävässä taas on monen metrin pudotus pahimmoillaan heti ikkunan alla. Kotosen setä tänään iltapuhteinaan rakenteli telineet rappuun, jotta täti huomenna saa siltä osin saattaa päätökseen ikkunanpesu-urakan.

Kellarikerroksessakin on 9 pikkuikkunaa ja yritän saada ne hoideltua huomenissa kirkkaiksi myös.

Iltapuhteena öljysin terassin lattian sillä aikaa kun setä kokosi uutta vitriinikaappia.

 Työskennellessäni siveltimen varressa sain samalla kuunnella vallan upeaa lintukonserttoa. Hävettävän huonosti tunnen noita lintulaulajia, mutta veikkaisin mustarastaan pistäneen parastaan.

Ylioppilaan äidin kädet...

Kahden tunnin kyykkiminen teki tädin jaloista löysää makaroonia. Mitenkähän lötköt ne mahtavatkaan olla huomenna? Huomisen ohjelmassa on siis lisää ikkunapyykkiä ja yrttien istutusta. Sitten voisin vaikka suursiivota keittiön... tai kääntää kasvimaan. Tai ulkoiluttaa sohvan, nojatuolin ja tekstiilit... tai... Valinnanvaraa on. Mutta ainakin haemme illalla portulakat Väinölän luomutilalta, jee!

Juhlavalmisteluja, osa 5: kukkia ja kuohuvaa

Eilisessä postauksessa suunnittelin tälle päivälle sään salliessa kesäkukkapäivää. Se taas juonsi juurensa siitä, että Agrimarket jo viime viikolla ilmoitteli Itukassa (paikallinen aviisi) tämän päivän teemastaan ja 15 % alennuksesta. Aamulla kuitenkin seitsemän seuduilla taivas mätti vettä. Mutta vain hetken aikaa ja jättipisaroilla. Sitten sää poutaantui muuttuakseen taas päivän mittaan hurjan helteiseksi.

Esikoisen kanssa säntäsimme kukkaostoksille kuin keskenkasvuiset karkkikauppaan jo aamukahdeksalta. Tai ei se esikoinen siellä intoillut... Minulla ei taaskaan ollut minkäänlaista selvää suunnitelmaa siitä, mitä kukkia ostaisin ja kuinka paljon (eikä tolkkua). Tosin vaaleanpunaista lumihiutaletta olin himoinnut terassin amppeleihin. Ostin muutaman noita ja pari näitä, tuotakin nappasin mukaan ja tätäkään ei voi jättää ostamatta... Valmiit amppelit, joissa oli rautalehteä, japaninkelloa ja valkoista lumihiutaletta, kosmoskukkia, uudenlaista markettaa, sitä pinkkiä lumihiutaletta, hervottoman isolehtinen muratti, tupakkaa (koriste), kerrottua japaninkelloa (?) ja pari pussia kesäkukkamultaa lastattiin lopulta auton uumeniin.

Koska arvelimme Alkon aukeavan vasta yhdeksältä, ja kello ei ollut vielä niin paljon, menimme aikaa tappamaan vielä Prisman puutarhamyymälään. Taas tuuletin rahapussia! Vastikkeeksi sain viinisuolaheinää, sitruunamelissaa, basilikaa, orvokkikuusikon, pikkuruusun ja romanttisen ja ihanan telineen amppelikukalle kotioven vierelle.

Alkossa asioimme juhlajuomat mielessä. Huuli pyöreänä pällistelimme kuohuviinivalikoimaa. Liian paljon vaihtoehtoja! Onneksi paikalle ennätti henkilökuntaa ja saimme pullolastin mukaan. Nyt on sitten lakkiaspäivän onnittelumalja-asia hoidossa!

Kotona alkoi vimmattu istuttaminen. Kävelin paahteessa edestakaisin pitkin  pihamaata... sisälle, varastoon, sisälle, terassille, autotalliin, sisälle, ja aina välillä kyykistelin purkkien vierellä nöyrästi. Varaston sisältöä mättelin nurmikolle, että siitä jotain tolkkua saisin...

 
Sen verran helle haukkasi tolkusta, että menin istuttamaan yhden porraspielen lumihiutaleista terassin vierelle tulleeseen istutukseen. Siis yksi puuttui! Polkaisin pyörällä toisessa puutarhaliikkeessä pikaisesti, että saisin hommat hoitoon saman päivän aikana. Savonpirkan lumihiutaleet eivät olleet ollenkaan yhtä mahtavia, mutta päätin ostaa taimen kuitenkin.

Saavissa kukat saivat imeä juuripaakkunsa täyteen vettä.

Pöriseviä apulaisia oli hetkessä paikalla, kun kukat pihaan saatiin...

Onnettomuuksilta ei voitu välttyä :(

Lisää haavoittuneita

Ylioppilaan äidin kädet...

Hitaasti kasvavat samettiruusut. Olen kehno kasvattaja...

Juhannusruusussa on jo näin isot nuput!

Tuomikin jo kukkii, mutta tässä on norjanangervon tyylinäyte.

 Savonpirkan vieressä on taloustukku Kerd, johon menin etsimään suojaruukkuja hortensioille. Löysinkin kivat, mutta... kotona ei ollutkaan sopivia muoviruukkuja! Huoh. Huomenna on taas sännättävä ostoksille, vaikka piti olla ikkunanpesupäivä!

Kukat on kuitenkin jo enimmäkseen istutettu. Iso riski, sillä vielä voi tulla kylmää. No, peittelen sitten... Mutta ensi viikolla ei ehdi kukkien kanssa puljata ja tietenkin haluan pihan kauniiksi juhlia ennen. Hoksasin kuitenkin, että nyt järjestin itselleni lisähommaa jokaiselle päivälle. Kun onhan noita istutuksia kasteltava ja hoidettava, että selviäisivät hengissä edes puolentoista viikon päähän!


Koko pitkä päivä auringossa - ja ettei ihminen ikinä opi! Kalpeanaamasta tuli punanahka kertaheitolla, niskasta eniten, mutta kyllä käsivarsienkin väri vaihtui.

Päivän päätteeksi istuin musiikkiopiston salissa kuuntelemassa lauluoppilaiden konserttia. Hienoa, upeaa, mahtavaa! Ja kaikkein parhaiten lauloi meidän kuopus! <3

Juhlavalmisteluja, osa 4: päätöntä säntäilyä ja (s)hoppailua

No niin. Kesäloman ensimmäinen päivä ja helle. Siis ihan oikea kunnon kesähelle. T-paitakin tuntuu ulkona liialta ja farkut hiostavat hirveästi. Lisäksi näin illan tullen taitaa ukkonenkin saapua vieraisille...

Minulla on pitkä tehtävälista, joka olisi saatava tehdyksi ennen lakkiaispäivää. Tänään en tiennyt mistä aloittaa ja sipistelin sieltä ja hypistelin täältä. Olohuoneen nurkassa majailevia kesäkukkia (pasuunakukka, verenpisara, muratti ja samettiruusun taimet) en voinut vielä muuttaa terassille, kun siellä pitää ensin suorittaa lattian kyllästäminen. Monta muutakin työtä jäi odottamaan aikaa autuaampaa, kunhan ensin on tehty alta pois joku toinen homma.

Tyhjensin olohuoneen kirjahyllyn sentään uuden tieltä ja tein tilaa siitä poistetuille tavaroille muualla. Samalla lajittelin meille tarpeettomia kamppeita kierrätykseen. Osan kuvasin ja laitoin Facebookin annetaan/vaihdetaan/vastaanotetaan -ryhmään tyrkylle. Pyykkiä pesin neljä koneellista ja ne kuivuivat hetkessä lempeän lämpimässä kesätuulessa. Alakerran hillo- ja mehujääkaapin sain siistityksi ja se olikin ihanan viileää puuhaa kellarikerroksen vilpoisessa lämpötilassa.

Päivän kohokohta oli shoppailu Amanda B:n outletissa. Se on täällä laitakaupungilla ihan kotikadulla, joten kun kerran olin päivällä kotona, oli mentävä tutustumaan tarjontaan. Ooh... siellähään oli vaikka mitä! Mukaan lähti

polkupyörä, jonka kyytiin pääsivät

äitienpäivähortensiat toistaiseksi vielä alkuperäisissä ruukuissaan. Huomenna (jos sää sallii) minulla on kesäkukkapäivä ja silloin istutan hortenssiapariskunnankin reilumpiin ruukkuihin. Amanda B:stä ostin vielä

 Welcome-kyltin ja

posliinisaappaat. Enkä voinut olla ostamatta paria pinkkiä kranssipohjaakin...

Vielä yksi ostos löytyi ostoskassista

metallinen ensiapupakkaus... toistaiseksi vielä tyhjä.

Illan tullen menin hakemaan narulta siellä  vielä roikkuneita töitä paiskivan esikoisen päivällisiä uimareissukamppeita. Luonto näytti ukkosen edella jotenkin kiehtovan kauniilta, joten sieppasin Canonini ja napsin muutamia kuvia.

Tätä postausta kirjoitellessani sade yltyi vallan villiksi ja hakkasi peltikattoa niin, ettei täällä kuullut edes omia ajatuksiaan. Joten jos olen kirjoitellut tavallista höpömpiä, syy on herra Ukkosen.