Asetelmia pääsiäiseksi

Puolikuntoisenakin pitkäperjantain vietto on sujunut. Enempi pienen puuhastelun kuin raa'an raadannan merkeissä. Eikä sitä näin pyhäpäivänä passaisikaan raataa, johan se vanha sanontakin sanoo, ettei pyhän työ arkena hyödytä.

Aamulla tuskastuin ruokapöydällä majaileviin samettiruusun taimiin. Onneksi muistin, että autotallin uumenissa oli säilytyksessä lasten vanha ja matala piirustuspöytä. Kävin kaivelemassa sen esille (päivän ankarin urakka) ja raahasin yläkertaan. Nyt on taimilla ihan oma paikka kasvaa ja aloittaa kukoistaminen! Malttamattomana olen niitä tutkaillut ja ihmetellyt, ettei sirkkalehtien ilmestymisen jälkeen ole näyttänyt edistymistä tapahtuvan. Vaan hahaa! Nyt näyttää, että ihan hetken kuluttua voin jo raportoida kasvun edistymisestä!

Silmänilovirityksiä olen värkkäillyt. Muistatteko, kun tuskailin harvaa rairuohoa ja meinasin hukuttaa koko kasvuston liialla kastelemisella? Nyt ei ole ruoho enää harvaa eikä liian märkää! Siitä oli kasvanaut vallan hirmuinen pöheikkö!

Päätin ryhtyä parturointipuuhiin! Fiskarsit esille ja klip klip. Äly tietenkin tuli jälkijunassa. Tänään on niin upea kevätpäivä, että leikkaus olisi ollut järkevintä suorittaa ulkotiloissa. Sain aikaan vuosisadan sotkun eikä tahmeita ruohonpaloja ollut mitenkään helppo nyppiä pöydän pinnasta. Olivat kuin tehotarroja!

Parturoituun ruohikkoon olisin halunnut jotain koristeita ja lautasen alle etsiskelin talon ainoaa keltaista liinaa. Ei löytynyt. Ensin olin kovin kummissani, mutta sitten muisti palaili pätkittäin. Taisinpa myydä sekä liinan että tiput joskus tavaranpaljouteen tuskastuneena kirpputorilla... Onneksi jemmoista löytyi sentään kälyn virkkaamat vihreät pikkuliinat ja äitini tekemä kukkopoika. Ja Pentikin myymälästä ostin jokin aika sitten pupuparin, joka nyt pääsi esille ruohon vierelle. Sen verran kirkasta oli ulkona auringon räköttäessä täysillä, että vaikka sälekaihtimet olivat kuvauksen ajan tiukasti kiinni, valoa piisaa kuvissa melkein enemmän kuin laki sallii!

Tässä vaiheessa alkoi mieli tehdä vielä tulppaanikimppua, sillä pääsiäiskoristelaatikosta löysin lasten tekemiä tikun päässä killuvia koristemunia ja niille kaveriksi piti kukkia hankkiman. Läheinen puutarha oli lehdessä mainostanut hullun halpoja tulppaanikimppuja, joten päätin tallustella sinne ja samalla katsella kameran linssin läpi kevään etenemistä.

Eipä kuitenkaan sattunut eteen kummoisiakaan kuvattavia ja hukkareissu sinänsäkin, että tulppaanit oli tyystin myyty loppuun. Tyhjin käsin piti kotimatkalle suunnata. Mutta patikoitsin eri reittiä ja löysinkin uutta kuvattavaa. Jollekin on tainnut tulla mahtava kiire, kun kengät olivat jääneet lammen rantaan. Oli siellä samassa paikassa myös hylätty tuija, joten ei suinkaa ole kyse luvattomasta kaatopaikasta keskellä kaupunkia?

Reitin varrella bongailin taas leskenlehtiesiintymiä. Pakko oli vielä niitäkin kuvata, vaikka jo yksi postaus kukkakuvia pullistelikin. Kevään edistymisen näkee siitäkin, että muurahaiset ovat nousseet kekojensa uumenista seikkailemaan kävelyteille.

Lenkin lopuksi kävelin tarkoituksella katumme päässä olevalle kukkakaupalle. Villiruususta löytyikin vielä kukkia pääsiäisen iloksi. Tulppaanit vaihtuivat leikkonarsisseihin ja rapun pieleen ostin sekä krookuksia että perunanarsisseja. Kotona sitten virittelin asetelmia. Ja välillä silittelin ja hypistelin viikolla saapuneita pääsiäiskortteja. Ihanaa, että ystävät muistavat! <3

Hauskaa pääsiäistä!

Karkkia!

Ohhoijaa, eilen postin seassa oli mieltä kiehtova paketti korttikaveriltani. Kun sitä kevyesti ravisteli, kuului lupaavaa rahinaa... Ensin auki kuori, sitten lahjapaperi.... ohoo mustikkatryffeleitä? En ole ikinä ennen kuullutkaan, mutta näyttääpä herkulliselta... Mitä? Laatikkohan aukeaa ihmeen helposti? YYYLLLÄTYYYS!!! Sisällä olikin jotain muuta kuin paketti kertoi, mutta herkkua herkun päälle kuitenkin. Salmiakkisuklaa on ehdoton lempparini, Amerikan pastillit ikiaikaisia suosikkejani, suklaarusinat miltei parasta mitä tiedän ja ja ja... Kuvassa ei enää ole kolmea täytelakua eikä niitä pastilleja, kun kerkesin ne jo tuhota - ahmatti olen! Outsa tuntee makuni melkein paremmin kuin minä itse!

Tällä viikolla olen parannellut neuloosiani tekemällä kuopukselle karkkivärisiä sukkia, jotka myös ajankohtaan natsaavat, sillä miltei kaikki nuo värit ovat myös pääsiäisen värejä. Tyttö itse toivoi saavansa "sateenkaarioksennus"-sukat ja tuo lanka on kuulemma melkein sellaista. Oksennus???? Taitaisin tarvita teini-Suomi-teini -sanakirjan!

Innostuin varren neulomisen kanssa niin, että - hupsis - yksi kerä ei riittänytkään! Onneksi on toinen jemmassa! :)

Kevään ituja

Eilispäivä oli siivouspäivä, tuuletuspäivä, pyykinpesupäivä, ruokakauppapäivä, yllätysvieraiden kahvittelupäivä, suunnittelupäivä, ruoanlaittopäivä, lukupäivä, neulomispäivä ja vaikka mitä...

Aamupäivällä jo viskasimme matot ulos ja aloitimme siivouksen. Siinä tohinassa keksin, että otetaan ja viedään kirpparille kassit, jotka ovat jo jonkin aikaa odottaneet kuljetusta. Koska kirpparit eivät lauantaisin ole loputtomasti auki, jätettiin matot pihalle ja kaasuteltiin menemään. Viskattiin pussukat Toimintakeskukselle ja pikaisen silmäilyn jälkeen päädyimme poistumaan sieltä tyhjin käsin.

Näin kevään saavuttua ja valon lisäännyttyä olen katsellut ympärilleni kriittisin silmin. Olohuoneen paraatipaikalla kököttävä televisiohyllykkö on alkanut tökkiä ja pahasti. Se on meidän ainoa pyökin värinen huonekalumme eikä siis istu muuhun sisustukseen. Aika monta vuotta se tosin on palvellut eikä ole liiemmin kiukutellut, mutta nyt siitä on tullut oikea silmätikku.

Jokunen viikko sitten posti jakoi laatikkoomme mainoslehtisen, jossa oli jos jonkinlaista huonekalua. Sieltä sitten muutama huuteli, että eikös me voitaisi teille muuttaa... Eilen kirpparilla käynnin jälkeen ajoimme miehen kanssa kaupungin ulkopuolella olevaan huonekaluliikkeeseen. Meinasin siellä ihan säkeentyä, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa ja erilaista tarjolla. Myyjä vielä puhui ummet ja lammet ja koko ajan. Melkein jo sanoin sille, että olisiko hetken hiljaa, että voin rauhassa pohtia. Lopulta myyjän häirinnästä huolimatta löysin meille sopivan uuden tv-tason, vitriinikaapin ja sohvapöydän. Jee... niitä nyt odotellaan tuleviksi.

Ruokakauppa oli kotimatkan varrella, joten kurvasimme seuraavaksi sinne. Sieltä löytyi tuttuja, jotka kutsuimme meille kahville, kun ei heitä haitannut, että meillä oli siivous levällään. Sain itse valita tuliaskukkasen ja kursailtuani asiaan kuuluvasti, kerroin jo aiemmin haaveilleeni kauniista ja herkästä perhoskämmekästä. Nyt olen sellaisen onnellinen omistaja!

Kahvipöydältä siirtelin kahvittelun edestä pois taimipurkkini, joissa on ollut nähtävissä ilahduttavaa itämistä. Olikohan se torstaiaamuna (vai jo keskiviikkona?) kun ensimmäiset hennot alut kurkistivat purkkien uumenista. Kasvun ihmeen seuraaminen on aina yhtä mykistävää. Ensin näytti, että aika monessa purkissa ei ole eloa lainkaan, mutta nyt näyttää, että tyystin itämättömiä siemeniä taisi olla vain yksi tai kaksi. Ja kun muutamassa purkissa pukkaa ilmoille kaksikin tainta, voin tehdä kaksosista yksösiä ja niin saan joka purkkiin asukkaan.

Rairuohokin on aloittanut viherryksen. Ensimmäinen mielikuva oli, että harvaa on. Mutta eiköhän se siitä tuuheudu, jollen minä hyväkäs onnistu kasvustoa hukuttamaan. Eilen jo niin innoissani kastelin, että mullos alkoi muistuttaa riisiviljelmää.

Mattoja puistellessa tarkkailin alppiruusun nuppuja. Ilokseni niitä näyttää olevan, viime keväänä kasvi ei kukkinut ollenkaan. Nyt kukkia on odotettavissa. Kunpa kukoistus olisi parhaimmillaan toukokuun viimeisenä viikonloppuna!

Siivouksen lomassa tuskailin pakastusrasioiden järkyttävää määrää. Nyt niitä tuntuu pursuvan kaikkialla. Niitä samoja purkkeja, joita syksyllä ei ollut ollenkaan riittävästi... Suurin mysteeri asiassa lienee kuitenkin se, ettei pakastimissa suinkaan olisi nyt tilaa tuolle purkkipaljoudelle. Herääkin kysymys, että mistä niitä meille oikein on siunaantunut ja minne ne oikein katoavat silloin kun niitä eniten tarvittaisiin.

Toissailtana päätin jättää istuinalusprojektini tauolle, sillä ontelokudetta ei ole tarpeeksi. Sen sijaan nappasin näppeihini taas puikot ja loin uudet silmukat. Nalle Luontopolusta on tarkoitus tehdä sukkapari.... kuopukselle kai. Värikin on niin ajankohtaan passeli, pääsiäisen ja kevään sävyjä sulassa sovussa.

Ensi viikolla on Taidon ja käsityön teemaviikko. Sen innoittamana laitomme töissä pystyyn käsityönäyttelyn. Koska aikaisemmin virkkaamani matot ovat jo lattioilla, tekaisin parin illan aikana uuden maton näyttelyä varten. Ontelokude on paksuutensa vuoksi niin kiitollista työstettävää.

Siitä syntyi jo aikaisemmin mm. istuinalunen pyöreälle turkoosille jakkaralle. Vain kiinnitys puuttuu, mutta luulen ettei tuo pääsiäisasetelma käy siinä liikoja hillumaan.

Esikoinen oli omassa blogissaan julkaissut melkein samanlaisen kuvan ja kertoi, että meillä näkyisi kotona pääsiäinen jo joka paikassa. Ei kai nyt sentään... mutta iloiselle mielella tulin, kun puuhaamiseni on noteerattu. :)

Kevättä

Nopeimmat jo ennättivät viime viikolla raportoida teiden varsille ilmestyneistä leskenlehdistä. Itse bongasin kevään väripilkut ensimmäisen kerran eilen aamulla töihin porhaltaessani. Kameraa ei tietenkään ollut mukana.

Tänään korjasin sen virheen ja nappasin kuvausvälineen työmatkalle mukaan. Muutenkin oli kuvaukseen sopivampi päivä, sillä töihin tarvitsi ennättää vasta iltavuoroon.

On se loppumaton ihmetyksen aihe, että kuraisesta maasta pukkaa pientä kukkaa meitä ihmisiä ilahduttamaan! Ja kun sitä silmänsä avaa, maailmassa on paljon kauniita asioita ja yksityiskohtia... ja järvetkin pian jäättömiä!