Sormet silikonissa

Keskiviikkona kamalassa jalkarättilumisateessa kieppasin pikaisesti katsastamassa Savonlinnan kevätmarkkinat. Sade oli koko päivän haitannut kaupantekoa, eikä minuakaan huvittanut lompakkoa kaivella esille myräkässä. Ostin kuitenkin entiseltä työkaverilta ihanan koivunrisuista kieputellun kippurasydämen ulko-oveen. Kaiken häslingin keskellä se ei vielä ole päässyt paikoilleen eikä tullut edes kuvaa otetuksi ostoksesta. Mutta lupaan ja vannon, että vielä esittelen ostokseni täällä.

Olin menossa jälleen Taito Shopille. Tällä kertaa oli vuorossa Mosaiikkieläimiä puutarhaan -kurssi, jonka Taito Shop järjesti Linnalan kansalaisopiston kanssa yhteistyössä. Meitä olikin täysi ryhmä. Onneksi mukana oli muutama muukin mosaiikkiensikertalainen!

Valittavana oli styroksihahmoja, joiden päälle käytiin liimailemaan mosaiikkipaloja. Voi valita isomman tai pienemmän pöllön, sammakon, koiran tai liskon. Pikkuisen pähkäiltyäni päädyin pöllöön ja heti tietenkin siihen isompaan otukseen. Lasimosaiikit kiinnitettiin styroksihahmoon silikoniliimalla. Se oli oikein hyvää liimauksessa, mutta hyi kamala, miten pahan hajuista! Yöllä en tahtonut saada nukutuksi ja vielä seuraavana päivänä töissäkin tuntui, että haju oli syöpynyt nenän limakalvoille. Eikä mokomaa tököttiä meinannut saada sormista pesemällä, vaan pikemminkin sen piti antaa kovettua ja sitten repiä liuskoina pois näpeistä.

Koska ensi viikon keskiviikkona jo saumaamme tekeleet, kaikki mosaiikkipalat pitää olla sitä ennen liimattuna paikalleen ja liimauksen pitää ennättää kuivua kunnolla. Tuli siis kotitöitä. Tänään liimasin viimeiset pohjapalaset paikoilleen ja hyvä että liima riitti! Piti ihan leikellä tuubia saksilla, että sai viimeisetkin silikonitipat tiristetyksi hyötykäyttöön.

Nyt vain pitää päättää sauma-aineen väri. Huh huh. Kyllä elämä on ainaisia valintoja!

Kevät korissa

Lyhyen ja leudon talven jälkeen kevät näytti saapuneen ennätysaikaisin. Niinpä ihmiset ovat kaivaneet polkupyöriä varastojen uumenista ja säilöneet jo talvikamppeita naftaliiniin. Ei olisi pitänyt nuolaista liian aikaisin, sillä eilen alkoi taivas vihmoa räntää ja tänään maa on valkoinen. Onneksi aurinko paistaa kirkkaasti ja innokkaasti yrittäen sulattaa lumen ja sydämet. Jos tuuli ei puhaltelisi täysin palkein, keli olisi oivallinen ulkoiluun.

Tiistaina olin taas Taito Shopin virkkauskurssilla. Meitä oli 12 opetettavaa ja tarkoitus oli tehdä afrikkalaisia kukkia tai koreja. Olin jo kotona päättänyt, että haluan tehdä virkatun korin kirpparilta ostamani leipävuoan ympärille, se kun meillä päätyi suojaruukuksi. Eihän sen malliselle purkille ohjetta löytynyt, mutta onneksi osasin luovasti omasta päästä käydä tekemään. Ensimmäisen version purin, mutta toinen onnistui paremmin. Opettajalla riitti kiirusta, kun yksi jos toinenkin oli henkilökohtaisen opastuksen tarpeessa. Itse selvisin omatoimisesti, kiitos aikaisemman virkkaushistoriani. Onneksi siinä vaiheessa, kun piti tekemäni reunus, jolla siirrtyttiin pohjasta reunaan, opettajalla oli hetkinen aikaa neuvoa minua. Hieno systeemi se olikin enkä olisi itsekseni moista hoksannut.

Jo koria tehdessäni suunnittelin, kuinka siihen tulee pikkunarsisseja ja keltainen silkkinauha pylväsrivistöön koristeeksi. Silkkinauhaa en varastoistani löytänyt, vaikka kaikenlaista onkin tullut jemmatuksi vuosien varrella. Narsissit kuitenkin pääsivät koriin kukoistamaan ja korin asettelin terassin pöydälle. Siinä on narsissien hyvä olla viileässä ja raikkaassa ulkoilmassa ja itse voin kukkien kauneutta ihailla keittiön ikkunasta.

Kun olin kasin virkkuukoukulla koukkuillut paksun ontelokuteen kanssa, kolmosen puikoilla ohuen Nalle-langan neulominen tuntui vallan hullunkuristelta. Ihan tuppasi suorastaan hymyilyttämään.
Olenkin viime ajat ollut sellaisessa käsityökoukussa, että Virkkukoukkusen kortit kertovat ihan oikeasti eletystä elämästä. Minun elämästäni.

Huvilabuumi

Ensin oli Polkka Jamin ihmeellisen kiehtovat kissapostikortit. Tai oikeastaan kaikki Polkka Jamin kortit, ne astia-aiheisetkin ovat enemmän kuin vetoavia. Ensikosketus näihin ihanuuksiin tuli joitakin vuosia sitten Helsingin kirjamessuilla Sammakon kirjakaupan osastolla ja se oli menoa se! Yksinkertaisia ja hillityttäjä, silti repäisevän tehokkaita. Vau.

Sitten Polkka Jam tuli keittiöpyyhkeisiin. Yhden sellaisen ihanuuden sain ystävältäni lahjaksi. Enkä millään meinannut raaskia ottaa pyyhettä käyttöön. Olisin vai ihaillut ja silitellyt sitä...

Ja nyt näin ensin Sokoksen sisustusosastolla upouutta Huvila-sarjaa. Tarjottimia, leikkuulautoja, pannunalusia, keittiöpyyhkeitä, kangaskasseja, koristetyynynpäällisiä, huopia ja pussilakanoita. Ooh... Huokailin hyllyn äärellä varmaan puoli tuntia. Enkä ostanut mitään, kun en osannut päättää, mitä eniten haluaisin.

Onneksi en ostanut. Sillä pian kopsahti postilaatikkoon uusin Yhteishyvä-lehti ja sen liitteenä tuli S-ryhmän maaliskuun eduista kertova lehtinen. Jippii! Huvila-sarjan tuotteet ovat maaliskuussa tarjouksessa S-etukortilla. Se aloittikin mukavat pohdinnat, mitä hankkisin vai hankkisinko loppujen lopuksi mitään.

Sinänsä hassua, että himoitsemani sarjan nimi on Huvila. Se on siis Polkka Jamin Huvila. Melkein päivittäin patikoin Pentikin ikkunan ohi ja olen huomannut, että heilläkin on uusi Huvila-sarja. Ja kaiken huippu: lueskelin tänään uutta Novitan neulelehteä ja eikös vaan Novitallakin ole oma huvilansa! Päädynköhän loppujen lopuksi vielä oikeaan kesähuvilaan?

Ostopähkäilyissä tulin lopputulemaan, että olisi jo korkea aika hankkia uudet sänkyvaatteet minun ja miehen petiin. Lapsille on tullut ostetuksi uusia vuodevaatteita, kun houkuttelevia pussilakanoita putkahtelee markkinoille vähän väliä. Mutta vanhemmat ovat vuosikausia koisanneet aina vain samoissa lakanoissa, joita on pesty ja pidetty niin, että kohta hiutunevat läpikuultaviksi.

Perjantaina ostin pussilakanat ja Carlssonin halvoilta päiviltä hankin vielä uuden  valkoisen aluslakanankin. Muuten olen ylen tyytyväinen ostoksiini, mutta yksi pikkuseikka harmittaa ja kummastuttaa. Tyynyliinat on leikattu isosta kankaasta, eikä ole yhtään suunniteltu, että saataisiin aikaiseksi kaksi samanlaista. Eihän ostaja voi jokaista pakettia avata ja tutkia, sattuisiko kenties löytymään identtiset päänaluset. Toisessa tyynyliinassa vielä kuviot eivät edes satu kunnolla kohdilleen, vaan kuvio leikkaantuu sekä ylhäältä että alhaalta. Harmi, mutta asian kanssa on nyt vain elettävä.

Sunnuntaina sitten halusin virittää ostamani uutuudet paikoilleen. Mutta eihän uusia lakanoita voi ottaa käyttöön ennen pesua. Siis tekstiilit koneeseen ja mylly pyörimään! Kuivuminen ei vajaassa päivässä onnistunut, mutta silitin illalla koko setin kuivaksi ja yö päästiin pötköttelemään uudessa kuosissa. Hyvin nukutti!

Virkkuukoukussa

Tiistai-iltana suunnistin työpäivän jälkeen Taito Shopille Virkatut matot ja muut sisustustuotteet -kurssille. Etukäteen naureskelin itselleni, että virkkauskurssille... kun onhan tuota tullut virkkailtua ja värkkäiltyä yhtä sun toista. Tarvitsin kuitenkin rohkaisupotkaisun, että sain aikaiseksi testata paksua kudetta virkkaustöissä.

Hieman noloilin, kun osa kurssilaisista ei ollut virkannut kuin ketjusilmukkaa, mutta koska en suureen ääneen toitottanut virkkauskokemuksiani, nolous haihtui innon tieltä. Olisin suin päin tahtonut ryhtyä tekemään suurinta mahdollista esillä ollutta mallia. Onneksi siihen ei löytynyt tarpeeksi haluaamaani väriä, joten päädyin tekemään ensin jotain pienimuotoisempaa. Tai ei se kyllä ole onneksi... jos kudetta olisi ollut riittävästi, minulla olisi jo iso matto valmiina! Mutta toisaalta oli hyvä kokeilla ensin jotain pienempää, jos homma ei olisikaan ollut mukavaa ja koko matontekele olisi jäänyt keskeneräiseksi.

Kun ensimmäinen suunnitelma ei onnistunut, oli tosi vaikea päättää mitä tekisin. En ollut ollenkaan etukäteen miettinyt, mihin paikkaan mattoa tarvitsisin ja minkä värin valitsisin. Lopulta päädyin ruskeaan kuteeseen, sillä olen pikkuhiljaa muuttamassa sinisen makuuhuoneen väritystä ruskeaksi ja sängyn päädyn ja oven välistä oikeastaan puuttuu matto. On puuttunut jo kauan, mutta kun sopivaa ei vaan ole löytynyt. Malliksi valitsin Juhannusruusun, sillä siitä arvioin tulevan suunnilleen oikean kokoisen,

Koko porukka innostui tekemisestä niin, ettemme olisi malttaneet lähteä kurssilta kotiin ollenkaan. Mutta olihan ope-Maarit laskettava välillä huilaamaan. Sain kyydin kotiin toiselta kurssilaiselta, joten minulle jäi mukavasti aikaa jouduttaa työtä eteenpäin vielä kotona. Siinä työn touhussa huomasin, ettei kaksi vyyhteä kudetta tule riittämään, vaan matto jää keskeneräiseksi. Murhe! Olinhan ostanut Taito Shopin kaiken tummanruskean kuteen.

Keskiviikkona töistä päästyäni porhalsin kurssipaikalle etsimään, josko löytyisi jotain toista väriä mattoni reunukseen. Voi ilo ja onni! Sieltäpä löytyikin vielä yksi vyyhti juuri oikeaa ruskean sävyä! Ilo joudutti askeleitani kohti kotia ja koukku viuhui niin, että matto valmistui torstaina ennen töihin lähtöä! Halkaisijaksi tuli lopulta hätänumeron luvut eli 112 cm.

Virkkauskipinä oli puhallettu täyteen roihuun. Nyt oli saatava lisää ontelokudetta!

Torstaina en ennättänyt ostoksille, mutta perjantai oli parempi päivä! Työpäivän päätyttyä jalat veivät aivan itsestään Taito Shopin ontelokudehyllylle. Alkoi uusi pähkäily, sillä joku kurja oli mennyt ostamaan kaiken pinkin kuteen. No, ostinpa sitten turkoosia ja uudeksi malliksi valitsin Päivänkakkaran.

Eilen valmistui matto siitä. Tämän maton halkaisija on vain 77 cm. Mutta hurja  virkkauskutina jatkuu... Näin sunnuntaipäivänä ei pääse kudeostoksille ja taidanpa muutenkin keskittyä tekemään kuopuksen sukat valmiiksi. Jos sitä sitten tiistaina, kun on kurssi-ilta, ostaisi taas lisää virkkausmateriaalia! On  se tuo isolla koukulla paksun kuteen työstäminen niin kamalan koukuttavaa!

Eilispäivän sää oli kurjaakin kurjempi eikä ulkoilu houkutellut. Onneksi isä ja äiti tulivat ostoksille ja menin heidän kanssaa Carlssonin hullun halvoille päiville. Sieltä tarttuikin mukaan kaikenlaista, niistä raportoin myöhemmin lisää. Vesi- ja räntäsade lakkasivat iltaa kohden ja houkuttelin lopulta kuopuksen kavereineen kanssani kävellen ostoksille Lidliin. Paluumatkalla ihastelimme ihmeen kaunista taivasta! Kadoksissa ollut aurinkohan se kultasi pilviä! Ihanaa!

Pullapäivä ja sämpyläsunnuntai

Tänään on laskiaissunnuntai ja jauhopeukaloa syyhytti heti aamusta. Liukumäen laskeminen ei ollut ohjelmassa. Ei olisi ollut sittenkään, vaikka olisi ollut enemmän lunta. Päädyinkin juhlistamaan laskiaista tekemällä litran sämpylätaikinan ja puolen litran pullataikinan.

Ensin alustin sämpylätaikinan. Tällä kertaa perusainesten (vesi, hiiva, suola, öljy ja vehnäjauhot) lisäksi piilotin taikinaan perunamuusin lopun, neljän viljan hiutaleita, siirappia ja rouheisia sämpyläjauhoja. Taikinasta tuli taas hiukan liian löysä ja luulin jo, ettei leipomisesta olisi tullut mitään vaan olisi pitänyt vain mättää taikina kökkösinä pellille. Sinnikkyys kuitenkin kannatti ja sain pyöriteltyä sämpylöistä pyöreitä.

Puolen litran pullataikina oli taas ihan leikkitaikina, kun sen alustaminen oli niin helppoa ja sukkelaa. Siitäkin tein tällä erää pelkkiä pyöreitä pullapalloja raesokerilla koristeltuna. Niistä tulee laskiaispullia, väliin mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Nam!

 Kermavaahdon olisi tietysti voinut pursottaa pursottimella kauniiksi ja koristeelliseksi. Olin vähän laiska enkä viitsinyt kaivaa pursotinta esille (ja ajattelin sen pesemisvaivaakin) vaan lapoin vaahdon lusikalla kasoiksi vain. Ihan yhtä hyvää tuli kuin pursottamalla, muttei yhtä herkullista silmän ruokaa.