Toinen luukku

Joulukuun toisen päivän esiin kaivettu joulukoriste on tämä sähkökynttelikkö, joka saatiin vuosia sitten appiukolta joululahjaksi. Se on yksi kauneimmista ikinä näkemistäni kyntteliköistä. Yksinkertainen, harmoninen ja kaunis. Muuta ei tarvita.

Mietelmäkalenterista tuli tsemppiä maanantaipäivään.

Serkku oli piilottanut kalenterin lahjapussiin teematarra-arkin, joka sai minut hymyilemään... Heh, ollaan oltu molemmat kalenterintekijät samalla alelaarilla ostoksilla.

Töihin kävellessä ihastelin taas luonnon jääpuikkotaidetta. Tästä ei koskaan tule Hitonhaudan veroista jäistä ihmemaata, mutta ei haittaa. Pienikin on kaunista.

Illalla oli vuorossa Last Christmas - jouluelokuva Kuvalinnassa serkun seurassa. Nyt ehdittiin hörpätä sopivasti kahvitkin ennen esityksen alkua ja poppapereita popsittiin pimeässä elokuvaa katsellessa.

Tästä elokuvasta tykkäsin enemmän kuin Täydellisestä joulusta. Last Christmas oli taiten tehtyä harmitonta hömppää, jonka tarina oli räikeän epäuskottava, mutta silti sydämellinen ja hyväntuulinen.

Minulle suurimmaksi teemaksi nousi Katarinan perheen ihmissuhteet. Sillä joskus mietin, olenko itsekin Katen äidin kaltainen, joka tekee paljon asioita kuvitellen tekevänsä ne lastensa parhaaksi, mutta sen takia ärsyttääkin lapsiaan suunnattomasti. Huolehtiminen ja rakastaminen voidaan tulkita myös asioihin puuttumiseksi ja arvosteluksi. Vaikka luulisin, että joka ikinen äiti haluaa lapsilleen vain hyvää.

Eli ei ollut Last Christmas suurinta elokuvataidetta, mutta ihan mukiinmenevää viihdettä kyllä. Ei harmita, että tuli lähdettyä. Varsinkin kun seura oli hyvää!