Katoavaa kansanperinnettä?

 

Sähköpostin ja tekstiviestien myötä ihmisistä on tullut laiskoja joulukorttien lähettäjiä. Mutta kyllä minä ainakin aikuisten oikeasti ilahdun enemmän meille Kotosille osoitteella lähetetystä joulutervehdyksestä kuin persoonattomasti kaikelle kansalle Facebookissa toitotetusta hyvän joulun toivotuksesta. Siksi vielä itsekin joulukortteja postitan. Mutta välillä mietin, pitäisikö jättää kortti lähettämättä niille, jotka ovat jo tästä perinteestä päästäneet irti. 

Myös postilakko juuri ennen joulua sai itsenikin miettimään tulisiko tästä vuodesta poikkeus totuttuun. Onneksi lakko loppui niin, ettei se lopulta vaikuttanut joulupostin kulkuun lainkaan.

Ihastuttavan monta korttia löysi perille Kotosen postilaatikkoon.

Itse tehtyjä:

Omista kuvista tehtyjä:

Lumiukkoja:

Katja Saarion taidetta:

Minna Immosia:

Virpi Pekkalaa:

Yksi Pekkalan korteista ilahdutti erityisesti. Lähettäjä oli entinen postcrossing-ystävä, jonka kanssa ei viime aikoina ole tullut pidetyksi mitään yhteyttä. Tykkäämme molemmat Virpi Pekkalan korteista ja tämä joulukortti oli tällainen hieno luukkukortti:

Tuli tonttujakin:

... ja eläimiä:

... jopa tonttuja ja eläimiä samoissa kuvissa:

Yhdeltä työkaverilta sain näin hienon joulutoivotuksen, jossa näyttäisi poseeraavan itse Laku omassa persoonassaan:

Tuli taloja talvimaisemissa:

...ja talvimaisemia. Sveitsin kummilta tuli kortin kylkiäisenä myös hieno kalenteri, jossa on kuvituksena Sveitsin vuorenhuippuja.

Tuli puolukoita:

ja ystävyyttä:

Kiitos kaikille joulupostia lähettäneille! Pieni kortti on iso ilo!