Kaikenlaista joulukuun kahdeksantena

8.12.2019 on sunnuntai. Koirakaverit kävivät herättelemässä vähän ennen aamukuutta, joten päivän aikana on ollut hirmuisen paljon aikaa tehdä kaikenlaista. Ensin ulkoilin koirien kanssa tunnin pimeässä aamussa ja kun tulin kotiin, täällä tuoksui ihanasti kahvi. Herkuttelin sillä ja perjantaina paistetuilla piirakoilla.

Mietelmäkalenteri totesi minun olevan kova... vai niin. Aarrekalenterin pussukasta löytyi säilykepurkin kannen päälle valmiiksi leikattuja kangaspyörylöitä. En edes tiennyt tällaisia olevan olemassakaan. Mutta ilmeisen tarpeellisia!

Tiesin, että kuopus oli lähdössä kotiinsa jo iltapäivällä, joten pistin pystyyn Kotosen leipomon heti aamulla. Halusin leipoa piparipullia ennen ruoanlaittoa.

Piparipullista on tullut meidän jouluumme jo perinne. Ensin tehdään pullataikina ja kun se on kohonnut, kaulitaan piparitaikinalevy (taikina on ostettu kaupasta) ja pullataikinalevy.

Hups! Pullataikinalevystä tuli aivan liian suuri.

Leikkasin  ylimääräiset pullareunat pois ja tadaa - levyt ovat sopivan kokoiset.

Levyt kääritään rullaksi.

Rulla viipaloidaan.

Viipaleet nostetaan viinerivuokiin leikkauspinta ylöspäin (ja toinen leikkauspinta alaspäin, heh).

Voidellaan kananmunalla ja ripotellaan sopivan näköisiä koristerakeita päälle. Raesokerikin kävisi.

Paistetaan ja maistetaan. Aika hyvää...

Koska pullataikinaa oli enemmän kuin piparitaikinaa, tein lopusta taikinasta korvapuusteja. Koska ne kerkesivät kohota aivan liian kauan, ne kasvoivat jättikokoisiksi eivätkä paistuneen kauniiksi. Epäkelpo ulkonäkö ei haittaa, jos syömme pullat ihan oman perheen kesken. Ihan hyvältä nimittäin maistui. Otin puolikkaan korvapuustin maistiaisiksi, mutta saatoin lopulta syödä sen kokonaan. Hupsis.

Pullanpaiston jälkeen tein meille lounaaksi uunilenkkiä perunasipulisuikalepedillä ja ihan viimeiseksi haudutin vielä koirille puuroa. Sillä aikaa kun ruoat olivat uunissa, kuvasimme kuopuksen kanssa viime aikoina tekemiäni käsitöitä. (Kuvat esitellään eri postauksissa) Koirat päivystivät meidän makuuhuoneen ikkunassa, kun olimme pihalla napsimassa kuvia neulomastani huivista.

Makuuhuoneen ikkuna tuntuu muutenkin olevan oiva paikka pysyä kärryillä seudun tapahtumista. Kun setä pötkötti päiväunilla, Laku vyöräytyi jalkojen päälle vahtikoiran hommiin.

Eikä aikaakaan, kun Lumi liittyi remmiin.

Kahdeksannen päivän iltaa on vielä jäljellä. Varmaan neulon taas television äärellä ja onhan se päivän viimeinen koiralenkki vielä tekemättä. Huomenna töihin... enää kymmenen työpäivää jäljellä ennen joululomaa!